Paha ihminen on paras puoliso

”Kun olisikin niin, että pahat ihmiset tekisivät pahojaan jossakin, ja me voisimme yksinkertaisesti vain eristää ja tuhota heidät. Mutta hyvän ja pahan välinen linja kulkee jokaisen ihmissydämen läpi, ja kuka haluaisi tuhota oman sydämensä?”
— Aleksandr Solzhenitsyn

Äiti herää yössä kaikuvaan huutoon. Lapsi sopertaa itkuisena, että jättihämähäkki on jälleen hiipinyt uniin. Pelko ei ole turhaa, sillä auton kokoista hämähäkkiä tuleekin pelätä.

Aamulla lapsi arkailee laskeutumista alakertaan, jossa ei vielä ole muita. Lapsi ei osaa selittää pelkoaan, mutta jokin paha siellä vaanii.

Vielä pari vuotta sitten pelko oli muodotonta. Kirjojen ja elokuvien ideat ovat kuitenkin alkaneet antaa hahmoja pahuudelle. Käärmeet ja hämähäkit. Hirviöt ja luurangot. Maailmassa on pahuutta, sitä tulee pelätä ja nyt lapsi alkaa nähdä sen myös konkreettisina asioina.

Aikuisille hirviöt eivät enää aiheuta vastaavia väristyksiä, mutta pahuus ei ole hävinnyt. Se on vain vaihtanut muotoaan. Continue reading

Tämä hetki

Tällä kertaa olen taas ottanut itselleni mahdottoman tehtävän. Pitäisi onnistua kirjoittamaan asiasta, josta ei voi kirjoittaa. Miksei? Siksi että sanat eivät ylety siihen. Ne ovat jotenkin liian karkeita, banaaleja ja itsessään tyhjiä. Mutta koska meillä ei muita välineitä ole, joudun tyytymään niihin. Pidetään kuitenkin mielessä, että sanat ovat parhaimmillaan vain jonkinlaisia osoittimia tai tienviittoja, ne viittaavat johonkin muuhun, itsestään poispäin. ”Sormi, joka osoittaa kuuta, ei ole kuu”, kuuluu vanha budhalainen sanonta.

Haluaisin kirjoittaa Tästä Hetkestä. Tai tarkemmin sanoen tämän hetken mysteerisestä luonteesta. Sanapari Tämä Hetki kuulostaa jo niin itsestään selvältä ja tyhjältä, ettei siinä pitäisi olla mitään mistä kirjoittaa. Näin ei kuitenkaan ole, kaukana siitä. Continue reading

Teenkö asioita rakkaudesta vai pelosta?

Jokainen eletty tunti on yksi tunti vähemmän elämää. Aikamme on rajallista. Mihin käytämme tämän rajallisen aikamme? Tove Jansson totesi aikoinaan “Tee työtä ja rakasta”. Minä sanon: “Rakasta”.

Olen sitten töissä, kotona tai ystävien kanssa, haluan rakastaa. Helppo sanoa, mutta miten on todellisuudessa. Mihin aikani arjessa menee – teenkö asioita rakkaudesta vai pelosta?

Continue reading

Näkymätön tunnesyrjintä koskettaa jokaista

Aikuisella on oikeus olla vihainen, sillä aikuisella on suuttumiseensa pätevä syy. Kun aikuinen on juuri tylyttänyt puolisoaan tai lastaan, hän myös osaa purkaa selittäen tätä pätevää syytään toverilleen suuttumisen jälkeen, niinpä hän saa empatiaa.

Lapsella sen sijaan ei ole oikeutta raivota, eikä koiralla ole oikeutta purkaa tuntikausien yksinolon aiheuttamaa turhaumaansa hänen mielestään ei-tärkeisiin esineisiin. Heillä ei ole oikeutta tunteisiinsa, sillä he eivät osaa puhua oikeaa kieltä ja riittävän hyvin. Koira ei osaa samaa kieltä kuin perheensä, lapsi taas ei osaa argumentoida suuttumustaan järkevästi. Continue reading

Tylsä totuus menestyksestä

Vaivaton ja pikainen supermenestys kuulostaa aikamme startup-huuman ilosanomalta. Lupaus kuuluu: ”Kaikki tämä voi olla sinun silmänräpäyksessä.” Menestys voi kohdatakin silmänräpäyksessä, mutta taustalla on usein vuosien ponnistelu läpimurron eteen. Sinnikkyys on hieltä tuoksuva tylsä menestyksen eliksiiri.

