Nykyisin kuulee usein esitettävän, että sukupuoliroolit aiheuttavat pahoja asioita. Miehet tekevät itsemurhia, koska miehiseen rooliodotukseen ei kuulu tunteiden näyttäminen. Naiselliseen rooliodotukseen ei kuulu kunnianhimo, mikä johtaa alisuoriutumiseen. Ja niin edespäin. Sukupuolirooleissa ei ole mitään hyvää. Vai onko asia näin?
Perinteisesti miehen hyveiden on katsottu suuntautuvan ulkomaailmaan; naisen hyveet ovat kohdistuneet kotiin ja omaan lähiyhteisöön. Hyvän miehen on tullut olla rohkea, suoraselkäinen ja valmis puolustamaan itseään ja lähimmäisiään. Vastaavasti hyvän naisen on tullut olla empaattinen, hoivaava ja valmis lohduttamaan ja auttamaan muita.
Ongelma syntyy, jos ajatellaan, että on ”vähemmän mies” jos ei ole rohkea, tai ”vähemmän nainen” jos ei koe vahvaa hoivaviettiä. Sukupuolirooleja arvostellaankin usein nimenomaan tästä lähtökohdasta.
