Johtajana organisaatioiden rakennustyömaalla

Eräässä tarinassa mies katsoi ystävänsä kanssa taloaan, joka oli määrä purkaa ja rakennuttaa uudelleen entistä ehommaksi. Paikalle saapui talon purkamista varten tilattu yritys, jonka työntekijät eivät vaikuttaneet ystävän silmiin kovin ammattitaitoisilta. Ystävän kerrotaan kysyneen: ”Luotatko näiden miesten varaan talosi uudelleenrakennuksen?” Tähän mies oli vastannut: ”Ehei. Tämä yritys vain purkaa nykyisen taloni.”

Tarinan mies halusi päästä nykyisestä talostaan eroon ja saada aikaan jotain uutta ja hienoa. Nykyisten rakenteiden purkamiseen mies oli kelpuuttanut hieman epäammattimaisemmalta vaikuttavan porukan, kun taas uuden rakentamiseen hän oli tilannut luotettavan ja varman joukon. 

Mies oli luottanut siihen, että halvemmalla saa nykyiset rakenteet kyllä murrettua, mutta uusien rakentaminen on haastavampaa. Oli sitten kyse taloista tai organisaation rakenteista, johtaminen vaatii välillä murroksen tekemistä. Uudistamista. Johtamisen kannalta on kuitenkin tärkeää ymmärtää jotain, mitä tarinan mies ei kenties ajatellut: On eri asia purkaa hallitusti kuin hajottaa päämäärättömästi. Jokainen, joka on katsellut purkutyömaata tietää, että purkukuulaa ei voi heiluttaa hallitsemattomasti.

Divide et impera. Kautta aikain hajottamista on käytetty hallitsemisen välineenä ja erityisesti valtaan pääsyn työkaluna. Organisaatioiden johtamisessa on helppo kritisoida olemassa olevia toimintoja ja rakenteita tuomatta kuitenkaan itse mitään korvaavaa ja konkreettista ehdotusta tilalle. Moderniin johtajuuteen tuleekin nykyään sisällyttää hajottamisen sijaan uudistamisen periaate, jossa nykyisiä asioita voi kritisoida, kunhan on mukana myös uudelleenrakentamisessa.

Joskus rakenteet vaativat totaalista räjäyttämistä, asioiden aloittamista puhtaalta pöydältä. Rakennustyömaalla purun jälkeen on tärkeää aloittaa hyvistä perustuksista. Paaluttamisen ääni on varmaan monelle tuttu. Organisaatioiden arvot, visio ja missio tulee olla kirkkaana mielessä, kun uudelleenrakentamista tehdään, jottei päädytä ojasta allikkoon. Kun pohjatyö on tehty, voidaan edetä kantaviin seiniin ja lopulta kattoon. 

Hajottaminen on helppoa. On helppo sanoa ikävästi, toimia selän takana tai tehdä epärehellisiä ja kestämättömiä päätöksiä. Toisinaan kritiikkiä tekee mieli antaa suodattamatta mitään, mutta itsensä hillitsemällä saa kenties jäsenneltyä asiansa paremmin. Hajottaminen on nopeaa. Hajottamisesta ja hallitsemisesta tunnetut Rooman valtakunnan joukot tunsivat varmasti sen nahoissaan. Toisaalta roomalaisten merkittäviin saavutuksiin kuuluu kymmeniä tuhansia kilometriä pitkät tieverkot: rakentaminen. Historiallisesti tiedetään, että valloittaminen on ollut nopeaa, mutta rakentaminen ei. 

Niinpä, seuraavan kerran, kun edessäsi on rakenne, joka tekisi mieli hajottaa, kysy itseltäsi:

Mikä vika tässä on?
Voiko vian korjata?
Täytyykö rakenne kokonaan purkaa?
Kuinka purkaminen tehdään?
Voiko purun tehdä hienovaraisesti rikkomatta tärkeintä?
Onko minusta uudelleenrakentamaan sitä?

Rakenteiden ohella tärkeä tekijä on yhteisön jäsenet, eli ihmiset, jotka toimivat organisaatioissa. Voiko rakenteita uudistaa, jos ihmiset eivät uudistu? Täytyykö johtajan vaihtua, vai riittääkö, jos toimintatavat muuttuvat? Miten voi johtaa uudistumista, jos rakenteet, ihmiset ja tavat pysyvät samana?

Oikeastaan ainut asia, mikä on hallitsematonta hajottamista turmiollisempaa, on nykyisiin rakenteisiin jämähtäminen. Totuttuun ja vallitsevaan tilaan on vain helppo tottua. Mikäli kulttuuri ja rakenteet kaipaavat uudistamista, tulee tarttua moukariin. Älä siis epäröi uudistaa, mutta muista: pura hallitusti, kehitä uutta tilalle.