Menestyksen takana on pettymyksiä

Pinterest on yksi historian nopeimmin kasvaneista nettisivustoista. Heti sivuston julkaisun jälkeen sillä tosin oli surkeat luvut, ja Pinterestin toimitusjohtajan mukaan hän olisi lopettanut, jos olisi kuunnellut suosittuja ohjeita alkaville yrittäjille.

J. K. Rowlingin Harry Potter tuli torjutuksi 12 kustantajan toimesta, kunnes pieni lontoolainen kustantaja tarttui siihen. Decca Records torjui sopimuksen Beatlesin kanssa ilmoittaen, etteivät pitäneet heidän soundistaan. Continue reading

Pelko lamauttaa, rakkaus vapauttaa

Meidät ihmiset on paiskattu elämään, jossa joka päivä pitäisi tehdä valintoja. Suurin mahdollinen ja samalla vaikein pitäisi tehdä pelon ja rakkauden välillä, kirjoittaa Tommy Hellsten.

Tämä valinta ei tapahdu filosofisesti, älyllisen viileästi, ikään kuin valitsisi mielipiteen useasta mahdollisesta, vaan se tapahtuu tunnetasolla, juuri sillä arkisella taistelukentällä, jota jokapäiväiseksi elämäksi nimitetään.

Tämä rakkauden ja pelon välillä tehtävä valinta on aina kohtalokas, sillä se muuttaa elämän suuntaa ja vie lopulta kahteen aivan erilaiseen lopputulokseen. Continue reading

Kukaan ei ole koskaan tullut köyhäksi antamisesta

Tunteilla on keskeinen rooli ihmisen toiminnassa. Tunnereaktioihin on mahdollista vaikuttaa omilla valinnoilla, sillä asioille antamamme merkitykset synnyttävät tunteita. Pelko voi kääntyä kiitollisuudeksi ja muiden huomioimiseksi, kirjoittaa Raul Soisalo.

Kokemus aiheuttaa reaktiona emotionaalista liikehdintää. Hyvää kokemusta seuraa luultavasti jotakin mielihyvän suuntaista ja ikävää kokemusta jotakin mielipahan tapaista.

Se tulkitaanko kokemus hyväksi, neutraaliksi vai huonoksi riippuu tietenkin kokijasta itsestään, mutta myös hänen sen hetkisestä vallitsevasta tunnekirjosta, aiemmista kokemuksista sekä uskomuksista, ennakkokäsityksistä ja odotuksista.

Continue reading

Onko meistä jokaisella erilaisia naamioita – ja voiko niitä saada tasapainoon?

Kiristin vielä viimeisen kerran kypärää ja laitoin hanskat käteen. Sydän hakkaa jännityksestä ja kertaan vielä mielessä äsken saamiani ohjeita. ”Mitä mä oon oikein tekemässä?” hämmästelen itsekseni.

Olin Boliviassa vuoren päällä pyörän selässä, valmiina laskemaan maailman vaarallisimmaksikin tituleerattua Death Roadia. Vielä muutama vuosi taaksepäin tie oli auki liikenteelle, ja niin turisteja kuin paikallisiakin kuoli täällä vuosittain keskiarvolla 300. Hiekkatie jyrkänteen reunalla on arviolta parin metrin levyinen, toisen käden puolella kallion seinämä ja toisella puolella parin kilometrin tiputus varmaan kuolemaan. Kuulemma edellisellä viikolla joku ajoi ulos tieltä. Continue reading

Pelon pelko tekee minusta puoli-ihmisen

Eniten maailmassa pelkään pelon tunnetta. Pelkään sitä niin paljon, että en halua kuulla siitä edes kertomuksia. Kestän vain selviytymistarinat, mutta en sitä, että pelko lamauttaa ihmisen.

