Vain suuri pyytää anteeksi pientä mokaa

”Katso nyt tuotakin!”, huudahti kollegani kärsivästi nauraen. Katsoinhan minä. Siinä oli yhdeksän riviä silmiinpistävän rumaa koodia. Arvoisa toverini ei vain ollut vielä huomannut, että se oli minun käsialaani.

Pitkän iltapäivän väsymys oli oivaa maaperää monille tunteille. Kollegan huvittuneisuus kasvoi nopeasti kukkaan ja ilmeni nauruna. Samoin hänessä kasvoi voimallisesti toinenkin tunne, joka ilmeni kärsivänä äänensävynsä.

Olimme katselmoineet kehitystä vaativia osia koodista jo jonkun aikaa ja tämä oli piste i:n päälle. Continue reading

Poran palsta: ”Rakastan puolisoani, onko se normaalia?”

Tällä palstalla elämäntieteen kunniatohtori Pora vastaa lukijoiden kysymyksiin.

”Dear Pora, olemme olleet monta vuotta yhdessä ja rakastan edelleen puolisoani. Onko se normaalia? Muilla näyttäisi olevan toisin. – Nimim. Hämmentynyt”

Rakas nimimerkki Hämmentynyt,

Ei ole tarvetta huoleen. Kypsissä parisuhteissa rakkaus on tosiaan kuollut, mutta vaihe, jota elät paraikaa, on täysin normaali ja ohimenevä. Continue reading

Onko onnellisuus tunne?

Onnelliset hetket tuovat hymyn kasvoille: kesähetki rannalla auringossa, ystävän kohtaaminen, häät, lapsi sylissä, onnistuminen tavoitteessa. Kun olet iloinen, etkö koekin olevasi myös onnellinen? Ja kun olet hyvin surullinen, koet olevasi onneton?

Onko onnellisuus niin yksinkertaista, onko onnellisuus tunne? Jos näin on, emmekö silloin ole tunteidemme vankeja, olosuhteiden vangitsemia? Menetykset, pettymykset, pelot ja kipu tekevät meistä onnettomia, elämää ei kuitenkaan voi elää kuin hetkittäin ilman ei-toivottuja tunteita, mielipahaa. Jos tarvitsemme iloa, mielihyvää ollaksemme onnellisia, ei elämällä ole sitä tarjolla usein edes alkupalalistalla, vaikka toivomme ja toivotamme ”kaikkea hyvää”.

Jos ”onnelliseen” elämään ei mahdu kuin korkeintaan mausteeksi surua, pelkoa ja kiukkua, olemme itseämme ja ihmisyyttä kohtaan tunnerasisteja. Continue reading

Miten ratkaisukeskeisyys tukee muutoskyvykkyyttä?

Sanotaan, että maailmassa vain muutos on pysyvää. Pienen lapsen vanhempana ja elämäni ruuhkavuosia elävänä uraäitinä voin hyvin allekirjoittaa tämän ajatuksen. Juuri, kun tietty kehitysvaihe on saavutettu, sitä seuraakin jo toinen.

Sama tuntuu toistuvan myös työelämässä, jossa jatkuvasti pyritään parempaan ja parempaan. Ajattelen, että valmentajana minun tehtäväni on kannatella, kulkea vierellä ja luoda pysyvyyden tunnetta jatkuvan muutospaineen keskellä. Tukea ensiaskeleiden ottamisessa kohti uutta tietoa, taitoa tai toimintatapaa.

Miten omaa muutoskyvykkyyttään voi tukea? Continue reading

Näkymätön tunnesyrjintä koskettaa jokaista

Aikuisella on oikeus olla vihainen, sillä aikuisella on suuttumiseensa pätevä syy. Kun aikuinen on juuri tylyttänyt puolisoaan tai lastaan, hän myös osaa purkaa selittäen tätä pätevää syytään toverilleen suuttumisen jälkeen, niinpä hän saa empatiaa.

