Mikä maailmassa on pielessä?

Sinä et ole OK. Voisit olla paljon enemmän kuin mitä nyt olet. Vakava rikkomuksemme ihmiskuntaa kohtaan on siinä, että emme tavoittele tarpeeksi suuria asioita. Lisäksi valitsemme viedä hautaan suuren osan siitä potentiaalista, jolla meitä on siunattu. Valitsemme jäädä pieniksi.

Mitä on suurisieluisuus?

Alexandre Havard (Suurisieluisuus) kirjoittaa: Suurisieluisuus on ihanne, jonka juuret ovat uskossa ihmiseen ja hänen luontaiseen suuruuteensa. Havardin mukaan Tuomas Akvinolaiselle suurisieluinen henkilö on se, jonka sydän on kohdistunut jonkin suuren tekemiseen ja henkilökohtaisen erinomaisuuden saavuttamiseen.
Continue reading

Sinulla on velvollisuuksia

Ihmisoikeuksista puhuminen alkaa aikamme yltäkylläisyyden keskellä saada jo huvittavia piirteitä. Mikään ei tunnu olevan tarpeeksi. Oikeuksien määrä on kuin loputon seisova pöytä, jonne tuodaan jatkuvasti lisää ruokalajeja. Miksi kukaan ei puhu velvollisuuksista?

Olemme hemmoteltua kansaa. Historian näkökulmasta elämme satumaisen runsauden keskellä. Jos meiltä puuttuu jotain, voimme vain alkaa vaatimaan halujemme tyydyttämistä ja vedota oikeuksiimme. Pelkkä olemassaolomme oikeuttaa meidät videopeleihin ja aurinkorantoihin. Meitä edeltäneille sukupolville Suomi olisi kuin aikuisten Disney World. Continue reading

Oletko syntynyt onnellisten tähtien alla?

Ystäväni oli ajautunut ammattiinsa elämän käänteissä oikeastaan sattumalta. Vuosien myötä pätkätyösuhteet ja jo alun perin löyhä motivaatio kyseistä työtä kohtaan johtivat siihen, että hän lähti opiskelemaan uutta, mielekkäämpää ammattia keski-ikäisenä.

Valmistuttuaan ”ikääntyvänä” työntekijänä, siis yli 45-vuotiaana, hän haki noin kahta sataa avointa työpaikkaa. Parikymmentä kertaa hän pääsi haastatteluun ja parhaimmillaan jäi lopulta valinnoissa toiseksi tai kolmanneksi.

Melankolisuuteen taipuvaisena olisin vastaavassa tilanteessa jo parinkymmenen hakemuksen jälkeen käynyt mielessäni oikeudenkäyntiä maailmaa vastaan; syyttänyt elämää epäreiluksi, työelämän nykymenoa mielettömäksi. Vaikka vain periaatteesta olisin jatkanut hiljaista oikeustaistelua, vahingonkorvauksiahan ei olisi tiedossa.

Ystäväni on kuitenkin syntynyt onnellisten tähtien alla.  Continue reading

Tunnistatko oikean ja väärän välisen eron?

Suomi pyysi lastenoikeuksien päivänä 20.11. anteeksi niiltä ihmisiltä, joita on lastensuojelun alaisuudessa kohdeltu kaltoin tiettyinä vuosina. Tätä uutista lukiessani ryhdyin miettimään jälleen kerran pahuutta. Kestokysymyksenä on aina, ’miten on mahdollista, että tällaista tapahtuu?’. Miten on mahdollista, että lastenkotien johtajat ovat sallineet väkivallan kohdistumista lapsiin? Miten aikuiset ihmiset ovat voineet toimia näin? Mitä heidän mielessään on liikkunut?

Continue reading

Oletko sinä saanut kokea hyvää isyyttä?

Isänpäivänä ihastellaan onnittelukortteja, lounastetaan perheen kesken, kahvitellaan isovanhempien luona, avataan lahjoja. Käydään ehkä viemässä kynttilä edesmenneen isän haudalle.

Isänpäivä on vuosittainen, oikeastaan pakollinen tapa. Voimme toki pitää sen sellaisena, kevyenä. Isänpäivän rituaalien pinnan alla piilee kuitenkin korulauseita suurempia kysymyksiä: Olenko saanut kokea hyvää isyyttä? Miten isyys voi arjessa ja elämässä? Continue reading

Menneisyytesi huono teko ei muutu hyväksi, vaikka olisit nyt onnellisimmillasi

Ihmisillä on suuri tarve selittää aikaisemmat valintansa itselleen ja muille niin, että ne näyttävät olleen välttämättömiä, jotta nykyinen – onnellinen – elämäntilanne olisi mahdollinen.

Henkilö, joka on eronnut, kertoo ystävilleen, että valinta oli oikea, koska muuten hän ei olisi koskaan muuttanut ulkomaille, saanut yhtä työtä, joka johti sitten toiseen, joka johti sitten myös uuteen parempaan kumppaniin.

