Naimisjuttuja, osa 2

Pari vuotta sitten kirjoitin Hyvejohtajuus.fi:hin blogauksen, jossa kerroin, miksi ”vanhentuneeksi instituutioksi” kutsuttu avioliitto on yhä järkevä ratkaisu. Avioitumisen hyödyt ovat kuitenkin pienentyneet koko ajan. Miksi?

Olin viime perjantaina Radio Ravun Rasiallinen-ohjelmassa Melissa Mäntylän vieraana parturi-kampaamoyrittäjä Iida Ketolan kanssa. Ohjelman aiheena oli avioliitto. Vieraaksi ohjelmaan olin päätynyt suureksi osaksi siksi, että Melissa oli lukenut Naimisjuttuja-kirjoitukseni.

Avioliitto on minusta lähtökohtaisesti ihan hyvä juttu. Vaikka puolet avioliitoista tunnetusti päättyy eroon, toinen puoli ei pääty. Avioliitto tuo elämään ja myös yhteiskuntaan vakautta, mikä on hyvä asia. Jostain kumman syystä lainsäätäjä yrittää kuitenkin tehdä avioliitosta mahdollisimman turhan ja epähoukuttelevan. Continue reading

Seksuaalirikokset Suomessa – rikosjuristin puheenvuoro

Suomessa saa lähikaupan ryöstöstä elinkautisen ja raiskauksesta ehdollista. Onko näin? Seksuaalirikokset herättävät ymmärrettävästi tunteita. Hyvejohtajuus pyysi seksuaalirikoksista syytettyjen henkilöiden oikeusavustajaa kertomaan, mistä oikein on kyse. Mitä ovat seksuaalirikokset? Mitä käytännön ongelmia niihin liittyy? Mitä me voimme asialle tehdä?

Hyvejohtajuuden kutsusta selvittelen seksuaalirikosten lainsäädäntöä, erilaisia käytännön havaintoja ja kysymyksiä seksuaalisen koskemattomuuden turvaamisesta.

Lakimiehenä olen hoitanut kahdeksan vuotta kestäneen urani aikana noin 20 seksuaalirikosjuttua. Useimmissa niistä olen toiminut syytetyn avustajana. Continue reading

Me äänellä varustetut työkalut

Antiikin Rooman hyvinvointikakun leipureita olivat orjat, joita kutsuttiin termillä ”instrumentum vocale” – eli he olivat äänellä varustettuja työkaluja. Etäisyys antiikin Roomaan ei ole niin pitkä kuin haluaisimme uskoa, väittää Stig Kankkonen. 

Auri Pakarinen väitteli hiljattain tohtoriksi Itä-Suomen yliopistossa teemanaan lainvalmistelu ja sen kehittäminen. En ole vielä lukenut väitöskirjaa, mutta julkisuudessa olleiden tietojen perusteella se käsittelee monta vaikeaa ja ehkä kipeääkin kysymystä.

Itse panin julkisuudessa olleista kommenteista merkille, että lainvalmistelussa vaikutus ihmisiin jää usein pohtimatta. Keskeiset vaikutuspohdinnat koskevat lain seurauksia elinkeinoelämälle ja teollisuudelle. Continue reading

Puput barbiautossa

Lainrikkomisen etiikkaa

Voiko lain rikkominen olla joskus oikein?

Elokuun lopulla heräsi jos jonkinlaista kuhinaa, kun tiedotusvälineet uutisoivat oikeuskanslerin antaneen huomautuksen Sastamalan Sylvään koulun rehtorille, joka oli kurinpitomielessä määrännyt tupakoinnista kärähtäneet oppilaat kirjoittamaan esseen tupakoinnin vaaroista ja lupaamaan olevansa polttamatta.

Ongelma oli siinä, että koulujen käytettävissä olevat rangaistukset lukevat kaikki laissa. Jos rangaistusta ei laista löydy, ei sitä saa käyttää. Kuten perustuslakikin sanoo: ”Julkisen vallan käytön on perustuttava lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.” (Perustuslaki 2 § 2 mom).

Ja kun laki ei tunne rangaistusluonteista esseenkirjoitusta, ei tällaista olisi saanut käyttää. Niin yksinkertaista se on.

Saako lakia rikkoa, jos siitä ei tykkää?

Continue reading

Hämähäkkimies ja muut kostajat

Uusin Hämähäkkimies (2012) on tehty puhtaasti teiniyleisölle, mutta siitä huolimatta se nostaa esiin keskeisiä poliittisen filosofian teemoja. Mitä Dirty Harry kertoo meille Hämähäkkimiehen syvimmästä olemuksesta?

Yksi toimintaelokuva-genren keskeisiä edustajia ovat niin sanotut kostaja-elokuvat.

