Onko työnteossa sijaa rakkaudelle? Santi Martínez pohtii työn merkityksellisyyttä paluumatkalla Kosovosta Helsinkiin.
Kirjoitan ajatuksiani paraikaa lentokoneessa. Olen jatkolennolla Helsinkiin. Sitä ennen lensin Markku Lepojärven kanssa Kosovon Pristinasta Istanbuliin. Ensimmäisellä lennolla seurasin, kuinka nuorempi henkilö avusti kunnioittavan kohteliaasti vanhempaa pariskuntaa, joka kenties lensi ensimmäistä kertaa elämässään. Continue reading
Istun Hangon kuulaan aamupäivän valossa kirjoittamassa tätä tekstiä. On menossa Hangon filosofiapäivien viimeiset hetket. Kahden päivän tapahtumassa on puhuttu ihmisten somekäyttäytymisestä, rakkaudesta, elokuvista, työstä, yhteisöllisyydestä, pahuudesta, paheksumisesta ja monesta muusta nykyihmisen arkea koskettavasta asiasta.
Kun ihmiset kokoontuvat yhteen yli iän ja ammattirajojen, on voimallista havaita miten yhdessä ajattelu tuottaa oivalluksia ja yhteenkuulumista.
Tähän samaan pyrki myös Sokrates, joka käyskenteli Ateenan toreilla ja kaduilla. Hän altisti itsensä kohtaamisille ja haastoi tuntemattomia ihmisiä itsensä kanssa dialogiseen leikittelyyn. Continue reading
Henkinen hyvinvointi auttaa johtajaa kuuntelemaan ja ymmärtämään alaisiaan. Se tuo johtajan työskentelyyn voimaa, joka lisää tuloksellisuutta ja luo parempaa ilmapiiriä työpaikoille, kirjoittaa Marita Niemelä.
Jos saisin päättää, pitäisin organisaation strategiassa ensiarvoisen tärkeänä sitä, että johtajat voivat henkisesti hyvin. Henkisen hyvinvoinnin voi määritellä vaikkapa siten, että ihminen on tavoittanut itsessään sisäisen tasapainon ja rauhan tilan. Ihminen on siis yksinkertaisesti sanottuna sinut itsensä kanssa.
Hän tietää, kuka on ja tietää, että hän on arvokas itsessään, ei saavutustensa kautta. Työ ei määritä häntä ihmisenä, vaan ennemminkin hänen ihmisyytensä määrittelee sitä työtä, jota hän tekee. Continue reading
Rakkaus on vahva sana. Sitä kuulee harvoin käytettävän muualla kuin iltapäivälehtien sivuilla tai Tabermanin runoissa. Perisuomalainen rakkaudentunnustuskin kuuluu: ”Kyllä mää kerron, jos asia muuttuu…”
Sanaa rakkaus liitetään harvoin yritysmaailmaan. Yrityksen tehtävä on tehdä rahaa, ei rakastaa. Raha ja rakkaushan eivät missään nimessä sovi samaan lauseeseen.
Mutta mitä tapahtuisi, jos yrityksen toiminnan lähtökohtana olisi rakkaus? Millä tavalla liiketoiminnan näkökulma ja tekemisen tapa muuttuisivat?
Mistä löytyy kestävä onni? Kuinka yhdistää ammatillinen menestys ja intiimit ihmissuhteet? Miltä näyttää elämäsi strategia?
Sain työni kautta hienon tilaisuuden osallistua marraskuussa Thinkers50-gaalaan Lontoossa. Tapahtumassa julkaistaan joka toinen vuosi arvovaltaisen raadin mielestä tämän hetken maailman johtavat management-ajattelijat.
Paikalla iltagaalassa oli ehkä reilut 200 ihmistä, joista suuri osa oli maailman johtavia bisnesajattelijoita. Lopulta maailman kärkiajattelija managementin saralla julkaistiin ja kyseessä oli tuttu nimi, Clayton Christensen.
Jos vihkialttarilla olisi kysytty, niin kuinka paljon olisit luvannut päivittäistä, jakamatonta huomiota puolisollesi? Minä olisin luvannut tunnin. Mittasin tuon ajan juuri ja osaatko arvata kuinka lähelle pääsin?
