Herkullisimmat kasvun hedelmät kypsyvät hitaammin kuin jaksamme odottaa

Lataan puhelimeeni uuden sovelluksen. Oletan sen toimivan heti – luonnollisesti. Sovelluksen tulee olla erittäin helppo hahmottaa, nopea ja yksinkertainen ottaa käyttöön ja tuottaa saman tien tulosta, vaikkapa nopeuttaa jotakin toimintaa tai tuottaa viihdettä. Jos sovellus ei tuotakaan tyydytystä, kritisoin helposti sen tarjoajaa.  

Kun päätän kokeilla uutta tiimityömetodia, oletan senkin toimivan heti, olevan helppo hahmottaa, nopea ja yksinkertainen ottaa käyttöön ja tuottavan heti tuloksia. Jos se ei tuota heti parempia tuloksia kuin entiset metodit, se on huono. Voi vaikka klikata some-arvioksi kaksi tähteä. Jos näet pätkän jonkin luennoitsijan videota, eikä se heti säväytä, tuo luennoitsija putoaa valintavalikosta pois lopullisesti. Pikaisesti tehtyjä arvioita ei ole digimaailmassa tapana ottaa uudelleen harkintaan myöhemmin.    

Ovatko arvokkaimmat, tärkeimmät asiat elämässä helppoja ja nopeita? Tuottavatko ne heti alkumetreillä onnistumisen tunteita tai mielihyvää? Kuinka helppo on ladata vaikkapa seuraavat sovellukset näppärästi omaan elämäänsä: aikuistuminen, ammattiin valmistuminen ja siinä eteneminen, parisuhde, vanhemmuus, fyysinen kunto? Entä kaunis piha tai ulkoilumetsä? 

Esimerkiksi parisuhde on nykyisin kuin sovellus, jota yritämme digimaailmassa ladata suoraan puhelimesta elämäämme. On virkistävää kuulla vanhojen pariskuntien kertomuksia elämästä. He puhuvat paljon pidemmistä jaksoista kuin me nykyisin: ”Sodat ja niiden välinen aika olivat rankkoja vuosia.” ”Mies lähti ensin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan kolmeksi vuodeksi, ja sen jälkeen mentiin naimisiin.” 

Itse asiassa monet elämämme tärkeimmät asiat kantavat edellisten sukupolvien istuttamien puiden hedelmää. Miten päädyimmekään itsenäisen Suomen kansalaisiksi? Kuka on raivannut pellot ja perustanut tehtaan, jotta voimme ostaa kaupasta pastaa? Kenen rakentamalle mökille menemmekään kesällä vierailulle? Jos jaksan olla lempeän jämäkkä vanhempana, mahdolliset lapsenlapsenikin hyötyvät siitä aikanaan. 

Työelämässä olettamus pikasovelluksista on ehkä vielä kärjistetympää kuin yksityiselämässä. Työhaastattelusta ei tule toista tilaisuutta. Entä kuinka moni tänä päivänä saa rakentaa työnsä tulevaisuutta seuraavalle sukupolvelle? Jos otamme käyttöön jonkin uuden tavan toimia, oletamme sen toimivan ja tuottavan tulosta mieluiten heti, vähintään samana vuonna, muuten se ei ollut kannattava valinta. Ammattiosaamisen tason nosto niin yksilön kuin organisaationkin osalta on kuitenkin pitkä tie, eikä se tuota lineaarista, varmaa ja ennakoitavaa tulosta.  

Mitä arvokkaampi asia, sitä monimutkaisempaa ja hitaampaa on sen omaksuminen ja opettelu. Osaammeko antaa oppimiselle ja tulosten kypsymiselle riittävästi aikatilaa, itsellemme ja muille? Kun käyn juuri avatussa uudessa ravintolassa, eikä kokemus vastaa odotuksiani, antaisinko sille uuden mahdollisuuden? Toivoisimmehan, että meille itsellemme annetaan uusi mahdollisuus, jos ensimmäinen osa esityksestämme ei mennyt ihan nappiin. 

