Olemmeko siirtymässä kohti heikkouskulttuuria?

Olemmeko siirtymässä kohti heikkouskulttuuria?

Ai mitä heikkouskulttuuria?

No, tiedättehän. Kautta maailmanhistorian valta ja voima ovat keskittyneet pääasiassa hyvätuloisille, koulutetuille valkoihoisille miehille. Tämä suhteellisen pieni ihmisryhmä on hallinnut yhteiskuntaa niin poliittisesti, sotilaallisesti, taloudellisesti, uskonnollisesti kuin muillakin tavoilla. Sen lisäksi se on käytännössä kontrolloinut, mistä julkisesti keskustellaan ja miten.

Oikeastaan koko maailmanhistoria onkin ollut voimakulttuuria, jossa henkilön valta ja voima ovat olleet suoraan verrannollisia siihen, minkälainen vaikutus tällä on maailman kulkuun ollut. Jos sinulla oli valtaa, olit tärkeä. Jos ei ollut, huono juttu sinulle.

Continue reading

Mistä motivaatio työhön kumpuaa?

”Olen ollut siinä mielessä onnekas, että olisin tarttunut jokaiseen työtehtävääni niiden mielenkiintoisen sisällön vuoksi ilman palkkaakin”, sanoi ystäväni minulle kerran keskustellessamme työelämästä. Ystäväni oli kokenut työnsä sisäisesti motivoivaksi, eli hän pystyi täyttämään itsensä toteuttamisen ja kehittämisen tarpeita työn kautta.

Kun kerroin tästä eteenpäin, sain kuulla kadehtivia huokaisuja – mietinkin, missä kohtaa ihminen ikään kuin lähtee väärille urille ja menettää visionsa elämänsä suhteen? Entä mikä voisi olla esimiestyön rooli tässä?

Motivaatio on toiminnan energian lähde. Se saa ihmisen ylipäätään toimimaan, ylläpitämään ja tavoittelemaan asioita. Continue reading

Pakkomielteenä omana itsenään oleminen

Voiko olla kirjailija, vaikkei ole julkaissut yhtään kirjaa? Voiko olla urheilullinen, vaikkei koskaan kävisi edes lenkillä? Voiko identiteetti olla henkilön teoista riippumaton?

Kaverini väitti, että nykyään näin on: ihmisen identiteetti on erotettavissa henkilön teoista. Hänen mukaansa tämä ajatus läpäisee koko kulttuurimme, mutta näin ei kuulemma ole aina ollut. Vielä 800 vuotta sitten ihmisen teot määrittivät ihmisen identiteetin. Jos maalasit tauluja, olit maalari. Jos hioit sotataitojasi, olit sotilas. Jos viljelit maata, olit maanviljelijä. Jos maanviljelijä tarttui onkivapaan, hänestä tuli kalastaja. Jos sotilas alotti politiikon uran, hänestä tuli poliitikko. Ja niin edelleen.

Kuitenkin 1200-luvulla alettiin ajatella, että ihmisen identiteetti ei ole tekoihin sidottu. Nykyään se tarkoittaa sitä, että joku voi pitää itseään kirjailijana, vaikkei olisi julkaissut yhtään kirjaa. Toinen pitää itseään urheilullisena ihmisenä, vaikka urheilu-ura loppui 5 vuotta sitten, eikä sen jälkeen ole käynyt edes lenkillä. Kolmas ajattelee olevansa töissä ahkera uurastaja, vaikka työtahti on laiskiaisen ja etanan välimaastossa.

Kaverin väite kuulosti edelleen kummalliselta. Continue reading