Sain nimittäin pari kuukautta sitten haasteen muuttaa ajankäyttöäni paremmaksi. Muuten hyvä, mutta haasteeseen liittyi ikävä konkreettisuus.
Ensin piti selvittää mihin oma aika kuluu.
Mitä on kutsumus? Omakohtainen kertomus erään kutsumuksen löytymisestä.
Huomasin kahdeksan- tai yhdeksänvuotiaana, että osasin piirtää. Siis oikeasti osasin. Riipustukseni olivat poikkeuksellisen taidokkaita sen ikäiselle. En ollut harjoitellut: minulla oli lahja. Lempipiirustusaiheitani olivat alusta alkaen eläimet ja ritarit ja – hiukan vanhempana – kauniit naiset. Joskus nämä kolme teema yhdistyivät, kuten taulussa, jonka annoin kämppikselleni hänen 18-vuotispäivänään: aseistettu ja vähäpukuinen Amazon-soturi yhdessä kahden hänelle uskollisen terävähampaisen tiikerin kanssa. Olen allerginen psykologisoinnille, mutta teemat eivät liene mitenkään epätyypilliset tuon ikäiselle nuorukaiselle. Continue reading
Tie, traktori ja Markku. Ajatuksia ajankäytöstä ja päätöksenteosta.
Ostin kuukausi sitten nettikoneen kautta traktoriin takakauhan (minkäs muunkaan). Pari päivää sitten ajelin vanhalla pakettiautolla hakemaan sitä. Matkaa oli toistasataa kilometriä. Reissu tuntui turrutavan pitkältä, joten siinä oli aikaa ajatella yhtä sun toista.
Onko tämäkään järkevää ajankäyttöä, pohdin. Käytän lähes koko vapaapäiväni siihen, että käyn hakemassa halvan takakauhan, jota itse asiassa en oikeasti edes tarvitse, mutta jolla voin joskus tasoitella kesämökin pihaa.
Yksi päivä on kuitenkin vain yksi päivä. Mitä se sitten kullekin tarkoittaa. Continue reading
Kuluttajakansalainen on keskeinen osa hyvinvointiyhteiskun-tamme taloudellista tukijärjestelmää. Hän on paitsi omia etujaan markkinoilla maksimoiva toimija, myös oppiva ja vastuullinen yhteiskunnan jäsen, jonka arvot ovat yhteneväiset hyvinvointiyhteiskunnan arvojen kanssa.
”Osta, jos sulla on rahaa, siinä ei ole mitään pahaa. Työ luo rahaa ja raha luo työtä kansantalouden kiertokulun myötä. Omaa etuasi saat vapaasti ajaa, tavoitat sitten linnaa tai majaa. Se toisilta ei olis koskaan pois, jos markkinat hommansa hoitaa vois. Tee työtä ja keksi uutta, käytä luovasti joka tilaisuutta. Maailma on silloin rajoja vailla ja surkuttelun osa vain laulajalla.”
–Sixten Korkman (HS 3.9.2006)
Oheinen riimitys piirtää osuvasti kuvaa ihmisistä vapaina toimijoina, jotka vapailla markkinoilla omaa etuaan tavoitellen tekevät työtä ja ostavat sitä mitä haluavat. Työn ja kuluttamisen kiertokulku yksilötasolla koituu loppujen lopuksi koko kansantalouden hyväksi. Talous kasvaa ja luo uusia kulutusmahdollisuuksia.
Näkökulma on resurssi- ja työkeskeinen; kuluttaminen otetaan mukaan itsestäänselvyytenä, jota rajoittaa vain rahan puute. Continue reading
Hyvä johtaja lepää missiossaan. Mitä vaativampi tehtävä, sitä vankemmin tähän tulisi pyrkiä. Resepti on hämmentävän yksinkertainen, mutta joissakin tapauksissa hankala toteuttaa.
Keskustelin hiljattain vapaa-ajasta Alexandre Havardin kanssa. Myönsin hänen olevan oikeassa siinä, ettei johtajan tule käyttää aikaansa mihin elokuviin tahansa tai mihin kirjallisuuteen tahansa, mutta että tämä näkemys oli puutteellinen. Ihminen tarvitsee silti lepoa*, sanoin.
Tunsin suurta mielihyvää siitä, että olin löytänyt viisaan miehen sanoista puutteen, vaikkakin pienen. Continue reading
