Upeassa elämässä ei ole enää koronaa – vai onko?

Olen koko ikäni haaveillut jonkinlaisista muutoksista elämääni.
Enkä taida olla ainoa.

Nuorena haaveilin, että olisi vaikkapa arvostettu parantavan lääkkeen kehittäjä tai sykähdyttävä artisti, jolle ohikulkijat lähettäisivät lentosuudelmia.

Katselin tämän jonkun toisen elämää haaveissani. Hän oli rauhallinen ja tyytyväinen, säteilevä, onnellinen. Tämä haaveilemani roolimalli, ihmiskunnan helmi, ei ollut suomalainen, vaan tietenkin maailmanvalloittaja. Korkeintaan ylpeä suomalaisista juuristaan.

Aikuistumisen ja keski-ikäistymisen myötä haaveet ja unelmat ovat unohtuneet pitkiksi ajoiksi kaapin perälle.

Continue reading

Kumpaa teillä: puhetta vai tekoja?

Istuin kahvin ääressä, mutta en edes nähnyt kahvikuppia. Puhumattakaan, että olisin nähnyt, mitä ympärilläni tapahtuu. Hetkeä aiemmin olin jättänyt tekstini luettavaksi. Hypistelin aurinkoisella terassilla kupin vieressä ollutta lautasliinaa palasiksi ja yritin piilottaa itseni lierihatun sisään. Oliko mitään järkeä kirjoittaa juttua, miksen jättänyt itsestäänselvyyksiä täynnä olevaa amatöörikirjoitelmani suunnitelmatasolle ja pöytälaatikkoon?

Dynamiittia suunnitteluprosessien alle

Muutama viikko myöhemmin istuin kokouksessa, jossa puheenjohtaja veti keskustelun yhteen sanoen ”Hyviä ehdotuksia, ihmiset. Nyt lähdemme kokoamaan porukkaa, jolla teemme linjauksia suunnitelmiin”. Auts, silmieni eteen piirtyy mielikuva horisonttiin häviävästä loputtomasta kiemurtelevasta tiestä, joka pursuaa erikokoisia palaveripöytiä, fläppejä, työryhmiä, infotilaisuuksia… Kokouksen loppusanat olivat joko arjesta irti olevaa hallintojargonia tai totuus siitä, että suunnitteluja pidetään paikoittain tekemisen ytimenä. Suunnittelua suunnitellaan. Ja siinä ollaan isosti hakoteillä.

Hyvin suunniteltu on kuin puoliksi tehty. Näinkin on, mutta kyse ei ole siitä. Keskeinen kysymys on, ymmärretäänkö toiminnan koko sykli eli se, että hyväkin suunnitelma ilman toteutusta on nollan arvoinen. Tai pikemminkin se on negatiivinen. Suunnitteluun sijoitetut resurssit menevät hukkaan ja se turhauttaa.

Ohjaako mokaamisen pelko vai rohkeus?

Mitä sitten useimmiten tapahtuu? Ensin, pitkitämme loputtomalla suunnittelulla konkreettiseen tekemiseen ryhtymistä. On helppoa jäädä pyörimään suunnitelmien viidakkoon. Ei tarvitse herätä aamuyöllä hikisenä aivomyrskyyn ja päässä poukkoileviin ajatuksiin: mokasinko? Todellinen pelko mokaamisesta ei herää suunnitellessa. Se tulee silloin, kun suunnitelmia toteutetaan ja toteutusta arvioidaan. Mokaamisen pelon kohtaavat ne, jotka rohkeasti tekevät ja vievät suunnitelma käytäntöön.

Toisaalta, pelätessämme epäonnistumista ja viemme suunnitelmia käytäntöön puoliteholla, varmistellen. Ja kun epäonnistumme edes osin siinä, mitä suunnitelmien mukaan odotimme – harvoinhan kerrasta täydellistä tulee – häpeilemme ja piilottelemme sen, mitä tapahtui. Häpeä vie voimaa siitä, että oppisimme epätäydellisistä suorituksista. Mikä energiahukka: ensin tehdään ja sitten ei opita tekemisestä. Tuplahävikki.

