Siksi tarvitsemme hyveitä

Kaikki eivät ole johtajia, mutta jokaisen meistä tulee johtaa joskus jotakuta – ja aina itseämme. Johtajuus on tasan niin hyvää kuin se perusta, josta se kumpuaa. 

Kestävä johtajuus nousee ihmiskäsityksestä, joka ottaa huomioon hyveen, eli mielen, tahdon ja sydämen vakaan tottumuksen.

Hyveet ovat samoja kuin ne olivat tuhansia vuosia sitten. Hyveet eivät seuraa trendejä tai milloin mitäkin johtajuusoppia. Hyveet synnyttävät luottamusta – koska ne ovat ikuisia – ja luottamus on johtajuuden perusedellytys.

Hyveiden harjoittaminen kehittää luonnetta, ja luonteen kehittämisessä meillä jokaisella on loputtomasti työsarkaa. Luonnetta ei kukaan kehitä huvikseen tai siksi, että luonteen kehittäminen toisi lyhytaikaista tyydytystä tai prestiisiä elämään.

Luonnetta kehitetään, koska on pakko; muuten luonne, kuten laiminlyöty keho, ei toimi kunnolla ja se pysäyttää kasvumme ihmisinä.

Continue reading

Hyveet tieteessä ja arjessa

Puhe hyveistä on usein etäistä ja irrallaan arjesta. Silti olemme varmaan samaa mieltä siitä, että olisi hyvä, jos ihmiset olisivat oikeudenmukaisia, lempeitä ja kohtuullisia. Kehotus noudattaa hyveitä ei silti johda juuri mihinkään. Se on kuin vanhemman kehotus lapselleen: ”Ole varovainen!”

Postmodernissa kielenkäytössä sana persoona on korvannut luonne-sanan, jolla oli aikoinaan vahva arvolataus. Jos ennen sanottiin, että ihmisellä on luonnetta, se oli aina myönteistä. Tänään uhrautuminen ja itsehillintä ovat korvautuneet itsensä toteuttamisella, kokemusten ja nautintojen hankkimisella sekä materialistisilla tavoitteilla.

Continue reading

Hyvetreenit: kuinka kehittää hyveitä?

Käytännöllinen 10-osainen hyveportaikko, joka auttaa kehittämään hyveitä itsessä ja muissa.

Teineistä vaareihin, eri maissa ja läpi vuosikymmenten hyveet ovat luonteenpiirteitä, joita ihmisissä yleensä arvostetaan. Kukapa ei haluaisi olla pidetty ja arvostettu? Ja tuntea itsensä hyväksi ja arvokkaaksi?

Mutta mitä teemme kasvattaaksemme tätä arvokasta luonnepääomaa? Tässä kirjoituksessa annan muutaman vinkin. Continue reading

Työkyvyttömyydestä työkykyisyyteen — Työhyvinvointi ei vain työpahoinvoinnin välttämistä

Työpahoinvointi on kansantaloudelle merkittävä rasite, mutta nykyinen työhyvinvointi on lähinnä hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin rajalla taiteilemista. Nollavoinnin tavoittelua. Voisiko olla toisin?

Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula toisti työhyvinvointifoorumin päätösseminaarissa 8.12.2010 yhteiskuntamme työhyvinvointiin liittyvän tärkeimmän asennemuutoksen: työkyvyttömyydestä on päästävä työkykyisyyteen. Työkyvyttömyydestä ja sen välttämisestä on päästävä työkykyisyyteen ja sen arviointiin — sekä kehittämiseen.

Ministeri on oikeassa, mutta muutos on suuri ja syvällinen, se on asennemuutos. Kyseessä on muutos sääntöetiikasta lähemmäksi hyve-etiikka. Kyseessä on muutos pahan välttämisestä kohti erinomaisuutta. Continue reading

Hyveet ovat kultaa

Nykyaikaisen hyvejohtajuuden filosofian mukaan hyveet ovat kukoistuksen ja kestävän kehityksen luovuttamaton edellytys.