Henkilö, joka ei koskaan sopinut välejään ystävänsä kanssa kertoo, että valinta oli oikea, koska tuo ystävä on nykyään selvästi liian erilainen ja huonoa seuraa. Oli siis hyvä, että ystävä jäi elämästä pois ajoissa.

Continue reading

Rohkeus – jokaisen ulottuvilla

Rohkeus on sankarin ominaisuus. Ja me kaikki ihailemme sankareita. Sankaruudessa on jotain yli-inhmillistä, jotain joka ylittää tämän maailman lainalaisuudet ja rajoitukset. Sankarin tekee sankariksi juuri hänen rohkeutensa.

Hän on jotain enemmän, enemmän kuin me tavalliset, ikään kuin puoliksi jumala ja puoliksi ihminen. Sankari on onnistunut tekemään invaasion siihen myyttiseen ja selittämättömään, jota me kaikki kaipaamme. Continue reading

Kuinka saavutat parhaan potentiaalisi?

Jos et pidä jostakin elämässäsi, muuta se. Ota vastuu elämästäsi. Katkeruuden, vihan ja itsesäälin sijaan kannattaa päättää itse tehdä aktiivisesti asioille jotakin. Kun sinä muutut, kaikki sinun elämässäsi muuttuu.

Jack Canfieldin mukaan on perverssi myytti, että olemme oikeutettuja suurenmoiseen elämään. On kieroutunutta ajatella, että pelkkä olemassaolomme oikeuttaa meidät jonkun, ei itsemme, toimesta nauttimaan jatkuvasta onnellisuudesta, jännittävistä uravaihtoehdoista, hoitavasta perheajasta tai autuaista ihmissuhteista.

Todellisuudessa olet itse se, joka kantaa vastuun elämäsi laadusta. Ajattelemmeko kuitenkaan näin? Useimmat meistä syyttävät jotain henkilöä, tekijää tai olosuhdetta asioista, joista emme elämässämme pidä. Continue reading

Siitä, mikä tekee vapaudesta niin kaunista

Olemme uteliaita, eikä tämä piirre häviä ikääntyessä. Erityisesti kaikki kielletty herättää uteliaisuutemme, ja mikä on kiellettyä, on usein myös paheellista. Kielletty on kuin arkku, joka on pakko avata senkin pelossa, että sen sisällä ei ole mitään tai että kyseessä on ansa. Mutta vasta kun arkku on avattu, sen voima lakkaa kiusaamasta mieltämme. Ilman vapautta emme voi aidosti päästää irti paheista.

Continue reading

Latistamassa vai kohottamassa?

Ihmiskäsitykseni ratkaisee läheisteni kohottavuuden! Kun ihminen saa vastuuta, häneen uskotaan ja häntä tuetaan sopivasti, niin jokainen meistä leimahtaa liekkeihin.

Eräs henkilökohtainen valmennettavani, Juha, sai juuri ennen joulua palautetta johdettavaltaan:

”Sinä olet ihminen, joka olet jo harjoitteluaikoina nähnyt, että minussa on potentiaalia.  Sillä, että olet uskonut minuun on ollut valtava merkitys. Olen oppinut, että aina ei tarvitse luottaa itseensä, riittää, että luottaa siihen, että toinen luottaa. Lopulta alkaa itsekin uskoa asioihin.”

Continue reading

Mikä yhdistää unissatappajaa ja miljoonaperintönsä kasinolla hukannutta?

Brian havahtui keskellä yötä. Hänen vaimonsa päällä oli vieras mies. Lyhyen taiston jälkeen Brian sai miehen nujerrettua — tai oikeammin, kuristettua. Ja kun Brian oikeasti havahtui, hän huomasi, ettei hän ollut kuristanut vierasta miestä, vaan vaimonsa.

Oikeudessa Brian vapautettiin kaikista syytteistä, koska hänet todettiin unissakävelijäksi, jonka unikauhukohtaus oli koitunut puolisolle kohtalokkaaksi.

Unikauhukohtaus on unissakävelyä rankempi kokemus, joka vie sen kokijalta kaiken kontrollin, jolloin kaikkein primitiivisimmät tavat ottavat vallan. Unikauhun vallassa oleva ihminen on täydellisesti primitiivisimpien tapojensa orja, minkä Brian sai karvaasti huomata.

Continue reading

Huikean hieno Hobitti

Peter Jacksonin Hobitin ensimmäinen osa lunastaa lupaukset. Kyseessä on monella tavalla erittäin onnistunut elokuva. Mutta miksi?

Myönnän. Odotukseni eivät hiponeet kattoa, kun kävelin teatterin ovista sisään. Ajattelin: parhaimmillaan Hobitti on samaa perushyvää Jacksonin tallin tuotantoa, jota olemme kiitollisena saaneet männävuosina nauttia. Kuitenkin yllätysmomentti puuttui.

Mietin, kuinka hienoa olisi ollut, jos Guillelmo del Toro olisi pysynyt ohjaajan pallilla. Minua kalvoi epäilys, että alkuperäisen Sormusten Herra –trilogia liikevoima ei enää jaksa pitämään Hobittia ilmassa.

