Me äänellä varustetut työkalut

Antiikin Rooman hyvinvointikakun leipureita olivat orjat, joita kutsuttiin termillä ”instrumentum vocale” – eli he olivat äänellä varustettuja työkaluja. Etäisyys antiikin Roomaan ei ole niin pitkä kuin haluaisimme uskoa, väittää Stig Kankkonen. 

Auri Pakarinen väitteli hiljattain tohtoriksi Itä-Suomen yliopistossa teemanaan lainvalmistelu ja sen kehittäminen. En ole vielä lukenut väitöskirjaa, mutta julkisuudessa olleiden tietojen perusteella se käsittelee monta vaikeaa ja ehkä kipeääkin kysymystä.

Itse panin julkisuudessa olleista kommenteista merkille, että lainvalmistelussa vaikutus ihmisiin jää usein pohtimatta. Keskeiset vaikutuspohdinnat koskevat lain seurauksia elinkeinoelämälle ja teollisuudelle. Continue reading

Paluu hyvepolitiikkaan, osa 1: Demokratia ja moraali

Artikkeli aloittaa hyveiden ja politiikan yhteispeliä käsittelevien kysymysten sarjan. Ensimmäinen kysymys liittyy hyveisiin vain epäsuorasti, mutta luo pohjaa kaikelle poliittiselle toiminnalle. Siksi onkin yllättävää, että eräs puoluejohtaja ei ollut sitä koskaan ajatellut.

Hyvepolitiikan peruspilarit voidaan nähdä lepäävän kahden metaperiaatteen varassa. Yhdessä ne muodostavat hyvepolitiikan kivijalan.

1. Hyvä poliitikko on ihminen, joka omistaa politiikalle keskeiset hyveet ja osaa soveltaa niitä oman elinympäristönsä ja vastuualueensa kontekstissa.

2. Hyvä politiikka on politiikka, joka luo kansalaisille suotuisat olosuhteet hyveissä kasvamiselle ja samalla vastustaa paheiden juurtumista.

Tarkoitukseni on tulevaisuudessa kirjoittaa yksittäisten hyveiden ja politiikan elävästä yhteydestä syvällisemmin (sosiologi Johanna Daviesin artikkeli Hyvepoliitikko on hyvä johdatus aiheeseen). Mutta sitä ennen haluan nostaa esiin erään tärkeän perusdilemman, jota jokainen poliitikko tai politiikasta kiinnostunut joutuu pohtimaan. Tai niin sitä ainakin toivoisi.

Demokratia ja moraali

Continue reading