Menestys on sattumaa: mitä siitä seuraa?

Listat menestyjien aamiaisista tai muita yhteisistä piirteistä keräävät miljoonia lukijoita, mutta perustuvat selviytymisharhaan. Menestys on poikkeuksellinen tapahtuma, jota onnekkaat sattumat ovat avittaneet pitkin matkaa. Tämän kieltäminen typistää suhteitamme, mutta sen hyväksyminen vapauttaa elämään.

”Tavoittele unelmiasi! Usko vaistoosi! Älä kuuntele latistajia!”

Kun supersuosittu näyttelijä kertaa menestyksensä saloja, miten ohjeet kannattaisi ottaa vastaan?

Tai jos puhuja on kaikkialla arvostettu, valinnoissaan lähes poikkeuksetta onnistunut suuryrityksen johtaja? Continue reading

30 päivää, 30 tavaraa: Luopumisen hyve säästää aikaa, tahkoaa tulosta

Luopumisen hyve auttaa keskittymään oleelliseen. Tavaroista luopuminen säästää aikaa. Tekemisestä luopuminen tuo menestystä.

Niin, tarvitsinko tosiaan seitsemät farkut (kahdet puhki kuluneet)? Kuinka suurta osaa vaatteistani en ollut käyttänyt vuosiin?

Kuinka monta lukematonta kirjaa olin sullonut kaappeihini? Ihanko oikeasti ajattelin ne kaikki lukea? Tai kertaalleen luettuja — monestiko ajattelin taas ne lukea? Ja milloin? Sitten kun…?

Aioinko tosiaan katsoa kaikki DVD-elokuvani useaan kertaan? Tai ne VHS-kasetilla olevat, nyt kun videokasettisoitinkin oli ollut vuosia rikki?

Continue reading

Moraali vie ojasta allikkoon — ja muuallekin

Mikä pitää köyhimmät kehitysmaat takuuvarmasti pohjalla? Mikä erottaa huippuyritykset perushyvistä yrityksistä? Ekonomi sai tämän selitettyä niin, että insinöörikin ymmärsi.

Teoksen The Undercover Economist kirjoittajan Tim Harfordin mukaan ekonomit ajattelivat aiemmin, että taloudellinen varallisuus kertyi kolmen tekijän summana:

  1. Ihmisen valmistamat resurssit (tiet, tehtaat, koneet, puhelinlinjat)
  2. Ihmisresurssit (kova työ, koulutus)
  3. Teknologiset resurssit (tekninen tietotaito, teknisesti kehittyneet laitteistot)

Näin ollen köyhät maat kehittyivät rikkaiksi rakentamalla teitä, kehittämällä koulutusta ja hankkimalla teknologista tietämystä. Kaava tuntuisi toimivan. Rikkaissa maissa kaikki kolme osaa loistavat suuruudellaan, kun taas köyhissä ne loistavat vain poissaolollaan.

Mutta miksi ihmeessä tietyt maat laahaavat aina vain jäljessä, investoinneista huolimatta? Continue reading

Kävin eläkkeellä, oli kivaa

Ei ole helppoa vetäytyä muutamaksi päiväksi pohtimaan omaa elämäänsä. Kynnys on aina korkea, mutta kannattaa uskaltaa. Tulokset saattavat yllättää.

Pari viikkoa sitten siirryin eläkkeelle. Päätin tehdä, mitä yritysjohtajat tekevät päättäessään työuransa: aloin pohdiskella, miten tähän asti kaikki on mennyt ja mitä kaikkea haluan jatkossa tehdä.

Pari viikkoa sitten osallistuin siis retriittiin.

Täytyy tunnustaa, etten mennyt kurssikeskukseen, jossa retriitti pidettiin, eläkkeelle menevän yritysjohtajan asenteella.

Oikeastaan ikää ei kertynyt edes 50 vuotta. Continue reading

Hyveet strategisessa johtamisessa: Case Nokia

Onko hyveillä merkitystä strategisessa johtamisessa? Nokian menestys – ja alamäki – osoittavat, että kyllä on. Paljonkin.

