curiositas

G.I. Joe: Tyhmyyden ylistys

G.I. Joe: Kosto on häpeilemättömän tyhmä elokuva, mutta juuri siksi loistavaa camp-viihdettä. Onnistumisen resepti: keskitytään olennaiseen ja tehdään sitä missä ollaan hyviä. 

Minuun enitein vaikuttaneista poliittisista filosofeista ehdottomasti syvällisin, Ron Swanson, on todennut:

“Don’t half-ass two things, whole-ass one thing.”

Swansonin opit on tutkittu tarkkaan, kun uutta G.I. Joe -elokuvaa on tehty. Rainan piti ilmestyä jo lähes vuosi sitten, mutta se palautettiin leikepöydälle, kun testinäytöksissä se sai luokattoman huonot arviot.

Kannattiko vuoden kestänyt kasvonkohotus?

Ihme kyllä, kannatti. Continue reading →

Lukemisen himo

On kahdenlaista lukemista: hallittua ja hallitsematonta lukemista. Hallitsematonta lukemista voi kutsua lukemisen himoksi. Se näyttäytyy esimerkiksi siten, että luemme liikaa ja pintapuolisesti.

Kirjaviisautta ilkkuvilla on kokemukseni mukaan usein piilevä alemmuuskompleksi. Joskus he ovat vain älyllisesti laiskoja: jos voi todistaa toisen tekevän liikaa, niin silloin itse ei tee liian vähän. Mutta he eivät voisi vinoilla, mikäli lukemisen hyöty olisi aina itsestään selvää. Continue reading →

Tiedon rakastamisesta

Yksi hyvän johtajan ominaisuus on terve suhde tietoon ja tiedonhankintaan. Hän osaa erottaa olennaisen tiedon epäolennaisesta, mutta ymmärtää, että myös joutavuudella voi olla oma rakentava merkityksensä. Mutta kuinka Michael Bay tähän liittyy?

Ihmisten elämä koostuu pitkälti erilaisten asioiden haluamisesta—jopa siinä määrin, että meidän olemuksemme muotoutuu käytännössä sen mukaan mitä me rakastamme tai himoitsemme.

Ihmiset haluavat tulla rakastetuiksi ja arvostetuiksi. He haluavat omaisuutta, valtaa, seksiä ja ystäviä. Aristoteleen Metafysiikassa esittämän kuuluisan lauseen mukaan ihminen haluaa myös tietää.

Mikään näistä halun kohteista ei ole sinänsä pahaa, mutta ne voivat muuttua sellaiseksi silloin, kun niitä ei rakasteta, vaan himoitaan. Himolla tarkoitan tässä yhteydessä halua, joka toteutuu joko väärässä kontekstissa tai muuten väärällä tavalla.

Tässä esseessä keskityn nyt tarkastelemaan miten tietoa ja tietämistä tulisi rakastaa oikein. Continue reading →

Tuloksellisuus: keskittymisen ja uhrauksen hedelmä

Nettiaika on luonut infoähkyn. Miten selvitä päivästä tuhlaamatta ajan lahjaa? Studiositas ja curiositas ovat vanhoja käsitteitä, mutta eivät vanhentuneita. Miten ne liittyvät Facebookiin?

Luin mielenkiintoisen uutisen. Siinä kerrottiin tutkijoiden havainneen, että internetissä surffaileminen vaikuttaa kielteisesti nuorten opiskelukykyyn. Kyse ei tutkijoiden mukaan ole vain lukutaidosta, vaan kyvystä keskittyä ja syventyä asioihin, mennä pintaa syvemmälle.

Meissä, nettiajan ihmisissä, tuollainen uutinen voi synnyttää puolustusreaktion. Mutta se voi myös herättää: ehkä kyse ei olekaan vain tekniikasta. Ehkä sama pätee nykyiseen ”infoähkyyn” laajemminkin.

Eikä se koske vain nuoria.

Continue reading →