Yhdessä tekemisen voima

Elämässä tai työssä asiat eivät tule valmiiksi suunnittelemalla. Miten voisimme rohkaistua tekemään ja kokeilemaan sekä antamaan toisillemme ja itsellemme luvan tehdä epätäydellistä tulosta? Kun uskalletaan avoimesti puhua tekemisen tuloksista, oppia ja parantaa, päästään askel lähemmäksi ”täydellistä tulosta”. Tämä positiivisen kehittämisen sykli ei jaksa pyöriä ilman ympärillä olevan yhteisön lupaa ja sitä tukevia yhteisiä käytäntöjä esim. perjantai-iltapäivän yhteinen keskustelu siitä kuka oppi tällä viikolla virheistään ja ”viikon paras moka & paras oppi”-äänestys.

Konkreettiset sidosryhmien ja henkilöstön kanssa tehdyt kokeilut auttavat myös päätöksenteossa. Historiaan katsovien raporttien pohjalta tehdyt päätökset ilman pilotkokeiluja ovat huonompia kuin pilottien – epäonnistuneidenkin – jälkeen tehnyt päätökset. Kokeilujen jälkeen tiedetään paremmin mikä toimii ja kenelle, mikä ei.

Loppujen lopuksi suunnitelmien konkreettinen toteuttaminen on palkitsevana hetki, ei moka. On onnistuttu yhdessä tekemään jotain konkreettista, josta voi jatkaa ja parantaa. Ja mikään ei sido ihmisiä yhteen niin kuin yhteinen tekeminen, onnistumiset, epäonnistumiset ja yhteinen oppiminen. Se ei ole JEDI-voimaa vaan WEDI-voimaa – WE Did It!

Miten sitten kahvihetkeni loppui?

Siirryin selailemaan Facebookia paetakseni päässäni risteileviä ajatuksia. Sitten silmiini osui video Linnunradasta ja kuinka maailma pyörii avaruudessa häviävän pienenä pisteenä. Pääni läpi kulki jyristen pyrstötahti asioiden loksahtaessa oikeisiin mittasuhteisiin: annoin oman pienen panokseni ja maailma jatkaa kulkuaan. Tulos ei ole ehkä täydellinen, mutta se on nyt lihaa ja verta. Se ei jäänyt puheen tasolle. Tein jotain konkreettista, mikä päälle voin itse tai joku muu rakentaa parempaa. Hyville suunnitelmille kaikki kunnia, mutta loppujen lopuksi vain teoilla on merkitystä, olimme sitten töissä tai kotona.

Yksi vaikeimmista asioista hyväksyä

Tämä teksti sisältää useita, mielestäni hienoja, sitaatteja. En pyri ärsyttämään tai loukkaamaan sinua, mutta jos niin käy, en valitettavasti voi olla pahoillani.

Fear is excitement without the breath.” –Fritz Perls

Yksi vaikeimmista asioista hyväksyä on, etteivät kaikki tykkää minusta tai siitä, miten toimin. Harhainen pyrkimys miellyttää ihmisiä rajoittaa oman potentiaalin ulosmittaamista ja pahimmillaan saa pelkäämään onnistumista. Continue reading

Mikä maailmassa on pielessä?

Sinä et ole OK. Voisit olla paljon enemmän kuin mitä nyt olet. Vakava rikkomuksemme ihmiskuntaa kohtaan on siinä, että emme tavoittele tarpeeksi suuria asioita. Lisäksi valitsemme viedä hautaan suuren osan siitä potentiaalista, jolla meitä on siunattu. Valitsemme jäädä pieniksi.

Mitä on suurisieluisuus?

