Olen kriittinen hapannaama – ja entäs sitten?

Voihan vieteri! Nyt tulikin käsittelyyn tunne, jonka suhteen olen aika hämmentynyt. Se on nimittäin tunne, jota itse koen usein ja josta monesti saan myös mielihyvää, mutta samaan aikaan tiedän, että tuota tunnetta en voi arvostaa enkä sellaista haluaisi hirveästi kokea.

Sanotaanko näin: mikäs on sen hauskempaa, kuin sopivassa tilanteessa yhdessä muiden kanssa arvostella kaikkea, mitä tapahtuu. ”Tuo uudistus nyt on sellainen ja tällainen. Ja se ja se henkilö ei osaa arvostaa hyvää, vaan on sitä ja tätä.” Eli pidemmittä puheitta – saanen esitellä tunteen nimeltä halveksunta.

Continue reading