Rikkominen on nopeaa, rakentaminen hidasta. Uudelleenrakentamisen mahdollistaa itsehillintä. Oletko sinä ympäristösi hajottaja vai rakentaja?

Saako olla eri mieltä?

Kyky riidellä rakentavassa ja kunnioittavassa hengessä on huomattavan hyödyllinen taito. Valitettavasti kyseessä on katoava luonnonvara. Kuinka toisinajattelijat hiljennetään? Kuinka riidellään rakentavasti? Mitä hyötyä on siitä, että omia ajatuksia avoimesti haastetaan? 

Hyviä asioita tapahtuu, kun opimme riitelemään rakentavasti. Tarvitsemme väittelyä ja rehellistä keskustelua eri mielipiteistä.

Jos olen kanssasi eri mieltä, se ei tarkoita että vihaan sinua. En ole sinun vihollisesi, jos olen eri mieltä kanssasi. Voin äänestää eri tavoin, uskoa eri tavoin, elää eri tavoin ja silti olla ystäväsi. Continue reading

Kohtuullinen kurinalaisuus on ihmiselle hyväksi

Olen viime aikoina pohtinut aktiivisesti kurinalaisuutta. Tuo vanhahtavalta kuulostava sana on saanut minut pauloihinsa, kun olen kirjoittanut aiheesta kirjaa.

Kurinalaisuus liitetään yleensä urheiluun tai menestymiseen työelämässä, kuten johtamiseen. Ei siis ihme, että niin monet yritykset ovat mieltyneitä tilaamaan puhujiksi kestävyysurheilijoita, jotka ovat juosseet aavikoilla tai kiipeilleet maailman vuorille.

Nämä urheilijat symboloivat nykyihmiselle kurinalaisuutta, itsensä voittamista ja saavutusten täydellistymistä. Heidän tarinoistaan halutaan oppia, jos vaikka niistä saisi pienen kipinän omaan ahertamiseen. Continue reading

Tunteiden hallinta… vai jalostaminen?

Monille järki ja tahto riittävät varsinkin liike-elämässä. Mutta tällä tavalla eläminen on kuin istua jakkaralla, jossa on vain kaksi jalkaa: tasapainoa voi pitää kyllä vähän aikaa, mutta asento on epäluonnollinen ja rasittaa liikaa. Lopulta ihminen väsyy ja sortuu. Hän kaatuu.

Miksi? Koska ihminen tarvitsee tunteita. Tunteet muodostavat olennaisen osan olemuksestamme, minuudestamme. Ilman niitä ei voi olla onnellinen. Continue reading

Ihmelääke, jonka avulla saat mitä haluat

Menestyäksesi ja voidaksesi nauttia elämän iloista, tarvitset itsehillinnän hyvettä. Onneksi nykytutkimus tarjoaa työkaluja, joiden avulla onnistut itsehillinnässä huomattavasti todennäköisemmin kuin ilman niitä. Oikeilla keinoilla tavoitteiden saavuttaminen on mahdollista myös tavallisille kuolevaisille.

Ilman itsehillintää olet pulassa

Jo muinoin Platonin listaamista päähyveistä yksi oli itsehillintä (kohtuullisuus). Kyky hallita omia mielihalujansa on tutkimustenkin mukaan aivan ratkaisevan tärkeää hyvän elämän elämiseksi. Jos tahdot pysyä terveempänä, menestyä ammatillisesti ja muodostaa kestävän parisuhteen, auttaa itsehillintä (itsekuri) nostamaan todennäköisyyksiä kohdallasi dramaattisesti.

Continue reading

Mitä hyvejohtajuus on?

Hyvejohtajuus-blogin kävijämäärä on noussut viime vuosina huimasti. Alun perin blogissa puhuttiin paljon hyveistä ja johtajuudesta. Ajan myötä aiheet ovat siirtyneet käsittelemään myös muita henkilökohtaiseen kasvuun liittyviä aiheita.

Hyvejohtajuus itsessään ei ole enää niin vahvasti läsnä. Tämän ja kävijämäärän nousun johdosta tässä kirjoituksessa selitetään pähkinänkuoressa mitä hyvejohtajuus on.

Continue reading

Ihminen: karvalakkimalli vai deluxe-versio?

Itsensä hyväksyminen on äärimmäisen tärkeää. Mutta niin on myös ihmisenä kehittyminen. Kumpi on tärkeämpää?

Pari päivää sitten minulle tuli Facebookissa vastaan motivaatiokuva, joka oli ilmeisen ironinen. Rannalta otetun auringonlaskukuvan päälle oli lisätty teksti:

”Älä tee mitään elämällesi. Kaikki tärkeä löytyy tämän kaltaisista teksteistä, jotka ovat kauniin taustakuvan päällä kuten tässä ja erityisesti sellaisissa, jotka saavat sinut ajattelemaan, että olet aivan jotenkin erityisen erityinen ja jopa tavallaan parhaimmillasi, kun et tee yhtään mitään.”