Idässä harjoitettavat kamppailulajit ovat hyvä esimerkki tästä: kukaan ei voi ajan hengen mukaisesti nopeasti ja tehokkaasti saada mustaa vyötä ja ryhtyä opettajaksi. Samaa liikettä voi toistaa satoja ja tuhansia kertoja, eikä opettaja odota sen sujuvan täydellisesti ensimmäisillä kerroilla.  

Oman luonteen jalostaminen on ihmisen tehtävistä ehkä tärkein. Meistä ei koskaan tule itsemme tai läheistemme mielestä valmiita, ja jos pystymme sietämään tämän totuuden, opimme olemaan kiitollisia jokaisesta pienestäkin edistysaskeleesta. Viisaus on pääoma, joka kasvaa parhaiten kärsivällisyydellä, nöyryydellä ja sinnikkyydellä kastellen.

Voisimmeko nostaa keskeneräisyyden arvostamisen uudeksi mustaksi, pitkäjänteisesti tavoiteltavaksi mustaksi vyöksi?  

Poran palsta: ”Rakastan puolisoani, onko se normaalia?”

Tällä palstalla elämäntieteen kunniatohtori Pora vastaa lukijoiden kysymyksiin.

”Dear Pora, olemme olleet monta vuotta yhdessä ja rakastan edelleen puolisoani. Onko se normaalia? Muilla näyttäisi olevan toisin. – Nimim. Hämmentynyt”

Rakas nimimerkki Hämmentynyt,

Ei ole tarvetta huoleen. Kypsissä parisuhteissa rakkaus on tosiaan kuollut, mutta vaihe, jota elät paraikaa, on täysin normaali ja ohimenevä. Continue reading

Anna anteeksi ja pistä hyvä kiertämään

Anna anteeksi ja päästä irti hänestä, joka loukkasi. Päästä myös itsesi irti jatkuvan korjaamisen ja rankaisemisen kierteestä. Ja ala elämään.

Anteeksiannon viimeinen askel on päästää irti hylätyksi ja loukatuksi tulemisen tunteesta. Siitä pimeästä voimasta, joka saa meidät toistuvasti uusissa tilanteissa ja ihmissuhteissa hakemaan paikkausta, korjausta kokemallemme vääryydellä. Se, joka saa meidät toivomaan: ”mutta jos tässä tarinassa on se happy end? Kuin haluaisimme kirjoittaa uusiksi aiemaan tarinamme viimeisen onnettoman luvun. Ja huomaamattamme annamme suuren surun ohjata elämäämme päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen. Voi tuota tiedostamattomuuden ja sinisilmäisyyden voimaa. Continue reading

Näin sinusta tulee huipputyyppi

Hyvä ihminen on hyväntahtoinen ja ystävällinen. Itsekeskeinen elämä on lopulta tyhjää. Menestymisen edellytys ei ole toisten nujertaminen. Tämä kirjoitus tarjoaa nopeita ja yksinkertaisia keinoja siihen, kuinka sinusta voi tulla parempi ihminen.

Hyveet voivat helposti jäädä epämääräiseksi hötöksi. Ne kuulostavat hyvältä, mutta niistä voi olla vaikeaa saada kiinni. Tarvitaan konkreettisia tekoja, ei vain kauniita ideoita.

Lopulta kyse on kuitenkin erittäin yksinkertaisista asioista, jotka varmasti jo tiedätkin. Konkreettisina tehtävinä hyveistä tulee helposti toteutettavia. Yksittäinen hyvä teko ei ole liian ankara tavoite kenellekään. Continue reading

Onnellisen yksinäisyyden voima

Muistan elämäni ensimmäisen joulun, jonka vietin yksin. Siitä on noin 20 vuotta. Koristeltu kuusi, kynttilöiden valot ja muutama lahjapaketti havupuun alla. Se oli hyvä joulu. Täynnä onnellista yksinäisyyttä.

Yksinäisyydellä on monet kasvot. Jokaiselle meille se näyttäytyy näillä vaihtelevilla kasvoillaan.

Se voi olla kokemus, etten tule kuulluksi. Ympärillä ei ole ketään, jolle voisin olla oma itseni. On yksinäinen, vaikka on yhdessä. Tai yksinkertaisesti ympärillämme ei ole ketään.

