työhyvinvointi

Haaste yhdessä tekemiseen

Robin Sharma on kehittänyt kurinalaisen mallin, jota hän kutsuu nimellä Aamuviiden kerho (The 5AM Club). Tässä kerhossa varhaisen aamun tunnit hyödynnetään tehokkaasti. Kaava on yksinkertainen: ensin harjoitetaan 20 min fyysistä liikkumista (joogaa, venyttelyä tms.), tätä seuraavat 20 minuuttia keskitytään meditaatioon tai muuhun mietiskelyyn. Tämän jälkeen kolmas 20 minuutin aikajakso käytetään lukemalla jotain kehittävää kirjallisuutta.

Kuulostaa ihanalta. Ja niin vaativalta. Sharmanin ajatuksena on säännöllisyys. Aamuviiden kerhoon pitäisi pystyä osallistumaan ainakin muutaman kerran viikossa, jotta sen hyödyllisyys toteutuisi. Aamukerhon tukena voivat olla toiset ihmiset, kun kokemuksia jaetaan yhteisöllisesti esimerkiksi Facebook-ryhmässä. Jäin miettimään, miten työyhteisössä toimisi haaste aamuviiden kerhosta? Työpaikalle tullessaan ihmiset vaihtaisivat kokemuksiaan ja kannustaisivat toisiaan onnistumisesta.

Continue reading →

Tervehtimisen voima

Keväällä käytiin eri medioissa vilkasta keskustelua siitä, miten kohtaamme toisemme. Keskustelu tiivistyi siihen, miten tervehdimme toisiamme. Aihe on sama, josta olen usein keskustellut työyhteisöissä. Aihe tuntuu monesta ensi turhauttavalta, sillä olemmehan kaikki työelämässä hyvin käyttäytyviä ja kohteliaita. Kun kuitenkin jatkaa kysymällä, millainen kulttuuri täällä on tervehtimisen suhteen, alkaa kuva kirkastua.

Ensimmäinen vastaus yleensä on, että totta kai tervehdimme kaikkia. Huomenet sanotaan vastaantulijoille. Tai ainakin tutuille. Tai ainakin vastataan, kunhan toinen tervehtii ensin. Jos ei satu olemaan jotain muuta meneillään samaan aikaan.

Porukkaa alkaa usein jo hieman hymyilyttää, kun huomataan, ettei tervehtiminen ihan niin itsestään selvää olekaan. Continue reading →

Julmaa psykologiaa

Olen kyllästynyt naiiviin positiiviseen psykologiaan, jolla ei ole juurikaan liittymäkohtia psykologiatieteen kanssa.  ”Asenne ratkaisee” kailottaa konsultti salilliselle YT-uhan alla olevia IT-asiantuntijoita, jotka työpaikan menetyksen pelossa painavat pitkää päivää ja tulevat sairaanakin töihin. Miltähän porukasta mahtaa tuntua, kun konsultti kehottaa katsomaan peiliin tilanteessa, jossa työntekijät ovat viimeiset viikot opettaneet omia töitään intialaisille insinööreille?

Continue reading →

Jäisitkö sinä henkiin Titanicilla?

Titanic edusti äärimmäisyyteen viritettyä matkustusluksusta: kaviaaria ja samppanjaa hopealautasilta häikäisevän kullankiiltävässä ruokasalissa. Titanicilla oli edistyksellisesti jopa kuntosali, josta löytyi brittimatkustajille sopivasti soutulaite ja peräti ratsastuslaite glamour-juhlien välissä virkistäytymiseen. Continue reading →

Työhyvinvointiko jumppahumppaa?

Tarkoittaako 2000-luvun termi työhyvinvonti jumppahumppaa? Vastaus on kyllä, jos työyhteisö ei ole kiinnostunut tai ei osaa toimia oikein jäsentensä hyvinvoinnin edistämiseksi.

Ydinkysymys työhyvinvointiasiassa on: Voiko työ muodostua ihmistä energisoivaksi hyvinvointitekijäksi? Jos voi, niin miten?

1980-luvulla suomalaisessa työelämässä keskityttiin fyysisen työympäristön ja tapaturmien torjuntaan sekä yksittäisten vikojen ja puutteiden korjaamiseen. 1990-luvulla astui kuvaan mukaan keskittyminen työkykyä ylläpitävään toimintaan. 2000-luvulla tuli työelämän käyttöön termi työhyvinvointi, kun turvallisuusjohtamiseen sisällytettiin henkinen hyvinvointi. Continue reading →

Kantaako kutsumus?