Kuva oli tarkoitettu irvailuksi lukuisille ”ole vain tuollainen kuin olet, ei sinun mitään tarvitse muuttaa”-kuville. Ikäänkuin ihmisen ei koskaan tarvitsisi kehittyä tai kasvaa, sen kun istuu paikallaan ja toljottaa televisiota.

Näinkö tosiaan on? Continue reading

Itsepetos – tuo petoksista pahin

Itsepetos on niin ovela petoksen muoto, että sitä ei välttämättä huomaa itsekään. Missään tapauksessa ei kuitenkaan voida sanoa, että itsepetos olisi vaaraton petos.

Väitän, että kaikista pettämisen lajeista itsepetos on tuhoisin.

Tähän on useita syitä.

Ensimmäinen syy on, että nykyihminen, erityisesti länsimainen nykyihminen, on perin individualistinen otus. Usein individualismilla on positiivisia seurauksia. On nimittäin yksilökeskeisen kulttuurin saavutuksia, että pääsääntöisesti meitä ei tuomita vanhempiemme tai isovanhempiemme tekemistä rikoksista. Väärät valinnat tekemällä pilaa lähinnä oman elämänsä. Verikoston kierrettä ei juuri pääse syntymään, kun väkivallan teot koetaan kohdistuvan yksilöön, ei esimerkiksi sukuun tai klaaniin. Continue reading

Johtaja, laske luottamustase!

Vanhan johtamisviisauden mukaan ”luottamus on hyvä, kontrolli paras”. Pitääkö tämä paikkaansa? Johtaja, arvioi luottamuksen tuotot ja tappiot! 

Myönteisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on luotettava, vastuuntuntoinen ja oppimishaluinen. Hän haluaa saada aikaan jotain hyvää ja merkityksellistä. Pessimistisen käsityksen mukaan ihmisiä on ohjattava ja valvottava, jos heistä jotain halutaan saada irti.

Monet tuntevat McGregorin johtamisteorian. Työntekijä muuttuu siihen suuntaan, millaisena häntä kohdellaan. Luottamus lisää vastuunottoa, valvonta taas valvonnan tarvetta. Continue reading

Kun hiljaisuus puhuu

Hiljaisuus ei ole ihan yksinkertainen käsite. Monille hiljaisuus tarkoittaa ulkoista äänettömyyttä, melun puutetta. Se on kyllä sitäkin. Ja se on myös paljon muuta.

Pari vuotta sitten olin joulun alla eläkkeellä. Olin siis retriitissä. Silloin tarjosin lukijoille haasteen ja kysyin, kuka uskaltaisi tehdä saman vuonna 2012. Itse otin haasteen taas vastaan: vietin viime viikolla viisi päivää hiljaisessa retriitissä. Hiljaisuudessa opin kuuntelemaan. Continue reading

Pikkujouluopas: Seksiä ilman syyllisyyttä ja muita onnen avaimia

Pikkujouluja ei voi kirjoittaa ilman alkoholia. Katso vaikka: Pikkuj[olut]. Nämä vinkit ovat uhkapelurille sinulle, joka vaalit parisuhdettasi, mutta silti uskaltaudut firman pikkujouluihin.

Ja sinulle, jonka Venäjän komennus päättyi äskettäin. Olethan sen jälkeen halunnut laajentaa venäläisen liikevierailujen juomakulttuurin koskemaan myös suomalaista viikkopalaveria. Ja aamukahvihetkeä.

Nämä pikkujouluvinkit sopivat myös sinulle, uraputkikisaajien Usain Boltille, joka käyt kotona perheesi luona vain pikatankkaamassa ja palaat viipymättä yritysmaailman Suuren Tikapuun portaille, ihan siihen melkein tarpeeksi ylös.

Continue reading

Pahejohtajuus on Perkeleestä

Hyvejohtajuuden toimitus on saanut käsiinsä viestejä hakukoneiden selän takaa, internetin alimmista kerroksista. C. S. Lewisin Paholaisen kirjeopistoa huomattavasti muistuttavista kirjoituksista yksi julkaistaan tässä. Tekstin on allekirjoittanut demoni nimeltä Pora, jonka tehtäviin kuuluu neuvoa nuorempaa pirua Malia kääntämään Suomessa hyvä pahaksi ja paha hyväksi.

Rakas Mali,

Lupasin kirjoittaa sinulle johtajuudesta. Se on niitä asioita, joilla ei pinnalta katsoen näytä olevan välitöntä kytköstä paholaisten Suureen Tehtävään, mutta joka tosiasiassa vaikuttaa vähintäänkin piilevästi kaikkeen Vihollisen operatiiviseen toimintaan ja on siksi tärkeä asia. Continue reading

Markkinoinnin pahin vihollinen on tasapainoinen ihminen

TV-sarja Madmen ja oppitunti markkinoinnista ja ihmisyydestä.