Tai sitten olemme hukassa itseltämme. Yksinäisyys iskee, kun en enää löydä tietä takaisin itseni luokse. Se synnyttää sellaisen yksinäisyyden kuilun, jota kukaan ja mikään ulkopuolinen ei voi täyttää. Eivät ihmiset, työ, tavarat tai juhlajuomat. Silloin olemme hajottavan yksinäisyyden äärellä. Continue reading

Sinulla on velvollisuuksia

Ihmisoikeuksista puhuminen alkaa aikamme yltäkylläisyyden keskellä saada jo huvittavia piirteitä. Mikään ei tunnu olevan tarpeeksi. Oikeuksien määrä on kuin loputon seisova pöytä, jonne tuodaan jatkuvasti lisää ruokalajeja. Miksi kukaan ei puhu velvollisuuksista?

Olemme hemmoteltua kansaa. Historian näkökulmasta elämme satumaisen runsauden keskellä. Jos meiltä puuttuu jotain, voimme vain alkaa vaatimaan halujemme tyydyttämistä ja vedota oikeuksiimme. Pelkkä olemassaolomme oikeuttaa meidät videopeleihin ja aurinkorantoihin. Meitä edeltäneille sukupolville Suomi olisi kuin aikuisten Disney World. Continue reading

Tämä hetki

Tällä kertaa olen taas ottanut itselleni mahdottoman tehtävän. Pitäisi onnistua kirjoittamaan asiasta, josta ei voi kirjoittaa. Miksei? Siksi että sanat eivät ylety siihen. Ne ovat jotenkin liian karkeita, banaaleja ja itsessään tyhjiä. Mutta koska meillä ei muita välineitä ole, joudun tyytymään niihin. Pidetään kuitenkin mielessä, että sanat ovat parhaimmillaan vain jonkinlaisia osoittimia tai tienviittoja, ne viittaavat johonkin muuhun, itsestään poispäin. ”Sormi, joka osoittaa kuuta, ei ole kuu”, kuuluu vanha budhalainen sanonta.

Haluaisin kirjoittaa Tästä Hetkestä. Tai tarkemmin sanoen tämän hetken mysteerisestä luonteesta. Sanapari Tämä Hetki kuulostaa jo niin itsestään selvältä ja tyhjältä, ettei siinä pitäisi olla mitään mistä kirjoittaa. Näin ei kuitenkaan ole, kaukana siitä. Continue reading

Hyveet ja onnellisuus liikenteessä

Olen tullut takaisin Suomeen. Taakseni Afrikkaan jäi loistavia ihmisiä ja rikastuttavia kokemuksia… sekä Nairobin liikenne. Onneksi palaan Keniaan säännöllisin väliajoin, joten voin aina tavata siellä olevia ystäviäni – ja sukeltaa taas Nairobin liikenteeseen.

Heti Suomeen saavuttuani sain aivan erilaisen liikennekokemuksen, tällä kertaa jalankulkijana. Continue reading

Oletko syntynyt onnellisten tähtien alla?

Ystäväni oli ajautunut ammattiinsa elämän käänteissä oikeastaan sattumalta. Vuosien myötä pätkätyösuhteet ja jo alun perin löyhä motivaatio kyseistä työtä kohtaan johtivat siihen, että hän lähti opiskelemaan uutta, mielekkäämpää ammattia keski-ikäisenä.

Valmistuttuaan ”ikääntyvänä” työntekijänä, siis yli 45-vuotiaana, hän haki noin kahta sataa avointa työpaikkaa. Parikymmentä kertaa hän pääsi haastatteluun ja parhaimmillaan jäi lopulta valinnoissa toiseksi tai kolmanneksi.

Melankolisuuteen taipuvaisena olisin vastaavassa tilanteessa jo parinkymmenen hakemuksen jälkeen käynyt mielessäni oikeudenkäyntiä maailmaa vastaan; syyttänyt elämää epäreiluksi, työelämän nykymenoa mielettömäksi. Vaikka vain periaatteesta olisin jatkanut hiljaista oikeustaistelua, vahingonkorvauksiahan ei olisi tiedossa.

