Pientä puhetta suurista tuloeroista

Kun talous soi mollisäveliänsä, käydään paljon kipakkaa keskustelua siitä, mikä on taloudessa oikeudenmukaista ja mikä ei. Ovatko tuloerot oikeudenmukaisia? Mikä on reilua ja kohtuullista? Mitä eriarvoisuudelle tulisi tehdä?

Usein ihmiset vastustavat tuloeroja, koska ne koetaan epäoikeudenmukaisiksi. Kaikki tuloerot eivät kuitenkaan ole ihmisten mielestä epäoikeudenmukaisia. Joudummekin pohtimaan, milloin tuloerot oikeastaan ovat epäoikeudenmukaisia ja miksi.

Continue reading

Hyveistä syntyy parempi maailma

Miksi olemme niin syvissä ongelmissa? Kuinka Suomi saataisiin nousuun? Olemme unohtaneet hyveiden ja luonteen merkityksen hyvässä elämässä. Kulttuuri on kriittinen osa kukoistavaa yhteiskuntaa.

Monet taloudelliset ja sosiaaliset ongelmamme johtuvat hyveiden rapautumisesta. Pyrimme hoitamaan varsinaista tautiamme ”särkylääkkeiden” voimalla. Hyveiden rapautuminen saattaa turvautumaan kipulääkkeisiin samalla, kun varsinainen tauti, rappeutuvat hyveet, jää hoitamatta.

Kaikkia ongelmiamme ei voida ratkoa valtion toimesta. Hyvinvoiva yhteiskunta tarvitsee myös hyveellisiä ihmisiä. Continue reading

Espoon herätys

Uusi liikehdintä valloittaa Suomenniemen. Valaistuneet opettajat otetaan vastaan pelastajina, valtion ylintä johtoa myöten. Opetuslasten joukkiot resitoivat uusia oppilauseita ja pistävät elämässään kaiken yhden kortin varaan. Tähtäimenä on taivas – tai ainakin melkein.

Salissa soi mukaansatempaava musiikki äänivallina, jota halkovat lukuisat inspiroivat ja hiotut puheenvuorot. Esiintyjiin on ripoteltu sulavasti lomittain vanhoja konkareita ja nuoria lähes ensikertalaisia. Konkarit opettavat selkeästi ja hauskasti perustotuuksia. Nuoremmat todistavat, mitä ovat tähän mennessä oppineet maailman muuttamisesta.

Continue reading

Yksityistetty terveydenhuolto – vedetään välistä vai hoidetaan hyvin?

Terveydenhuollon yksityistäminen on kuuma peruna, joka nousee otsikoihin säännöllisesti. Hyvejohtajuus.fi haastatteli kahta alan sisäpiiriläistä. Näistä toinen pitää yksityistämisestä – ja toinen ei todellakaan.

Haastateltavana oli kaksi alan sisäpiiriläistä.

Perttu toimii alalla liikkeenjohdon konsulttina ja on koulutukseltaan kauppatieteen maisteri.

Sami taas on lääkäri, joka on toiminut useita vuosia yksityisten lääkärifirmojen palveluksessa.

Molempia on haastateltu erikseen. Nimet on muutettu eikä firmojen nimiä mainita, jotta molemmat pystyvät puhumaan asioista mahdollisimman vapaasti. Myös sellaisista, joista olisivat muuten joutuneet olemaan vaiti. Continue reading

Perhe kriittinen valtion taloudelle

Liettuan talousministeri uskaltaa puhua perheen puolesta. Hieno juttu, mutta miten valtion talous ja perhe mahtuvat samaan lauseeseen?

”If traditional family values were stronger in our society, we would have a much stronger economy, not to mention a more mature society. That is why today, in an era when each of Lady Gaga’s new dresses gets major headlines, it is important to speak about the family from a rational point of view, as a crucial part of economic policy.”

The family is central to economics, says Lithuania Economics Minister.

Moraali vie ojasta allikkoon — ja muuallekin

Mikä pitää köyhimmät kehitysmaat takuuvarmasti pohjalla? Mikä erottaa huippuyritykset perushyvistä yrityksistä? Ekonomi sai tämän selitettyä niin, että insinöörikin ymmärsi.

Teoksen The Undercover Economist kirjoittajan Tim Harfordin mukaan ekonomit ajattelivat aiemmin, että taloudellinen varallisuus kertyi kolmen tekijän summana:

  1. Ihmisen valmistamat resurssit (tiet, tehtaat, koneet, puhelinlinjat)
  2. Ihmisresurssit (kova työ, koulutus)
  3. Teknologiset resurssit (tekninen tietotaito, teknisesti kehittyneet laitteistot)

Näin ollen köyhät maat kehittyivät rikkaiksi rakentamalla teitä, kehittämällä koulutusta ja hankkimalla teknologista tietämystä. Kaava tuntuisi toimivan. Rikkaissa maissa kaikki kolme osaa loistavat suuruudellaan, kun taas köyhissä ne loistavat vain poissaolollaan.

Mutta miksi ihmeessä tietyt maat laahaavat aina vain jäljessä, investoinneista huolimatta? Continue reading

Kuluttamisen hyveestä hyvinvointiyhteiskunnassa

Kuluttajakansalainen on keskeinen osa hyvinvointiyhteiskun-tamme taloudellista tukijärjestelmää. Hän on paitsi omia etujaan markkinoilla maksimoiva toimija, myös oppiva ja vastuullinen yhteiskunnan jäsen, jonka arvot ovat yhteneväiset hyvinvointiyhteiskunnan arvojen kanssa.

”Osta, jos sulla on rahaa, siinä ei ole mitään pahaa. Työ luo rahaa ja raha luo työtä kansantalouden kiertokulun myötä. Omaa etuasi saat vapaasti ajaa, tavoitat sitten linnaa tai majaa. Se toisilta ei olis koskaan pois, jos markkinat hommansa hoitaa vois. Tee työtä ja keksi uutta, käytä luovasti joka tilaisuutta. Maailma on silloin rajoja vailla ja surkuttelun osa vain laulajalla.”
–Sixten Korkman (HS 3.9.2006)

Oheinen riimitys piirtää osuvasti kuvaa ihmisistä vapaina toimijoina, jotka vapailla markkinoilla omaa etuaan tavoitellen tekevät työtä ja ostavat sitä mitä haluavat. Työn ja kuluttamisen kiertokulku yksilötasolla koituu loppujen lopuksi koko kansantalouden hyväksi. Talous kasvaa ja luo uusia kulutusmahdollisuuksia.

Näkökulma on resurssi- ja työkeskeinen; kuluttaminen otetaan mukaan itsestäänselvyytenä, jota rajoittaa vain rahan puute. Continue reading

Yleinen ”oikeudenmukaisuus” on mieletön juttu

Toisen paremmuus on jo sinänsä sietämätöntä, saati se, että paremmuudesta kaiken lisäksi vielä palkitaan.

Organisaation tehokkaimpia polttoaineita ovat kosto, kauna ja kateus. Ne esiintyvät mieluiten oikeudenmukaisuuden nimellä.

Pekka Seppänen pohtii kansanomaisen (tai yritysmäisen?) oikeuden käsitettä. Mielenkiintoinen kirjoitus, mutta tulee pitää mielessä, että oikeudenmukaisuus-hyve on varsin poikkeava Seppäsen esittämästä käsitteestä. Hyvä johtaja on oikeudenmukainen, ei ”oikeudenmukainen”.

Oikeudenmukaisuus on mielivaltaa [Talouselämä]

(Photo credit: dweekly)