Heräsin juuri äsken. Olin ollut tyhjässä ränsistyneessä talossa, jossa repaleiset haamut vainosivat minua. Yritin väistellä niitä ja löytää paikan, jossa levätä. Haamut eivät antaneet periksi.

Continue reading

Toivo heräsi kun korko katkesi

Vaikka elämässä asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan, silti voi onnistua. Onkin tärkeää pitää yllä toivoa.

Synkkiä uutisia. Epävarmat ajat. Sitä paitsi kamalasti erojakin. Tietävätkö poliitikot mitä he ovat tekemässä!

Onko meillä vielä toivoa? Voiko yksilön ja yhteisön toiveikkuuteen vaikuttaa? Jos voi, miten se tehdään ja voiko sitä prosessia johtaa?

Continue reading

Onni on olla parempi kuin muut

Usein ylpeys ajaa ihmiset kilpailemaan ja vertailemaan. Jatkuva itsellensä todisteleminen johtaa saavutuksiin, mutta se ei ole hyvä tapa elää. Onnea on löytää elämään sisältöä, joka ylittää menestyksen ja henkilökohtaiset saavutukset.

Nykyihmisen onni perustuu saavutuksiin. Merkityksellisen elämän perusta ei enää löydy sydämen hyvyydestä ja uhrautuvasta rakastamisesta, vaan menestymisestä ja saavuttamisesta.

Continue reading

Nelson Mandelan rohkeus oli teeskentelyä

Mandelan tie kertoo miehestä, joka pelkäsi. Miehestä, joka pelkäsi piileskellessään, pelkäsi vankilassa ja pelkäsi vaalien aikana. Miehestä, joka kerta toisensa jälkeen vain teeskenteli rohkeaa.

Nelson Mandela on monille viimeinen puhdasverinen sankari. Ystävällinen, lämmin ja iloinen, mutta silti kestävä, peräänantamaton ja rohkea. Oikeuden puolesta viimeiseen hengenvetoon asti taisteleva.

Harva tulee ajatelleeksi, että Mandela saattoi pelätä. Eräs toimittaja kysyi häneltä oliko hän pelännyt kädenvääntöjä poliisin kanssa tai piileskellessään maan alla. Mandela katsoi toimittajaa kuin vajaamielistä. Lopulta hän vastasi.

”Tietenkin pelkäsin.” 

Toimittaja oli Richard Stengel, jonka kanssa Mandela työsti omaelämänkertaansa Pitkä tie vapauteen. Stengel vasta opetteli tuntemaan Mandelaa. ”Vain hullu ei olisi pelännyt”, tapasi Mandela sanoa.

Continue reading

Rohkeuden korkein taso

Miten erotetaan jyvät akanoista loistavassa johtajuudessa? Oletko valmis nousemaan rohkeuden seuraavalle tasolle? Kirjoittaja tapasi Alexandre Havardin – ja katsoi peiliin.

Suomalaiset tekevät keskimäärin aivan liian vähän virheitä. Vältämme virheitä, tikariniskuja. Mutta samalla vältämme yrittämistä, edistymistä ja karaistumista, vahvistumista.

”Tämä ei koske minua”, saatat ajatella, ”minä olen rohkea uudistaja ja kokeilija!” Continue reading

Johtaja pettymysten ja menetysten käsittelijänä

Epävarmuus, pelot, pettymykset ja menetykset sitovat ihmisen psyykkistä energiaa. Niinpä johtajien ja esimiesten suuri johtajuushaaste on omien ja johdettavien turhaumien sietokyky ja käsittely. Tämä on oleellinen tekijä arvioitaessa hänen kyvykkyyttään esimiehenä. Johtaja on kuin kompostori: saadessaan jätökset päällensä osaako hän palauttaa ne takaisin lannoitteena?

17 vuoden kokemukseni yritysten johdon ja esimiesten sekä 9 vuoden kokemukseni seurakuntien pastoreiden henkilöjohtajuuden valmentajana ja työnohjaajana on konkreettisella tavalla tuonut esiin yhden johtajan haasteellisimmista todellisuuksista.