Ystäväni on kuitenkin syntynyt onnellisten tähtien alla.  Continue reading

Onko onnellisuus tunne?

Onnelliset hetket tuovat hymyn kasvoille: kesähetki rannalla auringossa, ystävän kohtaaminen, häät, lapsi sylissä, onnistuminen tavoitteessa. Kun olet iloinen, etkö koekin olevasi myös onnellinen? Ja kun olet hyvin surullinen, koet olevasi onneton?

Onko onnellisuus niin yksinkertaista, onko onnellisuus tunne? Jos näin on, emmekö silloin ole tunteidemme vankeja, olosuhteiden vangitsemia? Menetykset, pettymykset, pelot ja kipu tekevät meistä onnettomia, elämää ei kuitenkaan voi elää kuin hetkittäin ilman ei-toivottuja tunteita, mielipahaa. Jos tarvitsemme iloa, mielihyvää ollaksemme onnellisia, ei elämällä ole sitä tarjolla usein edes alkupalalistalla, vaikka toivomme ja toivotamme ”kaikkea hyvää”.

Jos ”onnelliseen” elämään ei mahdu kuin korkeintaan mausteeksi surua, pelkoa ja kiukkua, olemme itseämme ja ihmisyyttä kohtaan tunnerasisteja. Continue reading

Mistä motivaatio työhön kumpuaa?

”Olen ollut siinä mielessä onnekas, että olisin tarttunut jokaiseen työtehtävääni niiden mielenkiintoisen sisällön vuoksi ilman palkkaakin”, sanoi ystäväni minulle kerran keskustellessamme työelämästä. Ystäväni oli kokenut työnsä sisäisesti motivoivaksi, eli hän pystyi täyttämään itsensä toteuttamisen ja kehittämisen tarpeita työn kautta.

Kun kerroin tästä eteenpäin, sain kuulla kadehtivia huokaisuja – mietinkin, missä kohtaa ihminen ikään kuin lähtee väärille urille ja menettää visionsa elämänsä suhteen? Entä mikä voisi olla esimiestyön rooli tässä?

Motivaatio on toiminnan energian lähde. Se saa ihmisen ylipäätään toimimaan, ylläpitämään ja tavoittelemaan asioita. Continue reading

Onnentaitoja johtajalle, työyhteisölle, tiimille ja yksilölle

Onnellisuuden tavoittelu on paljon helpompaa, kun sitä lähestyy pala palalta, projektina, kirjoittaa Airi Aamuvuori:

Yhdessä toimiminen osoittaa arvostusta muita kohtaan; päämääriin tulee sitoutua, jotta ne palvelevat onnen tavoittelussa; murehtiminen vaikuttaa vain, jos sen kohdetta pitää totena; haasteet voi oppia näkemään voimavarana; epäonnistuminen on erinomainen opettaja, ja onnistumisista kannattaa pitää päiväkirjaa, jottei niitä unohda

Tutkimusten mukaan onnelliset ihmiset ovat energisiä, luovia ja tehokkaita työpaikallaan. He ovat parempia johtajia ja neuvottelijoita ja ansaitsevat enemmän rahaa. Onnellisuus tekee ihmisistä sosiaalisempia ja epäitsekkäämpiä ja lisää heidän kiintymystään itseensä ja muihin sekä parantaa kykyä ratkoa ongelmia ja ristiriitoja.

Onnellisten ihmisten stressinsietokyky on parempi, ja onnellisuus jopa vahvistaa immuunijärjestelmää parantaen terveyttä ja pidentäen elinikää.

Onnellinen työyhteisö olisi siis melkoinen voimavara työviihtyvyyden lisäämisessä ja nykyisen vaativan työelämän haittojen ehkäisyssä.

Continue reading

Tunteiden hallinta… vai jalostaminen?

Monille järki ja tahto riittävät varsinkin liike-elämässä. Mutta tällä tavalla eläminen on kuin istua jakkaralla, jossa on vain kaksi jalkaa: tasapainoa voi pitää kyllä vähän aikaa, mutta asento on epäluonnollinen ja rasittaa liikaa. Lopulta ihminen väsyy ja sortuu. Hän kaatuu.