“Markkinoinnin pahin vihollinen on tasapainoinen ihminen.”

Ajatus kiteytyi katsoessani palkittua amerikkalaista TV-sarjaa Madmen.

Seurasin lumoutuneena ilta toisensa jälkeen (boxilta) Don Draperin, Roger Sterlingin ja Peggy Olsonin edesottamuksia legendaarisella 60-luvulla, New Yorkin mainoskadulla nimeltä Madison Avenue. Epookkisarja on nostalginen ja retro. Samalla se piirtää viiltävän kuvan mainonnan maailmasta ja ihmisestä – meistä mainonnan kohteena. Continue reading

Mitä tehdä pikavipeille?

Tulisiko pikavipit kieltää? Vippausfirmojen lobbari levittää harhaanjohtavia tietoja, mutta arvostelua ansaitsee myös oikeusministerin työryhmä. Ratkaisuvaihtoehtojen punnitseminen vaatii viisauden hyvettä.

Vuoden kuumiin politiikan puheenaiheisiin kuuluu pikavippien sääntely.

Syksyllä kokoomuksen Sampsa Kataja esitti pikavippien täyskieltoa. Heti perään puoluetoveri Lenita Toivakka tuotti ehdotuksen, jolla rajoitettaisiin pikaluottojen tarjontaa ja korkoja. Molemmat aloitteet keräsivät yli 100 allekirjoitusta, kansanedustajien enemmistön. Aiheesta löytyy lukuisia muitakin kriittisiä aloitteita ja kirjallisia kysymyksiä vuodesta 2005 – eli siitä lähtien, kun pikalainoja on Suomessa tarjottu. Continue reading

Pikkujouluopas

Pikkujoulusesonki on korkeimmillaan. Juhlissa unohdetaan hetkeksi kaikki murheet ja työtaakat. Se on hyvästä. Mutta saako se tapahtua hinnalla millä hyvänsä?

Kesän lopussa luin artikkelin pikkujouluista Talouselämä-lehdestä (28/2011, s. 51). Artikkeli kertoi, miten voi järjestää onnistuneet pikkujoulut: on mm. tärkeä valita sopiva teema ja ohjelma, paikka varsinkin pitää varata hyvissä ajoin ja myös mahdolliseen esiintyjään kannattaa olla yhteydessä hyvissä ajoin, jos haluaa välttää ”ei oota”. Continue reading

Kuinka opitaan uusi tapa: 18 vinkkiä onnistumiseen

Millainen sinä olet haaveillut joskus olevasi? Nyt on aika ottaa askel tuota unelmaa kohden. Tekosi määräävät tapasi, tapasi määräävät luonteesi — ja luonteesi on juuri kasvamassa.

Tavat ovat asioita, jotka tehdään ajattelematta, kuten hampaiden harjaus tai auton ovien lukitseminen. Tapojen ansiosta asiat tulevat tehtyä ilman erityistä muistamista tai itsensä motivointia. Tavat siis säästävät voimiasi monin eri tavoin. Continue reading

Karmea Juhannus vuonna 29 jKr.

Juhannusjuhlat eivät aina ole onnellisia. Itse asiassa ensimmäiset juhannusjuhlat olivat karmeat. Niistä voimme kuitenkin oppia jotakin.

Juhlat pidettiin vuonna 29 jKr. neljännesruhtinas Herodes Antipaksen toimesta. Juhlien päähenkilöitä olivat Herodeksen lisäksi hänen velipuolensa tytär Salome ja itse herra Juhannus, eli Johannes Kastaja. Continue reading

Informaatiolihavuus, ylensyönti ja internet

Monet ovat tietoisia siitä, että he tuhlaavat paljon aikaa tietokoneella. Tämä turhauttaa heitä, mutta he eivät oikeastaan tiedä, mistä ongelma johtuu. Eikä heillä ole aavistustakaan siitä, mistä siihen löytyisi ratkaisu.

Mielenkiintoisen näkökulman tarjoaa brittitutkija Andrew Whitworth, joka vertaa informaatioähkyä ylensyömiseen. Hän puhuu ”informaatiolihavuudesta”.

Vapaus ja vastuu

Vertaus on osuva. Ruoka ja ravinto ovat itsessään hyviä asioita. Mutta niiden kanssa voi mennä överiksi. Silloin ruuasta tulee ongelma, joka itse asiassa vahingoittaa ihmistä ja hänen terveyttään. Ylensyönnin ongelma kasvaa varallisuuden myötä, koska kiusaukset lisääntyvät.

Continue reading