Talouselämä julkaisi mielenkiintoisen artikkelin Nokian vaikeuksista (”Ollilan uhkapeli”, 17.9.2010). Se osoitti oivaltavasti hyveiden yhteyden menestyksekkääseen strategiseen johtamiseen.

Nokian menestys 1980-luvun lopulta lähtien perustui useiden hyveiden yhteispeliin koko organisaation tasolla: uskallus, ahkeruus, nöyryys jne. Viime vuosina Nokiasta on kuitenkin tullut mielikuvatasolla pikemminkin kriisiyhtiö. Talouselämän mukaan Nokian tapaus havainnollistaa yritysguru Jim Collinsin uusimpia teorioita, joita hän esittelee kirjassaan Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin.

Toimittaja Jyrki Alkion mukaan Nokia on langennut jo neljään Collinsin nimeämään virheeseen: menestyksen synnyttämä ylimielisyys, pidäkkeetön kasvun tavoittelu, riskien ja vaarojen kieltäminen sekä hätäinen pelastuksen etsiminen.

Kiinnostavinta on kuitenkin se, että kaikki mainitut virheet liittyvät hyveisiin – tai siis niiden puutteeseen.

Continue reading

”Vain kauniita sanoja” – johtajuus hukassa?

Eräs hyvejohtajuusmallia kohtaan osoitettu kritiikki kuului seuraavasti: ”Hyvejohtajuus on vain kauniita sanoja. Se kertoo vain siitä, millaisia kaikkien ihmisten tulisi olla. Mainio huomio, mutta viestin terävin kärki on hieman ruosteessa.

Ymmärtääkseni kritiikin mukaan hyvejohtajuus on korvia hivelevää, mutta mitäänsanomatonta löpinää ja siksi malli olisi lähes hyödytön johtajuuden kehittämisessä.

Niin, tämähän olisi varsin surkea juttu.

Jotta voidaan pohtia annettua kritiikkiä (ja johtajuuden kehittämistä), pitää ymmärtää sana johtajuus. Sanakirjan mukaan johtajuus on – kas vain – johtajana olemista. Tämä itsestäänselvyys on merkittävä huomio.

Continue reading

Tutustu johtamisguru Jim Collinsiin

Johtamisen ammattilainen Jim Collins jakaa työaikansa kolmeen osaan. Näille osille on asetettu tavoitteet ja niitä mitataan jatkuvasti. Tämä ja muita mielenkiintoisia juttuja viikon linkissä New Yorkin Timesin artikkeliin.

”Creative 53%; Teaching 28%; Other 19%. […]

These aren’t ballpark guesstimates. Mr. Collins, who is 51, keeps a stopwatch with three separate timers in his pocket at all times, stopping and starting them as he switches activities. Then he regularly logs the times into a spreadsheet.”

For This Guru, No Question Is Too Big [NY Times]

Collins: Kuinka menestyt 2009?

(Tämä tulee hieman myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei.) Jim Collins luottaa uuteen sukupolveen:

A general at West Point told me, ”This is the most inspired and inspiring generation to come through West Point since 1945.” I see the same thing with the young people who come to work for me. They have a sense of responsibility and service and a lack of cynicism that is remarkable and wonderful. […]  I really think we ought to just give them the keys as soon as we can. Let them run it.

Haastattelu käsittelee mm. yrittäjyyttä ja suurien asioiden tavoittelua.

Jim Collins: How to Thrive in 2009 [via The Practice of Leadership]

Johtajuuden musta laatikko?

Mitä johtajuusguru Jim Collins tarkoittaa ”viidennen tason” johtajalla? On yllättävää, ettei hän osaa sanoa, miten viidennen tason johtajaksi tullaan. Onneksi Alexandre Havard antaa toimivan metodologian.

Amerikkalainen Jim Collins on yksi yrityskirjallisuuden tunnetuimmista nimistä. Hänen vuosien tutkimuksiin perustuvat kirjansa Built to Last (1994) ja Good to Great (2001) ovat kansainvälisiä bestsellereitä. Continue reading