Miten johtajana käsittelet omia sekä johdettaviesi pettymyksiä ja menetyksiä siten, että säilytät oman psyykkisen toimivuutesi? Continue reading

Oletettavasti

Ennustaminen on aina vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen, sanotaan. Olettaminen puolestaan ei ole vaikeaa, vaan liiankin helppoa.

Saamme lähes päivittäin lukea sanomalehdistä siitä miten johtavat poliitikot ja tutkijat kertovat mikä on meille parasta. Näyttää siltä, että kaikki ajattelevat meidän etuamme ja parastamme. Jokaisen tavoitteena näyttää olevan suomalaisten hyvinvoinnin ylläpitäminen.

Päivästä päivään julkisuudessa käytävät keskustelut, tutkijoiden artikkelit ja poliitikkojen näkemykset pyörivät lähes poikkeuksetta talouden piirissä. Hyvinvointi näyttää olevan taloudesta kiinni, ja sen parantamiseksi eri tahot sitten tarjoavat erilaisia keinoja. Continue reading

Epäonnistu, auta muita ja ole rohkea

Fear less, love more, fight harder. Voisiko näissä sanoissa olla pohja hyvälle johtamiselle?

Luin kesällä Alexandre Havardin verkkokirjan Hyvejohtajuus. Teos on suositeltavaa luettavaa kaikille johtamisesta kiinnostuneille.

Teoksen pohjana toimivat Platonia mukaillen neljä päähyvettä: viisaus, oikeudenmukaisuus, rohkeus ja itsehillintä sekä lisäksi suurisieluisuus ja nöyryys. Sokratesta mukaillen voidaan sanoa, että tyytyväinen ihminen elää hyveellistä elämää. Toki ääripäitä kannattaa välttää. Aristoteleen mukaan  hyveet ovat keskikohtia kahden paheen välissä. Continue reading

Johtajan rohkeudesta

Hyvän johtajan yksi tuntomerkki on rohkeus. Rohkeus on hyve, joka sijoittuu pelkuruuden ja yltiöpäisyyden välimaastoon.

Rohkeuteen liittyy olennaisesti kyky hallita oikein yleensä negatiivisiksi koettuja tunteita, erityisesti pelkoa ja ahdistusta. Joskus pelkoa tulee kunnioittaa, joskus se tulee ylittää. Jollekulle pelon ylittäminen tietyssä tilanteessa on hyve, mutta toiselle se voi olla pahe.

Pidämme rohkeana yleensä henkilöä, joka voittaa pelkonsa. Rohkean ei tarvitse tuntea pelkoa joka kerta, kun hän on valintatilanteessa. Esimerkiksi laskuvarjojääkäri on voinut olla kauhusta jäykkänä ennen ensimmäistä hyppyään, mutta sen jälkeen jokainen hyppy on tuntunut aina vain helpommalta. Tällöin rohkeus on muodostunut habituaaliseksi hyveeksi, joka toistettuna on tullut osaksi hänen persoonaansa ja luonnettaan. Vastaavassa tilanteessa jokamies tuntisi pelkoa, mutta hän ei, koska  on toiston avulla voittanut sen.

Rohkeuden ydin

Kuitenkin tämä määre on liian suppea, jotta voisimme kuvata rohkeutta hyveenä. Hyveellisesti rohkea voittaa pelkonsa oikeista motiiveista. Henkilö voi siis olla rohkea olematta hyveellinen tai myöskään sortumatta yltiöpäisyyteen. Hyveellisesti rohkealla täytyy olla jokin hyveellinen motiivi toiminnalleen. Continue reading

Vihaa täysillä, valitse harkiten

Vihan malja. Tuleeko kieltäytyä — vai hukuttautua? Vai kenties juoda se sotkematta?

Jotain tämän palaverin hedelmille pitää tehdä…

Palaveri, josta jäi paha maku

Aurinko paistoi kirkkaasti neuvotteluhuoneen sälekaihtimien lävitse — muutoin kaikki toistikin normaalia kaavaa. Tavallinen perjantai. Tavallinen palaveri. Vähääpä tiesin että nuo keskustelut tulisivat synnyttämään minussa suurimmat vihat miesmuistiin.

Continue reading