Paras uudenvuodenlupaus tehdään kesällä

Kesällä kaikki tärkeä on tauolla. Koulut, työpaikat ja rationaalinen rahankäyttö pitävät kesä-heinäkuun tienoilla lomaa. Syksyllä kaikki tärkeä alkaa uudestaan. Syyslukukausi, todellinen työvuosi ja jääkiekon runkokausi alkavat. Syksy on alkamisen aikaa. 

Uudenvuoden lupauksien tekeminen vuoden vaihtuessa on kyllä hauskaa, mutta hauskoja pikku lupauksia voisi tehdä yhtä hyvin pitkin vuotta. Joululoman mittaisia lomiahan on monilla pitkin syksyä ja kevättä, mutta niiden aikaan emme lupaile mitään, koska tiedostamme, ettei muutos tule noin vain. 

Entä jos tahtoo oikeasti muuttaa jotain? Mitä jos keveä lupaushassuttelu ei riitä ja janoaa jotain parempaa? Siinä tapauksessa syksyn avainkysymys ei ole ”mitä teit kesälomalla?” vaan ”mitä uudenvuodenlupauksia teit kesälomalla?”.

Continue reading

Rakkautta ja rajoja? Ei, vaan tapoja!

Hyvä vanhempi ei tahdo asettaa lapselle oikeita rajoja, vaan istuttaa oikeita tapoja. Rakkautta ja rajoja vaihtuu rakkauteen ja tapoihin.

Kyse ei nimittäin ole rajoista. Kyse on toiminnasta ja oikea toiminta on seurausta oikeista tavoista.

Ihmisen tavat alkavat muodostua varhain — heti kun lapsi toistaa saman asian — ja tapoja on äärimmäisen vaikea muuttaa. Hyvä tapa, eli hyve, käyttäytyy jännällä tavalla: se leviää muille toiminnan alueille. Siksi keskeisimmät hyvät tavat, jotka tunnetaan myös sanahirviönä ”kardinaalihyveet”, ovatkin huipputehokkaita toiminnan ohjaajia. (Valitettavasti sama pätee myös huonoille tavoille.) Continue reading

Tarinoita sisusta

Mistä on sisu tehty? Jääräpäisyydestä ja periksiantamattomuudesta. Auttavista käsistä ja inspiroivista esimerkeistä. Omien vahvuuksiensa löytämisestä ja oikein käytetyistä tilaisuuksista. Uudessa Sisu-kirjassa poraudutaan suomalaiseen sieluun.

Sisu niin suomalainen juttu, että se uhkaa olla klisee. Mutta voiko siitä sanoa jotakin, joka ylittää sisäsiittoisen selkääntaputtelun ja käärmeöljykonsulttien niljaisen hypetyksen? Kyllä selvästikin voi.

Sisun tieteellinen tutkimus on kuitenkin vielä alkutekijöissään. Emilia Lahti kirjoittaa parissa lyhyessä tekstissä teoriapohjasta, joka ei toistaiseksi ole kovin vahva. Sisua on tutkittu lähinnä historiallis-kulttuurisena ilmiönä. Positiivisen psykologian piiristä ponnistava Lahti pyrkii korjaamaan tämän puutteen tekeillä olevalla väitöskirjallaan. Continue reading

Mitä hyvejohtajuus on?

Hyvejohtajuus-blogin kävijämäärä on noussut viime vuosina huimasti. Alun perin blogissa puhuttiin paljon hyveistä ja johtajuudesta. Ajan myötä aiheet ovat siirtyneet käsittelemään myös muita henkilökohtaiseen kasvuun liittyviä aiheita.

Hyvejohtajuus itsessään ei ole enää niin vahvasti läsnä. Tämän ja kävijämäärän nousun johdosta tässä kirjoituksessa selitetään pähkinänkuoressa mitä hyvejohtajuus on.