Markka-aikaan kun matkusti kaukomaille, oli hyvä ottaa mukaan dollareita. Venäjällä 1990-luvulla Neuvostoliiton romahduksen jälkeen tai monissa muissa taloudellisesti epävakaissa maissa dollarit olivat kysyttyä tavaraa, kun kotimainen valuutta menetti arvonsa. Jokapäiväiset ostokset voi aina hoitaa epävakaalla valuutalla, jossa nollien määrä vaihtelee. Jos rahaa pitää pitää pitkiä aikoja, ihmiset yleensä haluavat valuuttaa, jonka uskovat parhaiten säilyttävän arvonsa.

Usein erehdytään siitä, mikä on arvokasta. Continue reading

Hyve-etiikka ja nuorten kasvatus

Kasvattaminen on haastava taitolaji. Epävarmuus ja luottamuspula eivät ole kasvatuksen viimeinen sana. Hyve-etiikka haastaa intellektuaalisen ja eettisen relativismin.

Yksi tärkeimmistä tehtävistä, joka meillä kaikilla on, on kasvattaa tulevia sukupolvia.

Se on hyvin luonteva tehtävä: kaikkihan välitämme niistä, joita rakastamme ja toivomme heille parasta. Haluamme, että he voivat fyysisesti hyvin ja että he myös oppivat löytämään suuntaa elämässään ja erottamaan hyvän pahasta.

Mutta niin luontevia kuin ne ovatkin, koulutus- ja kasvatustehtävät eivät koskaan ole olleet helppo asia. Nykyään näyttää siltä, että ne ovat entistä vaikeimpia. Nykynuoret kun eivät näytä olevan niin vastaanottavaisia kuin aikaisemmin saamaan vanhemmilta ohjeita.

Usein puhutaan sukupolvien välisestä kuilusta. Mikä siis on mennyt pieleen? Continue reading

Hyvejohtajan sääntöetiikka

Sanotaan, että Suomi on sääntöuskovaisuuden luvattu maa. Muuhun maailmaan verrattuna olemme poikkeuksellisen kuuliaisia sääntöjen noudattajia. Jalankulkijat odottavat valojen vaihtumista, vaikka autoja ei olisi tulossa (ehkä tästä tosin on alettu lipsua viime aikoina).

Sosiologinen matkailija

On mielenkiintoista havainnoida eri kulttuurien asenteita sääntöjä kohtaan. Olen pariin otteeseen viettänyt pääsiäistä Roomassa. Kokemus on hengellisesti mahtava – ja sosiologisesti opettavainen.

Continue reading

Hyvejohtajuus ja arvojohtajuus — miten ne eroavat?

Etiikka, hyve ja arvo: merkitykseltään kolme samantyypistä sanaa. Miten ne eroavat toisistaan? Onko tosiaan järkevä puhua hyvejohtajuudesta ja arvojohtajuudesta erilaisina suuntauksina?

Kirjoitan tämän artikkelin tilauksesta. Ystävä pyysi. Oikeastaan hän tarjosi haasteen. Ja olen siitä kiitollinen, sillä se on auttanut minua pohtimaan kysymystä, joka on vaivannut monia, jotka pitävät hyvejohtajuutta hyvänä tavoitteena. Ja se varmasti vaivaa jatkossakin tämän kirjoituksen jälkeen.

”Onko hyvejohtajuus yksinkertaisesti arvojohtajuutta eri nimellä?” ystäväni kysyi.

Vastaus kysymykseen ei ole helppo.

Asiantuntija tuli avuksi: ”Arvo on alku, hyve on loppu”, hän sanoi. Vastaus jäi askarruttamaan. Continue reading

Hyve-etiikka vs. sääntöetiikka

Aito vapaus on ei ole ainoastaan vapautta jostakin vaan vapautta johonkin. Sääntöetiikka tuottaa mielikuvituksettomia ihmisiä, joiden valttikortti ei ole luovuus. Säännöt osoittavat kohti hyveitä.

Hyvejohtajuuden yksi perustava uskomus on se, että johtajuuden ydin on ihminen itse. Ei se, mitä hän osaa tai mitä hän tietää, vaan mitä hän on.

Ihminen kehittää itseään kehittämällä hyveitään eli hyviä tottumuksia. Ennen pitkää näistä hyvistä tottumuksista tulee pysyviä ominaisuuksia.

Tämä hyvejohtajuuden taustalla oleva hyve-etiikka liittyy vain pinnallisesti ”sääntöihin”. Continue reading