Lapsella sen sijaan ei ole oikeutta raivota, eikä koiralla ole oikeutta purkaa tuntikausien yksinolon aiheuttamaa turhaumaansa hänen mielestään ei-tärkeisiin esineisiin. Heillä ei ole oikeutta tunteisiinsa, sillä he eivät osaa puhua oikeaa kieltä ja riittävän hyvin. Koira ei osaa samaa kieltä kuin perheensä, lapsi taas ei osaa argumentoida suuttumustaan järkevästi. Continue reading

Hyvä johtaja osaa kääntää epävarmuuden voimavaraksi

Johtajuutta pohdittaessa mietitään usein sitä, kuinka monta alaista on tai kuinka monta euroa on hallinnoitavissa. Johtajuudella haetaan myös arvostusta ja toisten kunnioitusta – niin alaisten kuin kollegojen. Mitattavilla määreillä on helppo antaa faktoja siitä, kuinka isojen asioiden päällä seistään.

Nykyään puhutaan paljon uudesta tavasta johtaa. Vanhakantainen ajattelu on kääntymässä pikkuhiljaa alaisten kuunteluun ja esimiehen taustalle jäämiseen.

Continue reading

Selviydy ärsyttävistä ihmisistä: 30 keinoa, joilla sinäkin sietäisit minua

Minulla ei ole vihamiehiä, mutta kaikki ystäväni vihaavat minua. Tai oikeammin, he vihaisivat, elleivät olisi niin upeita ihmisiä. Ja upeiksi heidät tekee taito käsitellä sitä vaikeaa ärsytyksen tunnetta, jonka saan heissä aikaan.

Heidän keinoihinsa palaan pian.

Jos tapaat minut ensimmäistä kertaa, ärsyyntymistä on vaikea välttää. Vaikutan näsäviisaalta ja huomionkipeältä narsistilta, joka korottaa itsensä muiden yläpuolelle ja tieten tahtoen loukkaa kaikkia piikikkäillä vitseillään. Jos tämän jälkeen jaksat silti oppia hivenen tuntemaan minua, näet pian että olen itse asiassa varsin mukava kaveri.

Jos kuitenkin edelleen tutustut minuun syvemmin, muuttuu käsityksesi jälleen ja huomaat ensivaikutelmasi olleen yllättävän tarkka. Näin se menee.

Tyylilleni uskollisena minun on kuitenkaan vaikea uskoa, että kukaan olisi minua parempi. Toisin sanoen, me kaikki olemme pohjimmiltamme ärsyttäviä.

Ei, tuo kuulosti ikävältä jopa minun korvaani. Continue reading

Pelko lamauttaa, rakkaus vapauttaa

Meidät ihmiset on paiskattu elämään, jossa joka päivä pitäisi tehdä valintoja. Suurin mahdollinen ja samalla vaikein pitäisi tehdä pelon ja rakkauden välillä, kirjoittaa Tommy Hellsten.

Tämä valinta ei tapahdu filosofisesti, älyllisen viileästi, ikään kuin valitsisi mielipiteen useasta mahdollisesta, vaan se tapahtuu tunnetasolla, juuri sillä arkisella taistelukentällä, jota jokapäiväiseksi elämäksi nimitetään.

Tämä rakkauden ja pelon välillä tehtävä valinta on aina kohtalokas, sillä se muuttaa elämän suuntaa ja vie lopulta kahteen aivan erilaiseen lopputulokseen. Continue reading

Kukaan ei ole koskaan tullut köyhäksi antamisesta

Tunteilla on keskeinen rooli ihmisen toiminnassa. Tunnereaktioihin on mahdollista vaikuttaa omilla valinnoilla, sillä asioille antamamme merkitykset synnyttävät tunteita. Pelko voi kääntyä kiitollisuudeksi ja muiden huomioimiseksi, kirjoittaa Raul Soisalo.

Kokemus aiheuttaa reaktiona emotionaalista liikehdintää. Hyvää kokemusta seuraa luultavasti jotakin mielihyvän suuntaista ja ikävää kokemusta jotakin mielipahan tapaista.

Se tulkitaanko kokemus hyväksi, neutraaliksi vai huonoksi riippuu tietenkin kokijasta itsestään, mutta myös hänen sen hetkisestä vallitsevasta tunnekirjosta, aiemmista kokemuksista sekä uskomuksista, ennakkokäsityksistä ja odotuksista.