Alexandre Havard (Suurisieluisuus) kirjoittaa: Suurisieluisuus on ihanne, jonka juuret ovat uskossa ihmiseen ja hänen luontaiseen suuruuteensa. Havardin mukaan Tuomas Akvinolaiselle suurisieluinen henkilö on se, jonka sydän on kohdistunut jonkin suuren tekemiseen ja henkilökohtaisen erinomaisuuden saavuttamiseen.
Continue reading

Portsarin hyveet ja muita tarinoita

Minulla on hyvä ystävä, jonka kanssa olen keskustellut monista asioista: Jumalan laupeudesta trangian käyttöön – eli kirjaimellisesti ihan kaikesta mitä taivaan ja maan välistä löytyy. Aina nautin niistä keskusteluista ja opin niistä paljon.

Muistan tarinan, jonka ystäväni kertoi opiskelijavuosistaan. Opiskelun ohessa hän yritti tienata vähän rahaa työskentelemällä portsarina pubissa.

Kerran lauantaivuorossa yön pikkutunneilla kaksi keski-ikäistä miesasiakasta oli tekemässä lähtöä. Ystäväni ojensi heille takit. Kyseessä oli sen näköisiä ihmisiä, että heitä kadulla nähdessään keskellä yötä sinä lukija ehkä vaihtaisit kadunpuolta. Minä vaihtaisin. Continue reading

Arkirohkeus ratkaisee!

Olemme kokeneet Suomessa ennätysviileän kesän, joka oli meidät kaikki yllättänyt olosuhde. Arkeen paluun myötä yllättäviä olosuhdehaasteita tulee takuuvarmasti lisää. Ne eivät siis oikeastaan ole yllätys, vain niiden ajoitus.

Itse kukin meistä – tai lapsemme ja muut läheisemme – on esimerkiksi keskimäärin joitakin päiviä vuodesta sairaana. Valmistaudummeko tähän kalenterin ja mahdollisesti tarvittavan arkiavun osalta? Millaista joustoa ja tukea on saatavilla työhön ja kotitöihin?

Entä henkiset haasteet ja kriisit, miten olemme varautuneet niihin? Mitä teen, kun perheenjäsenen, kollegan tai asiakkaan kanssa syntyy konflikti? Kun odotukset eivät täyty, vuorovaikutuksessa syntyy väärinkäsitys?

Hyveistä rohkeus on varsin hyödyllinen arjen haasteissa. Kun uskallamme rohkeasti kohdata todellisuuden sellaisena kuin se on, säästämme energiaa ja hermoja. Onnellisuus nimittäin asuu arjessa! Continue reading

Viha tuhoaa ja rohkeus rakentaa

 

Tunnistatko seuraavat visiot: työkaveri haukkuu toista, vanhempi huutaa lapselleen julkisella paikalla, luet somesta ärsyttävän epäselviä kommentteja, joku täysin tuntematon ihminen toimii vihamielisesti tuntemattomia kohtaan. Listaa on helppo jatkaa.

Ihmistä on aina kiehtonut ajatus elämän salaisuudesta. Erityisesti sen pitkäikäisyydestä. Hämmentävän yhdenmukaisia ovat kertomukset, joita jakavat pitkän ja hyvän elämän eläneet ihmiset: tulevatpa he sitten Brasilian viidakosta, Välimeren maista, Aasiasta tai Pohjolasta. Näitä kaikkia kertomuksia yhdistää rohkeus omaa elämää kohtaan. Rohkeus ajatella myönteisesti, antaa anteeksi ja elpyä vastoinkäymisistä. Continue reading

Johtaja – ole rohkea, luota ja aloita onnistumisten kehä

Hyvä johtaja viestii useilla arkisilla teollaan luottavansa porukkaan. Siitä seuraa hyviä tuloksia: ihmisten fiilis ja työsuoritus paranee, ja sen kautta koko organisaatio onnistuu. Siksi se kannattaa. Yksi hyvä tapa vahvistaa luottamusta on antaa ihmisten toteuttaa sovitut asiat omalla tavallaan

Tee aloite ja lähde siitä, että luotat

Luottamus on aina kahden kauppa. Siinä on kummallakin osapuolella on kaksi roolia: täytyy luottaa toiseen ja olla itse luotettava.

