Konkreettinen idea: Pihlajanmarjat voittavat kauniit sanat

Oli kuuma päivä, kun kettu huomasi rypäleitä korkealla puussa. Janoinen kettu hyppäsi napatakseen rypäleet, mutta ei aivan yltänyt. Kettu otti vauhtia ja hyppäsi uudestaan, mutta ei yltänyt vieläkään. Kettu yritti vielä kerran, ja vielä, mutta turhaan. Nenä pystyssä kettu jatkoi matkaansa. ”Ne olivat varmasti happamia.”

Tarinan opetus: on helppo halveksia asioita, joita ei voi saada.

Tarinassa on jotain syvällistä, sillä se on kiertänyt maailmaa jo 2500 vuoden ajan leviten kulttuurista toiseen. Tarinan kertoja Aisopos oli kreikkalainen, mutta Kiinassakin opetus tunnetaan sanontana ”rypäleet ovat happamia, koska et yllä niihin”. Pohjoismaisessa versiossa kettu tavoittelee pihlajanmarjoja.

Opetus on abstraktio, mutta kuinka hyvin opetus tarttuisi, jos se rajoittuisi itsetäänselväksi ohjeistukseksi ”älä ole katkera, kun epäonnistut”? Continue reading

Hyvejohtajuus – mitä helvettiä?

Omakohtainen kertomus hyvejohtajuusmallin avautumisesta. Kirjoittajan mielestä hyvejohtajuudessa ei ollut konkretiaa. Sitten päässä naksahti…

En muista tarkalleen, milloin törmäsin Hyvejohtajuus-blogiin, varmaan puolitoista – pari vuotta sitten. Muistan kuitenkin ensimmäisen ajatukseni tästä blogista ja hyvejohtajuudesta: se oli mitä helvettiä?”. Ai että jos lopetat pornon katsomisen, muutut silmänräpäyksessä loistavaksi johtajaksi ja firman kurssit ampaisevat pilviin? Ei vakuuttanut. Continue reading