Suomi pyysi lastenoikeuksien päivänä 20.11. anteeksi niiltä ihmisiltä, joita on lastensuojelun alaisuudessa kohdeltu kaltoin tiettyinä vuosina. Tätä uutista lukiessani ryhdyin miettimään jälleen kerran pahuutta. Kestokysymyksenä on aina, ’miten on mahdollista, että tällaista tapahtuu?’. Miten on mahdollista, että lastenkotien johtajat ovat sallineet väkivallan kohdistumista lapsiin? Miten aikuiset ihmiset ovat voineet toimia näin? Mitä heidän mielessään on liikkunut?
Poliittiset puolueet määrittelevät omia arvojaan, samoin määrittelevät yritykset. Missä määrin arvoista tulee näille tahoille käyttövoimaa arkeen, jää usein kovin heikoksi ja epämääräiseksi, koska puhe arvoista on nykyisessä yhteiskunnassamme ongelmallista.
Puhuessamme arvoista viittaamme helposti sisällöltään hyvin erilaisiin asioihin. Siksi emme kohtaa toisiamme, eikä keskustelumme ei ole mielekästä, koska se ei johda mihinkään.
Toisaalta arvot voivat jäädä hyvin irrallisiksi käytännön elämästä. Keskusteluissa esitellään hyvältä kuulostavia arvoja, mutta niiden yhteys arkiseen toimintaan jää olemattomaksi. Yrityksen seinillä voi olla hienoja arvoluetteloja, mutta johdon sisäinen henkilöstöön kohdistuva puhe on keskustelua ”rahantekokoneesta”.
Tämän seuraksena suhtautuminen henkilöstöön on epäinhimillistä. On tuhoisaa, jos puolueella tai yrityksellä on julkaistut arvot, mutta niiden johtohenkilöiltä ja työntekijöiltä nämä arvot käytännössä puuttuvat.
Mihin tietoista ohjaavaa lasten kasvatusta tarvitaan vai tarvitaanko?
Tarvitaan, koska kaikki ihmiset joutuvat kohtaamaan tietyt elämän välttämättömyydet. Ihmiselämän välttämättömyyksiin jokaisen tulee monin tavoin valmistautua ja vastata.
Ihmiselämän kuutta käytännön välttämättömyyttä Dietrich Benner kuvaa seuraavasti kirjassaan Allgemeine Pädagogik (1987):
1. Talouselämä
Ihmisen täytyy työllään luoda elämisensä edellytykset.
2. Etiikka
Ihmisen täytyy toimia yhteistoiminnassa muiden ihmisten kanssa, mikä edellyttää sääntöjä ihmisten välistä vuorovaikutusta varten.
Sydämen sivistys kosketti neljän lapsen isää syvästi. Kotien ja koulun kasvatuksessa on puutteita erityisesti sydämen sivistyksen alueella. Ongelmat eivät johdu tiedon puutteesta, vaan tunne-elämän ristiriidoista.
Kasvatuksen haasteet nyky-yhteiskunnassa ovat laajasti tunnustettuja. Mistä ratkaisu? Kiinnostavia näkökulmia esittää Timo Jantusen ja Eero Ojasen toimittama Sydämen sivistys: Kasvatuksen ytimessä (Aurinko kustannus, 2011).
Teos koostuu kahdesta kymmenestä artikkelista, jotka käsittelevät kasvatuksen arvoja, hyvän mahdollisuutta kasvatuksessa, miten leikki on lapselle totta, yhteisöllisyyteen kasvatusta ja kasvua sekä koulun asemaa ihmisyyteen kasvamisessa. Continue reading
Koulu ei enää vastaa tiedon jakamisesta ja opettamisesta. Sen tekee vuonna 2040 internet, robotti tai interaktiiviset pelit.
On vuosi 2040.
Maailmasta puuttuu kuri ja järjestys. Vallalla on ihmisestä ja elämästä vieraantunut arvomaailma. Menestys ja kunnia, itsekkyys ja oman edun tavoittelu. Raha ja rikkaus. Continue reading
Kannustus ja rangaistus ovat perinteisiä ihmisten kehitystyökaluja. Onko muita vaihtoehtoja tarjolla?
”Perinteinen lastenkasvatus perustuu keppiin ja porkkanaan. Kun lapsi toimii oikein, häntä kehutaan ja kiitetään. Ja kun hän tekee tyhmyyksiä, häntä torutaan, tai peräti rangaistaan. Motivaatiotekijöitä tutkinut Alfie Kohn kiistää perinteisen lähestymistavan loistoteoksessaan Unconditional Parenting.”
Keski-ikäinen nainen raahasi valtavaa suksipussia ja kiitettävän kokoista matkalaukkua junalle. Hikistä touhua. Perässä seurasi noin 13-vuotias, nyt jo äitiään pidempi tytär, ilman varsinaisia kantamuksia.
Muut matkustajat istuivat jo junassa ja, kuten tapana on, seurasivat viimeisenä saapuvien toimia, kun ei parempaakaan tekemistä ollut. Äiti yritti urheasti ahtaa suksipussia ja matkalaukkua lähes täydelle hattuhyllylle. Hän ymmärsi nopeasti, että tämä kapealla käytävällä alkanut kömpelö valssi matkatavaroiden kanssa voisi olla nopeamminkin ohi ja pyysi tytärtään apuun.
Tyttären vastus ohitti avunpyynnön ja viesti vain, että alkanut matkatavararumba oli järjettömän idioottimaista: ”Mitä sä oikeen teet?!?” Continue reading
Colin Powellilla on asiaa: jenkkinuoriso pitää saada raiteilleen. Powellin 18 kohdan ohjeistus johtajuuteen onkin erinomaista luettavaa ikään katsomatta.
Lesson 8: ”Organization doesn’t really accomplish anything. Plans don’t accomplish anything, either. Theories of management don’t much matter. Endeavors succeed or fail because of the people involved. Only by attracting the best people will you accomplish great deeds.”
Lessons in Leadership by Colin Powell [Superfactory]
(Kiitokset Timolle linkistä)