Miksi? Koska ihminen tarvitsee tunteita. Tunteet muodostavat olennaisen osan olemuksestamme, minuudestamme. Ilman niitä ei voi olla onnellinen. Continue reading

Arvio: Positiivisen psykologian voima

Positiivinen psykologia on alkaneen vuosituhannen merkittävimpiä suuria tarinoita, ainakin humanististen tieteiden alalla.

Lotta Uusitalo-Malmivaaran toimittama artikkelikirja Positiivisen psykologian voima (PS-kustannus 2014, 381 s.) on kokoomateos tästä ihmisen toiminnan ymmärtämisen murroksesta. Kirjan 16 artikkelia valaisevat teemaa asiantuntevalla, runsaalla ja kutsuvalla tavalla.

Skaalaa ja aluevaltauksia

Käsittelyssä on positiivisen psykologian ydinajattelu, onnellisuus, hyveet, mindfulness, hyvinvointi, vahvuudet, myötätunto, terapia, pedagogiikka, yhteisöllisyys, työn imu, motivaatio, sisu ja kutsumus, monine lisäteemoineen.

Miksi tämä kirja kannattaa lukea? Siksi, että se on ajankohtaisin ja monipuolisin suomenkielinen lähdeteos positiivisesta psykologiasta. Kyseessä on siinä määrin läpitunkeva ilmiö, että sitä on syytä tuntea muutenkin kuin sloganeina, joita voi käyttää sujuvasti small talk -tilanteissa. Continue reading

Hyveistä ja hyödyistä

Dawkinsin utilitarismi

Tunnettu biologi ja tieteen popularisoija Richard Dawkins aiheutti taannoin maailmalla pienimuotoisen kohun tviitattuaan, että sikiöitä, joilla on diagnosoitu Downin syndrooma, ei pitäisi synnyttää (https://twitter.com/RichardDawkins 20.8.2014). Vammaisen lapsen saattaminen maailmaan olisi hänen mukaansa moraalitonta. Välittömästi nousseeseen vastalauseiden myrskyyn Dawkins vastasi vetoamalla moraalikäsitykseensä, joka perustuu ”haluun kasvattaa onnellisuuden määrää ja vähentää kärsimystä”, perustellen, että tästä näkökulmasta katsottuna ”päätös synnyttää Down-lapsi (…) voi todella olla moraaliton lapsen oman hyvinvoinnin näkökulmasta”. Continue reading

Positiivinen ajattelu on puppua, markkinamiesten keksintö!

Olin mukana eräässä pörssiyhtiössä auttamassa laajan organisaatiomuutoksen läpivientiä. Muutos tulisi vaikuttamaan monen ihmisen työhön nopealla aikataululla. Usealla työntekijällä oli edessään uusi työrooli ja siitä seurauksena hetkellinen epämukavuusalue.

Hankkeen alkuvaiheessa organisaatiossa ymmärrettävästi kuohui. Osa työntekijöistä oli nopeammin uuden toimintamallin takana, osa taas oli uudistuksia kohtaan kriiittinen. Kaikkia uudistuksia ei perusteltu riittävän ymmärrettävästi. Lisäksi organisaation johto ei kestänyt kritiikkiä. Se alkoi syyllistää kriittisiä työntekijöitä ‘negatiiviksi ajattelijoiksi’. Continue reading

Onnen ja onnistumisen avaimet käteen

Tässä peräti kolme avainta onneen ja onnistumiseen siltä varalta, että arvelet oven olevan varmuuslukittu!

Olen läpikäynyt odottamattomia asioita viime viikkoina. Rankkoja, jopa julmia, mutta – ja häkellyttävästi juuri nämä samat asiat – myös fantastisia, huikeita. Mieli kun nimittäin odottaa, että asiat kulkevat samoja latuja, joita ne ovat tähän asti kulkeneet, omalla painollaan. Vaan kun niin ei yleisesti ottaen käykään. Äkkiarvaamatta eteen pudotetaan odottamatonta hyvää – tai yllättävää tuskaa. Kuten työtarjous, salamarakastuminen, irtisanomiset, sairastuminen, jonkun puoliso haluaa avioeron.

Continue reading