Kostaja eli vigilante on henkilö, joka joutuu poikkeukselliseen tilanteeseen, jossa auttaakseen yhteisöään hänen on astuttava sen ulkopuolelle. Supersankarielokuvat kuuluvat luonnostaan kostaja-genreen. Supersankareiden inhimillisen ruumiin verhoava puku toimii erottavana tekijänä, joka asettaa heidät taviksia vastapäätä. Supersankari on ihminen, mutta silti myös jotain muuta. Continue reading

Lakimiehen tunnustus: lääkäreitä käy kateeksi

Kateus ei ole hyve. Mutta täytyy myöntää: näin lakimiehenä jossain määrin kadehdin lääkäreitä. Vastavalmistunut lääkäri voi saada palkkaa jopa yli 6000 e/kk. Syyt kadehtimiseen ovat kuitenkin aivan toiset.

Tuota palkkaa saadakseen täytyy nimittäin muuttaa jonnekin Utsjoelle ja olla siellä se ainoa lääkäri. Vastuu on äärettömän iso ja vastavalmistuneelle lääkärille suorastaan valtava. En myöskään kadehdi varsinkaan nuorten lääkäreiden päivystyksiä: 4 tunnin yöunet eivät ainakaan itselleni riittäisi!

Sen sijaan kadehdin lääkäreiden julkisuuskuvaa. Lääkäri voi olla ihmisenä melkein millainen kiusantekijä tahansa ja tätä pidetään silti ammattinsa puolesta kunnioitettavana ja hyveellisenä ihmisinä. Continue reading

Vastuullisuudesta – kohti eduskuntavaaleja

Paljon puhutaan yhteiskunnan vastuusta ja velvollisuudesta, mutta usein jätetään mainitsematta, että kyseessä on samalla yksilön vastuu ja velvollisuus. Useimmiten yksilöön liitetään mieluummin oikeudet kuin velvollisuudet, ainakin silloin kun heidän ääniä kosiskellaan. Oikeuksia ei voi olla ilman velvollisuuksia ja vastuuta, sillä silloin se ei olisi oikeudenmukaista. Henkilökohtainen vastuu on ihmisen oman johtajuuden kehittymisen kannalta olennaista. Vastuu on osa yksilön hyvinvointia.

Eduskuntavaalit lähestyvät. Puolueet valmistelevat ja julkaisevat poliittisia ohjelmiaan. Näyttää siltä, että talous, verotus ja hyvinvointi ovat vaaliohjelmien pääteemoja. Continue reading

Miksi vapaus on hyvää?

Tosi vapaus ei ole oikeutta tehdä mitä haluamme, vaan sitä, että voimme tehdä sen, mitä meidän tulisi tehdä.

Keskustelimme ystävien kesken vapaudesta. Miksi vapaus on arvokasta? Vai onko se aina hyvää? Miten se pitäisi määritellä?

Aiheesta on kirjoitettu miljoonia sivuja. Erityisen hyödylliseksi olen kokenut Lord Actonin (1834-1902) kuuluisat sanat: Liberty is not the power of doing what we like, but the right of being able to do what we ought. Continue reading

Hyvejohtajan sääntöetiikka

Sanotaan, että Suomi on sääntöuskovaisuuden luvattu maa. Muuhun maailmaan verrattuna olemme poikkeuksellisen kuuliaisia sääntöjen noudattajia. Jalankulkijat odottavat valojen vaihtumista, vaikka autoja ei olisi tulossa (ehkä tästä tosin on alettu lipsua viime aikoina).

Sosiologinen matkailija

On mielenkiintoista havainnoida eri kulttuurien asenteita sääntöjä kohtaan. Olen pariin otteeseen viettänyt pääsiäistä Roomassa. Kokemus on hengellisesti mahtava – ja sosiologisesti opettavainen.

Continue reading

Paluu hyvepolitiikkaan, osa 2: Laki ja omatunto

Artikkelisarja hyveiden ja politiikan yhteispelistä jatkuu. Tässä toisessa osassa pohditaan lakien ja omantunnon suhdetta. Ohjaavatko lait kansan omaatuntoa eli käsitystä oikeasta ja väärästä? Vai ohjaako kansan omatunto lakeja?

Hyvepolitiikan peruspilarit lepäävät kahden metaperiaatteen varassa. Yhdessä ne muodostavat hyvepolitiikan kivijalan.

1. Hyvä poliitikko on ihminen, joka omistaa politiikalle keskeiset hyveet ja osaa soveltaa niitä oman elinympäristönsä ja vastuualueensa kontekstissa.

2. Hyvä politiikka on politiikka, joka luo kansalaisille suotuisat olosuhteet hyveissä kasvamiselle ja samalla vastustaa paheiden juurtumista.

Toisin kuin ”Paluu hyvepolitiikkaan” -sarjan aloitusosassa, tässä toisessa osassa käsiteltävä kysymys liittyy suoremmin näihin kahteen periaatteeseen. Puhumme omantunnon ja lakien suhteesta. Omatunto voidaan nähdä liittyvän ensimmäiseen periaatteeseen, lait taas toiseen. Mikä onkaan niiden keskinäinen suhde? Continue reading