Maailman vaikein, mutta väkevin taito

Tiedätkö sen tunteen, kun joku esiintyy edessäsi hurmaavasti? Hän puhuu taitavasti ja juuri sinulle tärkeistä aiheista. Mutta esityksen vaihtuessa keskusteluun, hänen kasvojensa hymy alkaa hyytyä. Hän ehkä vilkuilee kännykkäänsä tai miettii millä tavoin seuraavaksi sinut vakuuttaisi. Esiintyjä on kiinni omassa esityksessään, eikä ole aidosti läsnä. Continue reading

Tämä hetki

Tällä kertaa olen taas ottanut itselleni mahdottoman tehtävän. Pitäisi onnistua kirjoittamaan asiasta, josta ei voi kirjoittaa. Miksei? Siksi että sanat eivät ylety siihen. Ne ovat jotenkin liian karkeita, banaaleja ja itsessään tyhjiä. Mutta koska meillä ei muita välineitä ole, joudun tyytymään niihin. Pidetään kuitenkin mielessä, että sanat ovat parhaimmillaan vain jonkinlaisia osoittimia tai tienviittoja, ne viittaavat johonkin muuhun, itsestään poispäin. ”Sormi, joka osoittaa kuuta, ei ole kuu”, kuuluu vanha budhalainen sanonta.

Haluaisin kirjoittaa Tästä Hetkestä. Tai tarkemmin sanoen tämän hetken mysteerisestä luonteesta. Sanapari Tämä Hetki kuulostaa jo niin itsestään selvältä ja tyhjältä, ettei siinä pitäisi olla mitään mistä kirjoittaa. Näin ei kuitenkaan ole, kaukana siitä. Continue reading

Oletko sinä saanut kokea hyvää isyyttä?

Isänpäivänä ihastellaan onnittelukortteja, lounastetaan perheen kesken, kahvitellaan isovanhempien luona, avataan lahjoja. Käydään ehkä viemässä kynttilä edesmenneen isän haudalle.

Isänpäivä on vuosittainen, oikeastaan pakollinen tapa. Voimme toki pitää sen sellaisena, kevyenä. Isänpäivän rituaalien pinnan alla piilee kuitenkin korulauseita suurempia kysymyksiä: Olenko saanut kokea hyvää isyyttä? Miten isyys voi arjessa ja elämässä? Continue reading

Läsnäolo – tie hyvästä puhujasta parhaaksi

Hyviä puhujia on Suomessa enemmän kuin tulemme ehkä ajatelleeksi. Mutta huippupuhujiin törmää harvoin. Mikä on heidän salaisuutensa? Mitkä tekijät nostavat puhujan hyvästä parhaaksi? 

On muodikasta haukkua suomalaista puhekulttuuria. Eikä arvostelu osu myöskään täysin harhaan: monien viranomaisten, poliitikkojen ja yritysjohtajien puheet ovat valitettavan paperin makuisia ja kankeasti pidettyjä. Continue reading

Läsnäolo vaatii kyvyn hidastaa elämää

Olen muutaman kerran vetänyt vaimoni kanssa viikon retriitin Sveitsissä Cazisin alppikylässä. Meitä oli koolla noin viitisentoista ihmistä. Me sekä asuimme että työskentelimme vanhassa luostarissa, jossa meitä palvelivat nunnat. Nämä nunnat ovat viettäneet luostarissa hiljaista elämää rukouksessa ja mietiskelyssä jo vuosikymmeniä.

He paitsi tekivät meille ruoan, myös tarjoilivat sen meille. Ruokailimme hiljaisuudessa, ja ainoa minkä nunnat sanoivat oli lyhyt ruokarukous ennen aterialle asettumista.

Continue reading

Kaikki se vapaus ja rakkaus, jota kaipaat, on saatavilla nyt!

Varmistuin tästä hyvin yllättäen.  

Edellisenä iltana olin vielä kohtuullisessa puutteessa molemmista, vapaudesta ja rakkaudesta. Istuin yksin nojatuolissani koiraa rapsutellen ja katselin sosiaalisesta mediasta, kuinka pariskunnat ja perheet nauttivat elämästään yhdessä.

Vapautta puolestaan rajoitti seuraavien viikkojen työtehtävälista. Se ahdisti, sillä perjantaina en ollut suoriutunut läheskään kaikista viikolle aikataulutetuista töistäni. Ahdistuminen ei edistä töiden etenemistä, päinvastoin, se on pois rentoudesta, jota tarvitaan keskittymiseen. Niinpä ylitöiden sijaan riisuin henkisesti tekokuituisen, ahdistavan stressipaidan päältäni ja lähdin merelle melomaan. Continue reading

Haluatko olla vahva vai heikko?

