Ole vapaasti riippuvainen!

Me modernit digi-ihmiset kaipaamme työssä ja elämässämme kahta vastakkaista asiaa: lisää vapautta ja valikoitua sitoutumista.

Emme halua sitoutua itse, haluamme olla riippumattomia. Kaipaamme lisää vapautta rooleihin, tapoihin, perinteisiin. Haluamme juuri minulle sopivan asiakaskokemuksen, ammatin, ihmissuhteen, juhlat ja lomat – ja koko elämän. Ja vapauden muuttaa sitä, kun siltä tuntuu.

Tosin samalla toivomme, että muut ovat sitoutuneita omiin valintoihinsa, kun ne koskevat meitä. Continue reading

Portsarin hyveet ja muita tarinoita

Minulla on hyvä ystävä, jonka kanssa olen keskustellut monista asioista: Jumalan laupeudesta trangian käyttöön – eli kirjaimellisesti ihan kaikesta mitä taivaan ja maan välistä löytyy. Aina nautin niistä keskusteluista ja opin niistä paljon.

Muistan tarinan, jonka ystäväni kertoi opiskelijavuosistaan. Opiskelun ohessa hän yritti tienata vähän rahaa työskentelemällä portsarina pubissa.

Kerran lauantaivuorossa yön pikkutunneilla kaksi keski-ikäistä miesasiakasta oli tekemässä lähtöä. Ystäväni ojensi heille takit. Kyseessä oli sen näköisiä ihmisiä, että heitä kadulla nähdessään keskellä yötä sinä lukija ehkä vaihtaisit kadunpuolta. Minä vaihtaisin. Continue reading

400 grammaa tuoretta rakkautta, kiitos!

Nykyisin on suorastaan muodikasta ajatella, että rakkaus on rajaton luonnonvara, jota on saatavilla aina kun itse haluaa, yksinkertaisesti ”kytkeytymällä” siihen, jolloin ”vetää puoleensa oikeanlaisia ihmisiä”.

Rakkauden oppimateriaalia on netti pullollaan, kursseja ja kirjoja jokaiseen makuun, samoin mindfulness-ohjeita, joten rakkauden ei pitäisi olla ongelma.

Miksi sitten rakkaudesta on niin suuri pula? Kun katselee parisuhteita, perheitä tai työpaikkoja, ei vaikuta siltä, että ihmiset tänä päivänä rakastavat toisiaan taitavammin ja enemmän kuin koskaan aiemmin. Parisuhteiden ja työsuhteiden keskimääräiset pituudet lyhentyvät vuosi vuodelta. Yksinäisiä on valtavasti.

Johtuuko se siitä, että sydämemme koko on keskimäärin vain 250-350 grammaa?

Continue reading

Hyveet ja onnellisuus liikenteessä

Olen tullut takaisin Suomeen. Taakseni Afrikkaan jäi loistavia ihmisiä ja rikastuttavia kokemuksia… sekä Nairobin liikenne. Onneksi palaan Keniaan säännöllisin väliajoin, joten voin aina tavata siellä olevia ystäviäni – ja sukeltaa taas Nairobin liikenteeseen.

Heti Suomeen saavuttuani sain aivan erilaisen liikennekokemuksen, tällä kertaa jalankulkijana. Continue reading

Onko onnellisuus tunne?

Onnelliset hetket tuovat hymyn kasvoille: kesähetki rannalla auringossa, ystävän kohtaaminen, häät, lapsi sylissä, onnistuminen tavoitteessa. Kun olet iloinen, etkö koekin olevasi myös onnellinen? Ja kun olet hyvin surullinen, koet olevasi onneton?

Onko onnellisuus niin yksinkertaista, onko onnellisuus tunne? Jos näin on, emmekö silloin ole tunteidemme vankeja, olosuhteiden vangitsemia? Menetykset, pettymykset, pelot ja kipu tekevät meistä onnettomia, elämää ei kuitenkaan voi elää kuin hetkittäin ilman ei-toivottuja tunteita, mielipahaa. Jos tarvitsemme iloa, mielihyvää ollaksemme onnellisia, ei elämällä ole sitä tarjolla usein edes alkupalalistalla, vaikka toivomme ja toivotamme ”kaikkea hyvää”.