Continue reading

Kuva: Tamara Dean

Haavoittuvuus

Viime vappu oli minulle kerta kaikkiaan erilainen. En ollut humalassa. Ei ollut krapulaa. En juonut olutta… Mutta vappu ei ollut näistä syistä erilainen: oikeastaan en koskaan ole vappuna humalassa enkä krapulassa. Hyvää olutta yleensä kyllä maistan.

Vappu oli erilainen, koska tänä vuonna oluen sijasta join horxataa, Valencian paikallisjuomaa, jota suuresti rakastan. Vappua vietin nimittäin Espanjan Valenciassa, sillä 2.-3. toukokuuta pidin sikäläisessä yliopistossa seminaarin hyvejohtajuudesta.

Ennen seminaaria sain tietää eräästä ihmisestä. Hyvä ihminen. Surullinen tarina. Se teki minuun sen verran suuren vaikutuksen, että puhuinkin seminaarissa uudesta aiheesta: haavoittuvuudesta. Continue reading

Shepard

Hyveet roolipeleissä

Tietokonepelit ovat kaukana hyveellisyydestä. Ne tekevät lapsista aggressiivisia ja opettavat nuoret miehet joukkomurhaajiksi. Vai onko näin?

Tietokone- ja videopelien hyvepuoli ei ole mediassa kovinkaan kummoisessa huudossa. Milloin pelit aiheuttavat lapsissa rauhattomuutta, milloin ne tekevät jostain massamurhaajan. Peleistä harvoin kirjoitetaan positiiviseen sävyyn – puhumattakaan siitä, että niiden kerrottaisin kasvattavan ihmisistä hyveellisiä. Continue reading

Johtaminen edellyttää eettisyyttä

Esimies joutuu työstämään oma hyveellisyyttään jo pitkään ennen kuin hänen johtamisensa tuottaa hyvää muille. Hyvejohtaminen ei siis ole helppo johtamisen laji.

Johtaminen on hyvän aikaansaamista joillekin toisille. Tämä edellyttää sitä, että johtamispalvelun kohteena olevat henkilöt luottavat siihen henkilöön, joka palvelua tekee. Lisäksi tämä edellyttää, että ihmiset luottavat myös niihin toimenpiteisiin, joita henkilö johtamispalvelua tehdessään tekee. Mikäli ihmiset eivät luota johtamistyötä tekevään henkilöön tai hänen toimintaansa, pohja johtamiselta on poissa. Jos ihmiset eivät luota johtajaan ja hänen edustamiinsa asioihin, ei synny johtamiseen välttämättömällä tavalla liittyvää vapaaehtoista seuraamista ja asioihin tarttumista. Continue reading

Hyvetreenit: kuinka kehittää hyveitä?

Käytännöllinen 10-osainen hyveportaikko, joka auttaa kehittämään hyveitä itsessä ja muissa.

Teineistä vaareihin, eri maissa ja läpi vuosikymmenten hyveet ovat luonteenpiirteitä, joita ihmisissä yleensä arvostetaan. Kukapa ei haluaisi olla pidetty ja arvostettu? Ja tuntea itsensä hyväksi ja arvokkaaksi?

Mutta mitä teemme kasvattaaksemme tätä arvokasta luonnepääomaa? Tässä kirjoituksessa annan muutaman vinkin. Continue reading

”Tässä kapteeni. Parvi kanadanhanhia lensi juuri moottoriemme lävitse…”

Torstaiaamu, 15. tammikuuta 2009, näytti New Yorkissa hyvin tavalliselta. Illalla ihmiset puhuivat ihmeestä. He saattavat olla oikeassa. Mutta tarinalla on myös toinen puoli.

Lento 1549 kohti Pohjois-Carolinaa nousi matkaan klo 15.26 ja kapteeni Chesley Sullenberger III teki normaalit tarkistukset. Airbus A320 oli kaikilta osin kunnossa.

Kunnes, kaksi minuuttia nousun jälkeen, kone lensi kanadanhanhiparveen. Continue reading

Pehmeät arvot ovat kovia arvoja

Mitä tekemistä japanilaisella samurailla on pehmeiden arvojen kanssa?

