Hyvejohtajuus-blogin kävijämäärä on noussut viime vuosina huimasti. Alun perin blogissa puhuttiin paljon hyveistä ja johtajuudesta. Ajan myötä aiheet ovat siirtyneet käsittelemään myös muita henkilökohtaiseen kasvuun liittyviä aiheita.
Hyvejohtajuus itsessään ei ole enää niin vahvasti läsnä. Tämän ja kävijämäärän nousun johdosta tässä kirjoituksessa selitetään pähkinänkuoressa mitä hyvejohtajuus on.
Mikä siinä on, että siedämme säröjä helpommin kuin täydellisyyttä?
Ala-asteen opettajani oli vanhan koulukunnan jäsen. Koulupäivät aloitettiin virrellä. Ruokalaan käveltiin pituusjonossa, pojat ja tytöt erikseen. Kuulostaa hurjalta, mutta sittemmin olen oppinut arvostamaan osia opettajani, joka jo silloin oli mummon iässä, pedagogiikasta. Hän esimerkiksi kannusti opiskelijoita itseilmaisuun, joka oli kovin epätyypillistä tuppisuiden Suomessa. Vuorotellen harjoiteltiin esiintymistä lukemalla, laulamalla tai vaikka kertomalla vitsi.
En ollut vielä ala-asteella kovin etevä oppilas. Kerran kuitenkin sain biologian kokeesta arvosanan 10-miinus. Continue reading
Työhön voi suhtautua eri tavoin: kutsumuksena, vahvuutena, urana, välineenä, taakkana tai riistona. Miten suomalaiset suhtautuvat työhön? Minkälaiset seuraukset tällä on esimerkiksi työuupumiseen?
Viime vuosina on paljon puhuttu ja kirjoitettu työuupumuksesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Rajun jatkuvan muutoksen keskellä elävinä meidän on kuitenkin vaikea havaita läsnäolevien muutosten suuruutta ja vaikutuksia omaan elämäämme. Continue reading
Yrityksen strategisen suunnittelun ja johtamisen stereotypia on noin kerran vuodessa suljettujen ovien takaa pullautettava Uusi Strategia, joka kommunikoidaan henkilöstölle osana jalkauttamista sisältäen ääneensanomattoman viestin: ”Roolinne on toteuttaa tämä, ymmärtämisellä ei ole niin väliä eikä perusteluja ole tarjolla.”
Näin se on useassa yrityksessä ollut – ja taitaapa melko monessa olla vielä tänäänkin. Mutta olisiko tähän parempiakin tapoja? Continue reading
Mitä on kutsumus? Omakohtainen kertomus erään kutsumuksen löytymisestä.
Huomasin kahdeksan- tai yhdeksänvuotiaana, että osasin piirtää. Siis oikeasti osasin. Riipustukseni olivat poikkeuksellisen taidokkaita sen ikäiselle. En ollut harjoitellut: minulla oli lahja. Lempipiirustusaiheitani olivat alusta alkaen eläimet ja ritarit ja – hiukan vanhempana – kauniit naiset. Joskus nämä kolme teema yhdistyivät, kuten taulussa, jonka annoin kämppikselleni hänen 18-vuotispäivänään: aseistettu ja vähäpukuinen Amazon-soturi yhdessä kahden hänelle uskollisen terävähampaisen tiikerin kanssa. Olen allerginen psykologisoinnille, mutta teemat eivät liene mitenkään epätyypilliset tuon ikäiselle nuorukaiselle. Continue reading
Ollilan porukka julkaisi marraskuussa odotetun raporttinsa Suomen maabrändin kehittämisestä. Valtuuskunnan mukaan Suomen keskeisiä vahvuuksia ovat ongelmanratkaisu, luonto ja koulutus. Näiden jalostamiseen ja brändäämiseen tulisi nyt panostaa. Miten se onnistuu käytännössä?
Maabrändivaltuuskunnan johtopäätökset eivät sinänsä tarjoa suuria yllätyksiä. Oivaltavaa raportissa on kuitenkin se tapa, jolla Suomen – ja maamme mielikuvan – kehittämistä lähestytään. Valtuuskunta ei nimittäin tarjoile lähes lainkaan poliittisia ratkaisuja.
Hyvä johtaja lepää missiossaan. Mitä vaativampi tehtävä, sitä vankemmin tähän tulisi pyrkiä. Resepti on hämmentävän yksinkertainen, mutta joissakin tapauksissa hankala toteuttaa.
Keskustelin hiljattain vapaa-ajasta Alexandre Havardin kanssa. Myönsin hänen olevan oikeassa siinä, ettei johtajan tule käyttää aikaansa mihin elokuviin tahansa tai mihin kirjallisuuteen tahansa, mutta että tämä näkemys oli puutteellinen. Ihminen tarvitsee silti lepoa*, sanoin.
Tunsin suurta mielihyvää siitä, että olin löytänyt viisaan miehen sanoista puutteen, vaikkakin pienen. Continue reading
Tiedon siirtyminen tekoihin on toki asia, jota ei tässä mitattu, mutta artikkelissa on silti muutama hyvä ajatus. Esim. henkilökohtaisen mission tärkeys (jonka kanssa johtaminen on vain helpompaa), josta myös Alex Havard puhuu kirjassaan Virtuous Leadership.
Of 462 executives who were asked, ”What characteristics are needed to be an effective leader today?” 56 percent ranked ethical behavior as an important characteristic, followed by sound judgment (51%) and being adaptable/flexible (47%).
The Ethical Mind [Coaching Tip: The Leadership Blog]
(Photo credit: ”T” altered art)
En tavoittele omaa hyvääni, en asiakkaani hyvää tai työntekijäni hyvää. Kaikki nämä nivoutuvat kuitenkin yhteen palvelemisen ideassa.
Aloitin uudessa työpaikassa reilu viikko sitten. Aiempi kokemukseni oman yrityksen puitteissa on ollut monella tapaa hyödyksi, mutta eipä se silti valmistanut kovan bisneksen kohtaamiseen.
Päällisin puolin yrityksen toiminta painottaa vahvasti liikevaihtoa ja sen kasvattamista. Taustalla oleva asiakaslähtöinen missio helpottaa oloani, mutta ei tarpeeksi. Olen kiinteästi mukana asiakasyritysten toiminnan kehittämisessä, joten tarvitsen suuremman mission siinä missä asiakkaiden työntekijätkin, eiväthän hekään tavoittele itseisarvoisesti oman yrityksensä menestymistä (ainakaan toivottavasti).
Huomaan, että lopulta en tavoittele asiakkaan hyvää, vaan ihmisten hyvää ja teen kaikkeni, että asiakkaani voivat edelleen palvella omia asiakkaitaan – ihmisiä.