Continue reading

Intohimo on tunteiden lisäksi syvää sitoutumista

Intohimo tuo monelle mieleen eroottisen rakkauden tai taiteilijan hurmioituneen luomisvoiman. Intohimo on voimakasta, räiskyvää tunnetta. Itse olen alkanut katsomaan intohimoa erilaisin silmin: intohimo on voimakkaiden tunteiden lisäksi syvää sitoutumista johonkin.

Me tunnemme intohimoa asioihin, joita tavoittelemme palavasti. Sisällämme herää voimakas, rakkauden kaltainen kaipaus jonkin tavoittamiseksi. Platonin Pitoja mukaillen intohimo voidaan nähdä voimana, joka tavoittelee aina jotain, mitä sillä ei vielä ole.

Intohimo on voimakasta pyrkimystä jotakin kohti: siinä on puutetta, koska se on jotakin vailla, mutta innokkuudessa ja merkityksellisyydessä se on rikas. Intohimo tekee elämästä värikästä, maistuvaa, merkityksellistä. Intohimo avaa elämän elettäväksi, koska se väistämättä osoittaa eteenpäin kohti tulevaa. Continue reading

Henkinen hyvinvointi tekee johtajasta vahvan ja tasapainoisen

Henkinen hyvinvointi auttaa johtajaa kuuntelemaan ja ymmärtämään alaisiaan. Se tuo johtajan työskentelyyn voimaa, joka lisää tuloksellisuutta ja luo parempaa ilmapiiriä työpaikoille, kirjoittaa Marita Niemelä.

Jos saisin päättää, pitäisin organisaation strategiassa ensiarvoisen tärkeänä sitä, että johtajat voivat henkisesti hyvin. Henkisen hyvinvoinnin voi määritellä vaikkapa siten, että ihminen on tavoittanut itsessään sisäisen tasapainon ja rauhan tilan. Ihminen on siis yksinkertaisesti sanottuna sinut itsensä kanssa.

Hän tietää, kuka on ja tietää, että hän on arvokas itsessään, ei saavutustensa kautta. Työ ei määritä häntä ihmisenä, vaan ennemminkin hänen ihmisyytensä määrittelee sitä työtä, jota hän tekee. Continue reading

Tunteiden hallinta… vai jalostaminen?

Monille järki ja tahto riittävät varsinkin liike-elämässä. Mutta tällä tavalla eläminen on kuin istua jakkaralla, jossa on vain kaksi jalkaa: tasapainoa voi pitää kyllä vähän aikaa, mutta asento on epäluonnollinen ja rasittaa liikaa. Lopulta ihminen väsyy ja sortuu. Hän kaatuu.

Miksi? Koska ihminen tarvitsee tunteita. Tunteet muodostavat olennaisen osan olemuksestamme, minuudestamme. Ilman niitä ei voi olla onnellinen. Continue reading

Tuntea ja tulkita

Järkeilijä ja tunteilija, kylmä analysoija ja kiehuva kokija. Kyseessä on kahtiajako, joka on varmasti yhtä vanha kuin itse ihmisyys, ja meillä on tapana asettaa nämä kaksi arkkityyppiä vastakkain ikään kuin kyseessä olisi jokin ikiaikainen taistelu, jonka voittamisesta koko elämä on kiinni.

Jyrkkänä rationalistina ajattelin pitkään, että enemmän tuntevat kanssaeläjäni ovat ikään kuin jääneet kehityksessään jotenkin jälkeen. Stoalaisuudesta ja buddhalaisuudesta inspiroituneena näin, että elämän liike – se liike, joka muistuttaa heiluria – oli kauneimmillaan, kun se oli rauhallista ja lyhyttä.

Sanonnan mukaan heilurin käydessä positiivisessa ääripäässä käy se välttämättä samalla voimalla myös negatiivisessa ääripäässään.

Continue reading

Matka kotiin ja tuntemattomaan

Kesän elähdyttävin lukukokemus oli näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin kolumnikokoelma Välähdyksiä peilissä (Kirjapaja 2014) ja siinä ajatus: ”Elämän ohjekirjan viimeisillä sivuilla arvoitukset kuitenkin ratkeavat”…”Uteliaisuuden on viimein voitettava pelko”. Tuo ajatus on pyörinyt mielessäni erilaisissa tilanteissa ja pistänyt miettimään, mitä minä pelkään ja minkä suhteen olen utelias. Continue reading

Toivo heräsi kun korko katkesi

Vaikka elämässä asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan, silti voi onnistua. Onkin tärkeää pitää yllä toivoa.