Kun televisiosta tulee 4D-, 5D- tai DD-dokumentti à la ”Äitini tyttöystävän kaksipäinen vasikka kävi sukupuolenvaihdosleikkauksessa”, pysyttelen yleensä tusinan kanavan päässä.

Kuten monia miehiä, minua kiinnostavat enemmän historialliset, erityisesti sotahistorialliset dokumentit. Niistä oppii kaikkea mielenkiintoista.

Taannoisesta japanilaissamuroita käsittelevästä dokkarista opin uuden sanan:

”Horo.” Continue reading

Voiko hyvettä olla liikaa?

Voimme kuvitella äidin, joka ”rakastaa liikaa” tai ihmisen, joka on ”liian kohtuullinen”. Lähemmin tarkasteltuna kyseessä ei kuitenkaan ole hyveen ylilyönti, vaan hyveen puute.

Jeesuksen mukaan ”ylösnousseet eivät ota vaimoa”, vaan elävät ”kuin enkelit taivaassa” (Mk 12:25). Moni on tulkinnut tästä, ettei taivaassa ole miehiä eikä naisia, vaan jonkinlaisia sukupuolettomia neutreja.

Perinteinen teologinen tulkinta ulottuu kuitenkin putkistoa syvemmälle. Ilmaus ”kuin enkelit taivaassa” ei liity biologiseen sukupuolisuuteen. Sukupuolisuus säilyy, mutta seksi, siten kuin me sen tiedämme, ei säily. Taivaassa ei ole seksiä. Miksi? Koska se, mistä seksi maan päällä on symbolina ja (makeana) esimakuna, on taivaassa täydellisesti toteutunut. Continue reading

Hyvä johtaja on hyvejohtaja — Mutta ne esimerkit?

Maailma janoaa esimerkkejä, erityisesti johtajista. Yleisesti puhutaan hyvistä johtajista, mutta hyveiden tiimoilta esimerkkejä kaivataan hyvejohtajista. Vastaus on lähempänä kuin uskoisit.

Puhuttaessa hyvejohtajuudesta nousee usein esille termi hyvejohtaja (ts. hyveellinen johtaja). Käytännönläheiset, konkretiaa vaativat ihmiset pyytävät hyvän johtajan esimerkkejä ja tällä kertaa hyveiden näkökulmasta käsin. Kuka siis on ”hyvejohtaja”?

Ennen vastausta esille nousee kaksi haastetta. Continue reading

Hyveet ja rakasteleminen

Tarina mahtavaksi oriiksi muuttuneesta liskosta paljastaa, mitä tekemistä hyveellä ja rakastelemisella on keskenään. Kauniit sanat ovat kärsineet inflaatiosta, ja niiden henkiin herättäminen vaatii järeiden aseiden käyttöä.

C. S. Lewis (1898–1963) tunnetaan Narnia-maailman luojana. Hän kirjoitti monia muitakin kirjoja, joista yhtenä parhaimpana pidän aikuisille tarkoitettua teosta The Great Divorce (suom. Suuri avioero 1970). Nimestään huolimatta kirja ei käsittele avioeroa, vaan kyseessä on taianomainen draama.

Tapahtumapaikkana on eräs sateisena iltapäivänä alkanut bussimatka. Kirjava joukko erilaisia ihmisiä saa tilaisuuden nähdä oman sisimmän olemuksensa ja samalla tehdä valinnan, mikä merkitsisi uutta elämää. Ihmiset ovat puolinaisia, lähes aineettomia: heitä kutsutaan ”Aaveiksi”, ja he saavat täydellisen, vaikuttavan muotonsa sitä mukaan kun onnistuvat ”eroamaan” eheytymistään hidastavista tekijöistä. Päähenkilöinä ovat mm. ideologinen taiteilija, nalkuttava nainen, ”valistunut” piispa ja lapsensa kuolemaa sureva äiti sekä – yksi suosikeistani – pieni, alakuloinen mies, joka kantoi pientä, punaista liskoa olkapäällään.