Jos ”onnelliseen” elämään ei mahdu kuin korkeintaan mausteeksi surua, pelkoa ja kiukkua, olemme itseämme ja ihmisyyttä kohtaan tunnerasisteja. Continue reading

Rakkaudella johtaminen pesee pirulliset kollegat

”Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.” Nämä tutut sanat rakkaudesta kaikuvat usein, kun pariskunta vihitään avioon kirkossa. Ne sopivat myös yllättävän osuvasti johtajan ohjenuoraksi.

”Sä oot kyllä pirullisin pomo, mitä mä oon ikinä tavannut! Eipä tarvitte luulla, että ikinä tuun takasin!”

Täräytin mielipiteeni perusteluineen rouva yrittäjälle 16-vuotiaan ehdottomuudella, pudotin sitten jäätelökauhan rommirusinapönttöön, kiskaisin esiliinan yltäni ja läimäytin kioskin oven perässäni kiinni.

Continue reading

Kirveelle töitä: itsehillinnän alkeet

Tutkimusten mukaan lapsuudessa itsensä hyvin hillitsevillä on aikuisena vähemmän sosiaalisia, taloudellisia ja terveyteen liittyviä ongelmia. Onneksi aikuinenkin voi oppia itsehillintää. Kirjoittaja sai oppitunnin kantapään – tai pikemminkin polven – kautta.

Itsehillinnästä puhuminen ei ole kovin suosittua nykyään. Ehkä me suomalaiset olemme perusolemukseltamme edelleen hillittyjä ja jäykkiä, josta haluamme pikemminkin vapautua. Itsehillintä on kuitenkin hyvän elämän – ja hyvän johtajuuden – edellytys.

Itsehillinnällä perinteisesti tarkoitetaan tunteidensa hallitsemista ja tyynenä pysymistä. Joskus puhutaan itsehillinnän pettämisestä. Sillä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että ei ole onnistunut hallitsemaan tunteitaan. Perinteisiä keinoja itsehillinnän pitämiseksi on kymmeneen laskeminen tai vaikeasta tilanteesta poistuminen. Continue reading

Johtajan rohkeudesta

Hyvän johtajan yksi tuntomerkki on rohkeus. Rohkeus on hyve, joka sijoittuu pelkuruuden ja yltiöpäisyyden välimaastoon.

Rohkeuteen liittyy olennaisesti kyky hallita oikein yleensä negatiivisiksi koettuja tunteita, erityisesti pelkoa ja ahdistusta. Joskus pelkoa tulee kunnioittaa, joskus se tulee ylittää. Jollekulle pelon ylittäminen tietyssä tilanteessa on hyve, mutta toiselle se voi olla pahe.

Pidämme rohkeana yleensä henkilöä, joka voittaa pelkonsa. Rohkean ei tarvitse tuntea pelkoa joka kerta, kun hän on valintatilanteessa. Esimerkiksi laskuvarjojääkäri on voinut olla kauhusta jäykkänä ennen ensimmäistä hyppyään, mutta sen jälkeen jokainen hyppy on tuntunut aina vain helpommalta. Tällöin rohkeus on muodostunut habituaaliseksi hyveeksi, joka toistettuna on tullut osaksi hänen persoonaansa ja luonnettaan. Vastaavassa tilanteessa jokamies tuntisi pelkoa, mutta hän ei, koska  on toiston avulla voittanut sen.

Rohkeuden ydin

Kuitenkin tämä määre on liian suppea, jotta voisimme kuvata rohkeutta hyveenä. Hyveellisesti rohkea voittaa pelkonsa oikeista motiiveista. Henkilö voi siis olla rohkea olematta hyveellinen tai myöskään sortumatta yltiöpäisyyteen. Hyveellisesti rohkealla täytyy olla jokin hyveellinen motiivi toiminnalleen. Continue reading

Vaeltajan mietteitä

Viisi päivää erämaassa panivat miettimään kärsivällisyyden hyvettä.

Palasin juuri viiden päivän vaellukselta Lapista. Hullun hommaa. Mutta antoisaa ja opettavaista.

Rinteillä tepastellessa oli aikaa pohtia jos jonkinlaisia asioita, pieniä ja suuria. Erityisellä tavalla jäivät mieleen käytännölliset oppitunnit kärsivällisyydestä ja kestävyydestä.

Kestävyyden koulussa

Kärsivällisyys joutuu nimittäin vaelluksella usein koetukselle. Minuun teki vilpittömästi vaikutuksen porukkamme jatkuva positiivisuus: henki oli aina myönteinen ja kannustava, ei koskaan kritisoiva ja valittava, vaikka joskus kohtasimmekin vaikeuksia ja uupumusta.

Continue reading