Työhön voi suhtautua eri tavoin: kutsumuksena, vahvuutena, urana, välineenä, taakkana tai riistona. Miten suomalaiset suhtautuvat työhön? Minkälaiset seuraukset tällä on esimerkiksi työuupumiseen?

Viime vuosina on paljon puhuttu ja kirjoitettu työuupumuksesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Rajun jatkuvan muutoksen keskellä elävinä meidän on kuitenkin vaikea havaita läsnäolevien muutosten suuruutta ja vaikutuksia omaan elämäämme. Continue reading →

Tehdään työrauha

Miten yhteisössä voidaan aktiivisesti rakentaa työrauhaa? Jos kehittäminen ja kaikki muutostyö lopetettaisiin muutamaksi vuodeksi, tulisiko työrauha silloin?

Monissa työyhteisöissä odotetaan, että saataisiin vihdoin työrauha kehittämiseltä. Jos kehittäminen ja kaikki muutostyö lopetettaisiin vaikkapa kolmeksi tai viideksi vuodeksi, tulisiko työrauha silloin? Olisiko se häiriötön tila, jossa voisi oikeasti keskittyä? Continue reading →

Lepäätkö ja jos lepäät, niin miten?

Tarina halonhakkuukilpailusta kertoo työnteosta ja lepäämisestä.

Vanha konkari haastoi työmaalle vasta saapuneen nuoren miehen koko päivän kestävään puunpilkkomiskilpailuun.

Nuorukainen ahkeroi voimansa tunnossa koko päivän ja keskeytti työnsä vain lyhyen ruokatauon ajaksi. Toinen mies söi lounaansa kaikessa rauhassa ja piti useita lepohetkiä päivän aikana.

Kilpailun päättyessä nuorukainen oli yllättynyt ja harmissaan. Hän totesi hävinneensä – ja vieläpä reilusti.

”En ymmärrä tätä”, hän sanoi. ”Aina kun katsoin, sinä olit tauolla ja kuitenkin pilkoit enemmän puita kuin minä.” Continue reading →

Kaksi yksinkertaista vinkkiä stressin helpottamiseksi

Kiristääkö kiire ohimoillasi? Syövyttääkö stressi reikää myös ruumiiseesi? Seuraavat temput eivät poista stressiä kokonaan, se kun ei ole edes toivottavaa, mutta tekevät sinusta tehokkaamman ja iloisemman ihmisen.

Kiire on pohjimmiltaan oman luonteen luomaa, ”itse tehtyä”. Seuraavat kaksi jippoa muovaavat luonnettasi sekä helpottavat fiilistä jo lyhyellä aikavälillä, mutta vaikuttavat ennen kaikkea kuukausien saatossa.

Ensimmäinen temppu on puhtaasti tekninen, toinen inhimillinen. Continue reading →

Työkyvyttömyydestä työkykyisyyteen — Työhyvinvointi ei vain työpahoinvoinnin välttämistä

Työpahoinvointi on kansantaloudelle merkittävä rasite, mutta nykyinen työhyvinvointi on lähinnä hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin rajalla taiteilemista. Nollavoinnin tavoittelua. Voisiko olla toisin?

Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula toisti työhyvinvointifoorumin päätösseminaarissa 8.12.2010 yhteiskuntamme työhyvinvointiin liittyvän tärkeimmän asennemuutoksen: työkyvyttömyydestä on päästävä työkykyisyyteen. Työkyvyttömyydestä ja sen välttämisestä on päästävä työkykyisyyteen ja sen arviointiin — sekä kehittämiseen.

Ministeri on oikeassa, mutta muutos on suuri ja syvällinen, se on asennemuutos. Kyseessä on muutos sääntöetiikasta lähemmäksi hyve-etiikka. Kyseessä on muutos pahan välttämisestä kohti erinomaisuutta. Continue reading →

Himanen: Suomi hätätilassa, vaatii panostuksia työhyvinvointiin

Pekka Himanen on saanut valmiiksi Suomen valtion tilaaman selvityksen siitä, kuinka Suomi saadaan uuteen kukoistukseen. Työlistalle ovat päätyneet mm. työhyvinvoinnin ja psyykkisen hyvinvoinnin edistäminen.

”Nykyisen sairaudenhoitoyhteiskunnan sijaan tarvitsemme hyvinvoinnin edistämisen yhteiskuntaa, Himanen sanoo.

Hänen mukaansa koko kansakunnan pitää panostaa liikkumiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin terveydenhuollossa, koulussa ja työpaikoilla. Työhyvinvointiin tehdyt investoinnit hän vapauttaisi veroista.”

Professori Pekka Himasen mukaan masentunut Suomi on hätätilassa [HS.fi]