Lisko heilutti häntäänsä ”kuin piiskaa kuiskaillessaan Aaveen korvaan”. On selvää, että lisko pitää miestä orjuuttavassa otteessaan. Enkeli (”Palava Olento”) kysyy mieheltä: ”Saanko surmata sen?” Mies (Aave) kiertelee ja kaartelee, mutta Enkeli vain toistaa kysymyksen. Lopulta hän antaa suostumuksensa. Seuraavassa hetkessä Aaveelta pääsee tuskan kirkaisu. ”Palava Olento sulki matelijan hehkuvaan otteeseensa, väänsi sen poikki sen kiemurrellessa ja purressa ja heitti sen sitten selkä murskattuna mättäälle” (s. 112). Continue reading

Miksi hyvä johtaja on hyvejohtaja?

Johtamisen arvottaminen on koko lailla konstikasta. Onko hyvä johtaja sellainen, joka saa työntekijöistä parhaat puolet irti – vai määräytyykö johtajan kyvykkyys sen mukaan, mitä jää viivan alle? Johtaja on ennen kaikkea suunnannäyttäjä. Hyvä johtaja on siis sellainen, jonka osoittama toiminnan suunta johtaa jonkin ihmisjoukon mahdollisimman suureen hyvinvointiin.

On aiheellista kysyä, mitä johtaminen tarkoittaa. On johtajuutta, managerointia, itsensäjohtamista, suunnannäyttämistä. Ensi käteen näyttää siltä, että johtaminen on käsite, jonka alle on parkkeerattu jos jonkinlaista määräävää toimintaa. Niinkin paljon, että esimerkiksi Amazonin kategoriasta ”Management and Leadership Books” löytyy kymmeniä tuhansia niteitä. Siinä on johtajuustutkijoille maaperää perattavaksi.

Wikipedia tietää kertoa, että johtaminen on ”tavoitesuuntautunutta vuorovaikutteista sosiaalista toimintaa”. Johtajuuden pohjimmainen funktio onkin ennen kaikkea suunnan osoittaminen jonkin ihmisjoukon toiminnalle. Suuntaa nyt voi näyttää vaikka sormella – mutta minkälainen on hyvä suunnannäyttäjä? Continue reading

Vaeltajan mietteitä

Viisi päivää erämaassa panivat miettimään kärsivällisyyden hyvettä.

Palasin juuri viiden päivän vaellukselta Lapista. Hullun hommaa. Mutta antoisaa ja opettavaista.

Rinteillä tepastellessa oli aikaa pohtia jos jonkinlaisia asioita, pieniä ja suuria. Erityisellä tavalla jäivät mieleen käytännölliset oppitunnit kärsivällisyydestä ja kestävyydestä.

Kestävyyden koulussa

Kärsivällisyys joutuu nimittäin vaelluksella usein koetukselle. Minuun teki vilpittömästi vaikutuksen porukkamme jatkuva positiivisuus: henki oli aina myönteinen ja kannustava, ei koskaan kritisoiva ja valittava, vaikka joskus kohtasimmekin vaikeuksia ja uupumusta.

Continue reading

Hyvejohtajuus ja arvojohtajuus — miten ne eroavat?

Etiikka, hyve ja arvo: merkitykseltään kolme samantyypistä sanaa. Miten ne eroavat toisistaan? Onko tosiaan järkevä puhua hyvejohtajuudesta ja arvojohtajuudesta erilaisina suuntauksina?

Kirjoitan tämän artikkelin tilauksesta. Ystävä pyysi. Oikeastaan hän tarjosi haasteen. Ja olen siitä kiitollinen, sillä se on auttanut minua pohtimaan kysymystä, joka on vaivannut monia, jotka pitävät hyvejohtajuutta hyvänä tavoitteena. Ja se varmasti vaivaa jatkossakin tämän kirjoituksen jälkeen.

