Kasvohalvaus videopalaverissa

Olet ehkä huomannut, jos pidät esityksiä yleisölle tai palaverissa, että ihmisten kuunteluilmeet eivät tyypillisesti heijastele laisinkaan kiinnostusta, vaan aivan päinvastoin: ilmeet muistuttavat pikemminkin molemminpuolista kasvohalvausta? Tämän ”EVVK” eli ei voisi vähempää kiinnostaa -kuunteluilmeen korjaaminen on todella tärkeä seikka sekä videopalavereissa että fyysisissä kohtaamisissa, jos haluat rakentaa luottamussuhdetta. 

Kokemus nähdyksi ja huomatuksi tulemisesta on elintärkeä inhimillinen perustarve. Ja yksi menestymisen tärkeimmistä salaisuuksista on kyky hahmottaa sitä, millaisia tunteita oma käyttäytyminen herättää muissa. 

Ihmisen kyky havainnoida omaa toimintaansa objektiivisesti on kuitenkin yleisesti ottaen heikko.  

Koemme olevamme oman elokuvamme päähenkilöitä ja havainnoimme elokuvaa ikään kuin pääosan esittäjän näkökulmasta. Katsojille eli läheisillemme ja tuttavillemme elokuva on kuitenkin toisenlainen, me esitämme siinä vain yhtä sivurooleista. 

Johtaja kokee itse olevansa seikkailuelokuvan valloittava supertähti, jonka seuraavia edesottamuksia odotetaan innolla. Työntekijän näkökulmasta johtaja on kuin satuelokuvan lohikäärme, jonka ilmestymistä metsästä on syytä odotella varuillaan ja valppaana. Lieskat ovat rohkeita ja yllättäviä kehitysideoita, toisaalta kuumottavia vaatimuksia kasvusta, nopeudesta ja tehokkuudesta. 

Työntekijä on omaan elokuvaansa käsikirjoittanut itselleen pääroolin reiluna ja suurisydämisenä hyviksenä, joka huomaa ihmisten väliset suhteet ja edistää pitkäjänteisesti työtovereiden välisiä tasa-arvoisia suhteita. Hänen elokuvassaan monipuoliset ja runnsassävyiset tunnereaktiot romantiikkaa unohtamatta ovat keskeisin teema.        

Työntekijä on puolestaan johtajan elokuvassa kuin ravintolakohtauksen tarjoilija. Johtajan elokuvaan kuuluu satunnaisia, lyhyitä ja kohteliaita kohtaamisia tämän sivuroolissa olevan henkilön kanssa, josta syntyy ystävällinen, mutta hiukan varautunut ja vaisu vaikutelma. 

Sinulle, joka olet hyvällä itseluottamuksella varustettu oman elämäsi sankari, on menestymisen salaisuus tässä: 

Odota ja jopa edellytä itseltäsi nykyistä enemmän ja pyri olemaan entistä kiitollisempi elämässäsi ja ympärilläsi jo olevista asioista. 

Keskitä siis enemmän energiaa oman luonteesi jalostamiseen ja vähemmän energiaa siihen, mitä odotat muilta. Kysy palautetta toiminnastasi läheisiltäsi. Kuuntele tarkasti, mitä he sanovat. Kysy vaikkapa näin: jos olisit minä, miten muuttaisit käyttäytymistä, jotta… (esimerkiksi: olisin parempi vanhempi, puoliso tai ystävä / etenisin uralla / löytäisin ihmissuhteen?)   

Yleensä hyvällä itseluottamuksella varustettu sankari on nimittäin tyytyväinen itseensä, mutta odottaa, toivoo ja jopa edellyttää ympäristöltään nykyistä enemmän. Tästä syntyy jatkuva tyytymättömyyden tunne. Käännä siis tyytyväisyyden ja odotusten kohteet toisinpäin, kuin ne enimmäkseen pyörivät mielessäsi.  

Jos taas itseluottamuksesi on keskimääräistä alempi, kokeile samaa ohjetta päinvastoin: harjoita nykyistä enemmän tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta omaa itseäsi kohtaan ja pyydä, jopa edellytä ympäristöltäsi enemmän. Mieti, millaisia hienoja luonteenpiirteitä ja arvoja sinussa on, missä olet onnistunut ja mitä kaikkea osaat, mistä olet selvinnyt. Rohkaistu pyytämään läheisiltä nykyistä enemmän, osallistumaan vaikkapa kotitöiden tai työtaakan jakamiseen. Kysy kernaasti myös läheiseltä, mitä hyvää hän näkee sinussa. 

Sama ohje menestymiseen ja onnellisuuteen toimii siis käänteisesti riippuen siitä, millainen ihminen on persoonallisuudeltaan tai elämäntilanteeltaan. Hyvissä neuvoissa onkin kaksi puolta, aivan kuten liikaa tiettyä hyvettä kääntyy paheeksi: liiallinen rohkeus on uhkarohkeutta, liiallinen vaatimattomuus ja nöyryys taas alistumista, nöyristelyä. 

Käytännöllistä viisautta on osata valita kuhunkin tilanteeseen parhaiten toimiva neuvo. Ja joskus on erityisen hyödyllistä pyytää läheisen apua parhaan neuvon valintaan.  

Onnistumisiin! 

Minkälaista tarinaa kerrot itsestäsi itsellesi?

Ihminen on sellainen otus, joka uskoo siihen tarinaan, jota itsestään itselleen kertoo. 

Huippu-urheilu ja sen tarinat ovat toimineet usein katalysaattorina suomalaisen yhteiskunnan murrokselle. Ne ovat edesauttaneet muutoksen syntymistä. Yksi viimeisimmistä näkyy ja kuuluu siinä itseluottamuksessa, jolla tämän päivän nuoret kohtaavat eteen tulevat haasteet. He eivät näe uhkia vaan mahdollisuuksia. Harmi että me aikuiset usein jarruttelemme heitä. 

Itsensä vähättelemisen mentaliteetti on suomalaisuuden loppuun kulutettu klisee, mutta valitettavasti kannamme sitä edelleen mukanamme. Häpeä on heijastunut kulttuuriimme, eikä vähiten juuri urheilun kautta.

Continue reading

Itseluottamuksen varmistaja – itsevarmuusko?

1990-luvulla arvostettiin johtamisessa ja itsensä johtamisessa aivan erityisesti itsevarmuutta: I can do it! We can do it! Amerikkalaiset gurut ja mainosmaailman sankarit latelivat muille malliksi järkähtämätöntä itsevarmoja mielipiteitä siitä, miten asiat ovat ja miten niitä tulee muuttaa. ”Sinun ongelmasi on hitaus. Asia on näin.” Urheilijat ”tiesivät” olevansa voittajakunnossa.

Donald Trump on tuonut itsevarmuuden takaisin näyttämölle liiankin kanssa. Jos asiassa on jotakin hyvää, se on itsevarmuuden haittapuolien maailmanlaajuinen huomaaminen. Continue reading