Työelämässä on kuitenkin erilaisia valtasuhteita. Työkollegoiden, kuten ystävienkin, kesken olemme lähtökohtaisesti tasaveroisessa asemassa. Valtasuhde esimiehen ja alaisen välillä on erilainen. Siksi esimiehellä on suurempi vastuu aloittaa positiivisen luottamuksen kehä. Sinä, joka olet esimies tai johdat projektia: ota aloite ja aloita yhteistyö osoittamalla luottamusta, se kannattaa. Continue reading

Oletko sinä saanut kokea hyvää isyyttä?

Isänpäivänä ihastellaan onnittelukortteja, lounastetaan perheen kesken, kahvitellaan isovanhempien luona, avataan lahjoja. Käydään ehkä viemässä kynttilä edesmenneen isän haudalle.

Isänpäivä on vuosittainen, oikeastaan pakollinen tapa. Voimme toki pitää sen sellaisena, kevyenä. Isänpäivän rituaalien pinnan alla piilee kuitenkin korulauseita suurempia kysymyksiä: Olenko saanut kokea hyvää isyyttä? Miten isyys voi arjessa ja elämässä? Continue reading

Rohkeus – jokaisen ulottuvilla

Rohkeus on sankarin ominaisuus. Ja me kaikki ihailemme sankareita. Sankaruudessa on jotain yli-inhmillistä, jotain joka ylittää tämän maailman lainalaisuudet ja rajoitukset. Sankarin tekee sankariksi juuri hänen rohkeutensa.

Hän on jotain enemmän, enemmän kuin me tavalliset, ikään kuin puoliksi jumala ja puoliksi ihminen. Sankari on onnistunut tekemään invaasion siihen myyttiseen ja selittämättömään, jota me kaikki kaipaamme. Continue reading

Läsnäolo – tie hyvästä puhujasta parhaaksi

Hyviä puhujia on Suomessa enemmän kuin tulemme ehkä ajatelleeksi. Mutta huippupuhujiin törmää harvoin. Mikä on heidän salaisuutensa? Mitkä tekijät nostavat puhujan hyvästä parhaaksi? 

On muodikasta haukkua suomalaista puhekulttuuria. Eikä arvostelu osu myöskään täysin harhaan: monien viranomaisten, poliitikkojen ja yritysjohtajien puheet ovat valitettavan paperin makuisia ja kankeasti pidettyjä. Continue reading

Miksi valita hyveet?

Hyveistä on puhuttu paljon ja puhutaan yhä. Mutta miksi? Mitä on hyve ja mitä varten se on?

Ihminen on epätäydellinen. Tämä ilmeinen latteus on moraalielämämme ydin ja lähtökohta. Kaikki, mitä ihminen tekee, tekee hän sen tavalla tai toisella hakeakseen täydennystä. Tuo täydennys on se, mitä viime kädessä kutsumme onnellisuudeksi.

Ihminen suhtautuu positiivisesti siihen, mikä tuo hänelle onnellisuutta, ja kielteisesti siihen, mikä erottaa hänet onnellisuudesta. Sitä, mikä tuo meille onnellisuutta, kutsumme hyväksi, ja sitä, mikä erottaa meidät onnellisuudesta, kutsumme pahaksi.

Continue reading

Opettajalleni, Lokki Lempeälle

On ensimmäisiä lämpimiä kesäaamuja. Ajan oranssilla Esteri-Jopollani tapaamaan asiakasta poikkeuksellisesti rantakahvilaan. Hiekka rapisee pyrän renkaiden alla ja lokit kirkuvat. Kesän ääniä, joita mieli tulkitsee huomaamattamme. 