”Onko hyvejohtajuus yksinkertaisesti arvojohtajuutta eri nimellä?” ystäväni kysyi.

Vastaus kysymykseen ei ole helppo.

Asiantuntija tuli avuksi: ”Arvo on alku, hyve on loppu”, hän sanoi. Vastaus jäi askarruttamaan. Continue reading

Ystävyyden jalo taito

Harvemmin tulee ajatelleeksi, että ystävyys on hyve. Hyveen olemukseen kuuluu se, että siinä voi kasvaa. Mutta ystävyydellä on myös riskinsä.

Tuttavani aloitti hiljattain koulunopettajana. Eräänä päivänä hänen kollegansa opasti häntä: opettaja ei saa olla oppilaiden ystävä. Tuttavani joutui hämilleen: hänhän halusi nimenomaan olla lasten ystävä – aikuinen ja auktoriteetti tietenkin, mutta myös ystävä.

Tapaus ei liene ainutlaatuinen. Myös aikuisten maailmasta löytyy vastaavaa. Kuinka moni voi sanoa olevansa esimiehensä taikka alaistensa ystävä? Toisaalta ystävyys on niin luonnollinen asia, että varsin moni jäykkä ja pinnallinen tuttavuus voisi syventyä ystävyydeksi, jos osapuolet niin haluaisivat.

”Ilman ystäviä ei kukaan tahtoisi elää”

Kaikki tarvitsevat ystäviä. Aristoteles aloittaa ystävyyttä käsittelevän kommentaarinsa toteamalla, että ystävyys on ”mitä välttämättömintä elämiselle, sillä ilman ystäviä ei kukaan tahtoisi elää, vaikka hänelle olisi kaikki muu hyvä” (Nikomakhoksen etiikka, kirja VIII, luku 1).

Täällä Suomessa ongelma on ehkä siinä, että usein suhtaudumme ystävyyteen varsin passiivisesti. Oletamme, että ystävyys on asia, joka vain ”tulee vastaan” — siis jos on tullakseen. Ajattelemme, että ystävyys riippuu ennen kaikkea toisesta henkilöstä, hänen luonteestaan ja asenteestaan minuun.

Riippuuko ystävyys ennen kaikkea toisesta? Kyllä ja ei. Continue reading

Nöyryys ja suurisieluisuus: vihollisia vai veljeksiä?

Nöyryys on elämänilon perusedellytys. Mutta nöyristely on aidon nöyryyden irvikuva. Suurisieluisuus, joka on palaamassa suomalaisten sanavarastoon, on puolestaan nöyryyden kaksoisveli.

Johtajuuden syvimmät hyveet ovat suurisieluisuus ja nöyryys. Näin asian esittää Alexandre Havard kirjassaan Virtuous Leadership (Scepter, 2007): suurisieluisuus saa johtajan unelmoimaan ja tavoittelemaan suuria asioita; nöyryys ohjaa hänet palvelemaan muita. Näihin kahteen luonteenominaisuuteen rakentuu todellisen johtajan nauttima arvovalta ja luottamus.

Mutta eikö tässä yhdistelmässä ole jotain ristiriitaista? Eikö suurisieluisuus ole suorastaan nöyryyden vastakohta?

Ei ole. Niiden välillä vallitsee syvä toisiaan tukeva suhde, jota voisi suorastaan kutsua riippuvuudeksi: vain aidosti nöyrä voi olla aidosti suurisieluinen. Ja päinvastoin.

Ole nöyrä, mutta älä nöyristele

Meillä on vaikea suhde nöyryyden kanssa. Varsinkin Suomessa. Toisaalta olemme hyvin kunnianhimoisia, mutta toisaalta emme haluaisi, että kukaan huomaa – tai ainakaan huomaa meidän haluavan tulla huomatuksi. Lisäksi olemme varsin jääräpäinen kansakunta, mikä on merkki ylpeydestä.

Continue reading