Elämme paradoksaalisessa maailmassa, joka edellyttää paikoin luonnottomalta vaikuttavaa vahvuutta. Ja samaan aikaan kuuluu julistaa, kuinka tärkeää on osata olla heikko.

Tiukat taloudelliset ajat korostavat kilpailua työpaikoista ja asiakkaista. Realisti tietää, että todennäköisimmin voittoja keräävät näinä aikoina he, jotka tuovat itseään esille äänekkäästi ja kyynärpäätaktiikalla. He, jotka kertovat itsestään ylisanoin. He, jotka lupaavat liikaa ja liian nopeasti. Heitä kutsumme ihaillen mahdollisuusorientoituneiksi ja ratkaisukeskeisiksi. Continue reading

Digipaasto ja tylsistymisen taito – eli Luovan Läsnäolon haaste

Oli tuikitavallinen päivä ja leikin tapani mukaan lasteni kanssa. Eli lapset leikkivät omiaan ja minä katsoin sivusta puolella silmällä räpeltäen samalla puhelintani.

Mielestäni siinä ei ollut mitään kummaa, sillä vapaa leikki on tärkeää, itsenäisyyden kehittyminen kriittistä ja lopulta maailmassa vain on pärjättävä omillaan, eikö? Lisäksi isi tarvitsi vähän omaa aikaa, jos vaikka virtuaalista.

Mieleeni kuitenkin pullahti digipaasto, josta olin kuullut joitakin päiviä aiemmin. Digitaalisten vempainten hetkellinen unohtaminen oli kuulemma parantanut huimasti perheen sisäisiä suhteita.

Continue reading

Tehdään työrauha

Miten yhteisössä voidaan aktiivisesti rakentaa työrauhaa? Jos kehittäminen ja kaikki muutostyö lopetettaisiin muutamaksi vuodeksi, tulisiko työrauha silloin?

Monissa työyhteisöissä odotetaan, että saataisiin vihdoin työrauha kehittämiseltä. Jos kehittäminen ja kaikki muutostyö lopetettaisiin vaikkapa kolmeksi tai viideksi vuodeksi, tulisiko työrauha silloin? Olisiko se häiriötön tila, jossa voisi oikeasti keskittyä? Continue reading

Kannattaako rakkaus? Seitsemän rakkauden hyötyä työyhteisössä

Sitä mitä ei mitata on mahdotonta johtaa. Entä jos toiminnan perusta olisikin mittaamattoman arvokas?

Onko tärkeää mitata jotakin, jonka sydän tietää oikeaksi? Olisiko mahdollista, että kerrannaisvaikutukset kunnollisesta ja todellisesta perustasta olisivat niin suuret, ettei nykyinen ajattelusi riittäisi niitä mitenkään visioimaan?

Voisiko rakkaus auttaa työelämän tuottavuus- ja hyvinvointiparadigmamuutoksessa, jossa aiemmin hyväksi havaitut toimintatavat ja ajattelumallit eivät enää sellaisinaan toimi? Yrityksissä omistajien tahtotila, jonka hallitus ja toimiva johto siunaavat, ratkaisee.

Johtajuuden muutos alkaa sinusta tai jää tapahtumatta kohdallasi.

Seuraavassa esittelen seitsemän hyötyä, joista itselläni on kokemusta. Samalla esitän moninkertaisen määrän kysymyksiä, jotta sinun ajattelullesi ja oivalluksillesi olisi riittävästi tilaa. Continue reading

Valmentava johtajuus

Kuuntelemalla valmentavaksi johtajaksi? Valmentava johtajuus (WSOYpro 2010)

Johtaminen on murroksessa. Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle konkretisoituu samalla kun uuden aikakauden sukupolvi ottaa työelämässä lisää vastuuta. Uusille johtamiskäsityksille tämä aika on hedelmällinen. Kyseistä mahdollisuutta pyrkivät myös hyödyntämään Marjo-Riitta Ristikangas ja Vesa Ristikangas kirjassaan Valmentava johtajuus.

Ristikankaat esittävät, että uudet sukupolvet kyseenalaistavat hierarkiat. He ovat kasvaneet netissä ja tottuneet tasa-arvoon sosiaalisessa mediassa. Kirjan mukaan he eivät pokkuroi eivätkä arvosta pomoa enää pelkän tittelin tai aseman vuoksi. Työn täytyy olla innostavaa, johtamisen oikeudenmukaista ja yhteistyön mukavaa. Vakavasti varteenotettavia väittämiä, jotka varmasti vaikuttavat johtamistyyleihin. Continue reading