Synkkiä uutisia. Epävarmat ajat. Sitä paitsi kamalasti erojakin. Tietävätkö poliitikot mitä he ovat tekemässä!

Onko meillä vielä toivoa? Voiko yksilön ja yhteisön toiveikkuuteen vaikuttaa? Jos voi, miten se tehdään ja voiko sitä prosessia johtaa?

Continue reading

Voiko ikuisesta valittajasta tulla herskyvä ilopilleri?

Voiko luonteeltaan herkästi ahdistuvasta, synkkämielisestä, ikuisesta valittajasta tulla hyväntuulinen, tyytyväinen, elämäniloa pursuava onnellisuuden perikuva – jos hän itse niin haluaa ja päättää? Eli toisin kysyttynä: miten paljon omiin tunteisiin voi vaikuttaa?

Jos kysyt tätä eri ihmisiltä, asiasta löytyy näkemyksiä ja mielipiteitä äärilaidasta toiseen. Toiset sanovat, ettei tunteisiin voi vaikuttaa juuri lainkaan. Tunteidesi taustalla vaikuttavat perimäsi ja koko elämäsi mittainen kehityshistoria, eikä sellaisen muuttaminen käy helposti, jos ollenkaan. Kaikki tietävät, miten vaikea itseään on muuttaa; uudenvuodenlupaukset raukeavat, päätökset uudesta ”minästä” ja uudesta elämästä sortuvat. Vaikka kuinka yrität muuttua, se ei onnistu.

Toiset taas sanovat, että tunteet ovat vain tahdon asia, joihin voit vaikuttaa miten haluat. Muutat ajatuksiasi ja toimintaasi, niin tunteetkin muuttuvat. Päätät ryhtyä iloiseksi, keskityt etsimään asioiden positiivisia puolia, alat hymyillä, suoristat ryhtisi ja hyräilet vaikka pienen värssyn. Ja mielialasi kohoaa. Hmmm… Näinhän se joskus toimii! Ja joskus ei. Masennus ei poistu päättämällä, innostus ei synny tyhjästä.

Mikä sitten on lopullinen totuus asian suhteen?

Continue reading

Enemmän ja parempaa: Vain seksiä ajatteleva mies on parisuhteen supersankari

Miehet ajattelevat vain seksiä? Ensiksi, miehet ajattelevat muutakin ja, toiseksi, juuri se on ongelman ydin. On aika kasvaa: parisuhteiden pelastamiseksi miesten on ajateltava vain ja ainoastaan yhtä asiaa.

Luulet tahtovasi enemmän ja parempaa seksiä, mutta ollaanko rehellisiä? Et sinä sitä tahdo.

Tahdot ylennyksen ja parempaa liksaa. Tahdot katsoa TV-sarjaasi. Tahdot lapsillesi hyvän tulevaisuuden. Siispä raadat töissä, järjestät aikataulusi siten, että saat katsoa töllöä rauhassa ja autat lastesi koulutehtävissä kuskatessasi heitä harrastuksiin.

Tahtominen on valintoja. Se on asenne, joka ilmenee tavoitteellisena toimintana. Toivominen on eri juttu. Toivot varmasti seksiä, mutta nykymenolla se toteutuu yhtä varmasti kuin toiveesi lottovoitosta. Toivominen ei vain riitä. Continue reading

Riitele reilusti

Oletko joskus ollut eri mieltä jonkun kanssa? Luuletko, että niin voi käydä joskus uudelleen? Seuraamalla seuraavia ohjeita seuraavasta yhteentörmäyksestä on mahdollista tehdä vähemmän verinen. 

Pyri ymmärtämään toisen perusteet omalle kannalleen.

Pidä huoli, että todella ymmärrät nämä perusteet sillä muuten keskustelu on kaikkien kannalta ajanhukkaa. Sinä hyökkäät olematonta näkemystä vastaan ja vastustajasi joutuu selittämään, miksi ei kannata kantaa, jota väität hänen edustavan. Kukaan ei voita mitään ja kaikki hukkaavat aikaansa.

Continue reading