Istumme aivan veden tuntumaan auringon lämmittämälle rantakalliolle pahvimukeinemme ja voileipinemme. Pari lokkia lähestyy meitä välittömästi. Keskustellessamme huomaan samalla työstäväni tiedostamattani suhdetta lokkiin, joka tepastelee edestakaisin lähellämme. Continue reading

Onko meistä jokaisella erilaisia naamioita – ja voiko niitä saada tasapainoon?

Kiristin vielä viimeisen kerran kypärää ja laitoin hanskat käteen. Sydän hakkaa jännityksestä ja kertaan vielä mielessä äsken saamiani ohjeita. ”Mitä mä oon oikein tekemässä?” hämmästelen itsekseni.

Olin Boliviassa vuoren päällä pyörän selässä, valmiina laskemaan maailman vaarallisimmaksikin tituleerattua Death Roadia. Vielä muutama vuosi taaksepäin tie oli auki liikenteelle, ja niin turisteja kuin paikallisiakin kuoli täällä vuosittain keskiarvolla 300. Hiekkatie jyrkänteen reunalla on arviolta parin metrin levyinen, toisen käden puolella kallion seinämä ja toisella puolella parin kilometrin tiputus varmaan kuolemaan. Kuulemma edellisellä viikolla joku ajoi ulos tieltä. Continue reading

Pelon pelko tekee minusta puoli-ihmisen

Eniten maailmassa pelkään pelon tunnetta. Pelkään sitä niin paljon, että en halua kuulla siitä edes kertomuksia. Kestän vain selviytymistarinat, mutta en sitä, että pelko lamauttaa ihmisen.

Heräsin juuri äsken. Olin ollut tyhjässä ränsistyneessä talossa, jossa repaleiset haamut vainosivat minua. Yritin väistellä niitä ja löytää paikan, jossa levätä. Haamut eivät antaneet periksi.

Continue reading

Haluatko olla vahva vai heikko?

Elämme paradoksaalisessa maailmassa, joka edellyttää paikoin luonnottomalta vaikuttavaa vahvuutta. Ja samaan aikaan kuuluu julistaa, kuinka tärkeää on osata olla heikko.

Tiukat taloudelliset ajat korostavat kilpailua työpaikoista ja asiakkaista. Realisti tietää, että todennäköisimmin voittoja keräävät näinä aikoina he, jotka tuovat itseään esille äänekkäästi ja kyynärpäätaktiikalla. He, jotka kertovat itsestään ylisanoin. He, jotka lupaavat liikaa ja liian nopeasti. Heitä kutsumme ihaillen mahdollisuusorientoituneiksi ja ratkaisukeskeisiksi. Continue reading

Tunteiden hallinta… vai jalostaminen?

Monille järki ja tahto riittävät varsinkin liike-elämässä. Mutta tällä tavalla eläminen on kuin istua jakkaralla, jossa on vain kaksi jalkaa: tasapainoa voi pitää kyllä vähän aikaa, mutta asento on epäluonnollinen ja rasittaa liikaa. Lopulta ihminen väsyy ja sortuu. Hän kaatuu.

Miksi? Koska ihminen tarvitsee tunteita. Tunteet muodostavat olennaisen osan olemuksestamme, minuudestamme. Ilman niitä ei voi olla onnellinen. Continue reading

Hyvejohtajuus ja coaching

Coaching on yhä enemmän muodissa. Se voi auttaa ihmistä kehittymään järjestelmällisellä tavalla. Tässä kirjoituksessa kerrotaan, mitä lisäarvoa hyvejohtajuus voi tuoda coachingille.

Management-guru Sumantra Ghoshal kirjoitti vuonna 2005 artikkelin ”Bad Management Theories are destroying Good Management Practices”, joka julkaistiin Academy of Management Learning and Education -lehdessä. Artikkelin mielenkiintoa nostaa se, että Ghoshal ehti kuolla ennen artikkelin julkaisemista. Niinpä kirjoitusta voidaan pitää gurun testamenttina. Continue reading