Olin väärässä.

Iluvatarin kiitos. Continue reading

Pankkien yhteiskuntavastuu: pelkkä hullu idea?

Mitkä hyveet pankkiala on unohtanut? Entä voiko pankkiin luottaa, kun se sanoo olevansa vastuullinen? Onko talousjournalismi kohdellut pankkeja silkkihansikkain? Kirjoittaja uskoo, että pankkien yhteiskuntavastuu on nouseva trendi.

”Auta meitä ideoimaan, kuinka pankkeja pitäisi johtaa”, kehotti Bank of American johtaja keväällä.

”Pankkien johtamista pitää säännellä tarkemmin ja toimintatapaamme on muutettava. Pankin järkevä johtaminen ei ole rakettitiedettä, vaan uskomme, että tässäkin liiketoiminnassa asiakas on lopulta oikeassa.”

Tervetullutta yhteiskuntavastuuta? Kyllä. Hyvää johtamista? Varmasti. Talousmediakin innostui ja nosti näyttävästi esiin pankin uuden verkkosivun, joka kokosi kansalaisten johtamisideoita.

Innostus vaihtui pian toimittajien häpeäksi, sillä uutisen takana oli pankin sijaan kampanja, jolla viestinnän ammattilaisista koottu aktivistiryhmä kiinnitti huomiota pankkien moraalikatoon. Continue reading

Johtamisen suuria ja pieniä asioita

Organisaatiot ovat ennakoimattomuuden ja monimutkaisuuden keskellä. Monimutkaisuutta voi torjua ja tehdä tehokkaan oloisia ja suoraviivaisia ratkaisuja. Toinen vaihtoehto vaikuttaa tehottomammalta: johtaja kutsuu muita monimutkaisuuden äärelle.

Lukuisat ja keskenään kilpailevat johtamisopit pelkistävät helposti arjen monimuotoisuutta ja nostavat esiin vain joitakin johtamisen puolia. Vastapainona valmiita ratkaisuja tarjoaville johtamisopeille voisi olla organisaatiokonsultti Harri Hyypän toteamus: johtajan ensisijainen ja luovuttamaton tehtävä on ajatella. Continue reading

Valta ja sen väärinkäyttö

Johtajan tulee ymmärtää oikein rooliinsa kuuluvat kolme v:tä: valta, vastuu ja velvollisuudet. Valta on pohjimmiltaan myönteinen tekijä yhteisön toiminnassa ja kehityksessä, vaikka sitä voidaan käyttää väärin.

Valta on aina kiehtonut ihmistä. Vallalla onkin kiistaton merkityksensä tavoissa ajatella, johtaa ja kehittää organisaatioita ja yhteisöjä. Joku ay-aktivisti on jopa todennut, että me organisoidumme vallan vuoksi.

Rakenneteoreetikot ovat analysoineet valtaa auktoriteetin käsitteen avulla. Ihmissuhdekoulukunnan edustajien ajattelussa valta korostui valvontana ja ohjauksena, jolloin siihen sisältyi käsitys vallasta ihmisten välistä kanssakäymistä muokkaavana tekijänä. Järjestelmäteoreetikot ovat puolestaan käsitelleet valtaa asiantuntemuksena, jolloin valtaa ei ole vain organisaatioilla, vaan myös ihmisillä.

Oli miten oli, tätä henkilökohtaista valtaa johtajan olisi opittava käyttämään viisaasti. Continue reading

Analogian logiikka (ja mediapaasto)

Analogian eli rinnastuksen logiikan ymmärtäminen, vaikka se terävöittää yhteiskunnallisesti valveutuneen johtajan medialukutaitoa, saattaa samalla johtaa mediapaastokaipuuseen.

Timppa haki töitä. Hän päätti käyttää charmiaan hyväkseen ja hurmata naispuoliset työhaastattelijat. Ja hän onnistuikin saamaan paikan. Luultuaan Timpan taktiikasta, Timpan ystävätär Tarja kommentoi: ”Timppa luikerteli sisään kuin käärme.”

Emme tiedä, oliko kyseessä vitsi, moite vaiko kehu. Varmaa on vain se, että sanoessaan ”luikerrella kuin käärme” Tarja käytti analogiaa.

Mikä on analogia? Miksi ylipäätään käytämme analogioita? Continue reading

Vastuullisuudesta – kohti eduskuntavaaleja

Paljon puhutaan yhteiskunnan vastuusta ja velvollisuudesta, mutta usein jätetään mainitsematta, että kyseessä on samalla yksilön vastuu ja velvollisuus. Useimmiten yksilöön liitetään mieluummin oikeudet kuin velvollisuudet, ainakin silloin kun heidän ääniä kosiskellaan. Oikeuksia ei voi olla ilman velvollisuuksia ja vastuuta, sillä silloin se ei olisi oikeudenmukaista. Henkilökohtainen vastuu on ihmisen oman johtajuuden kehittymisen kannalta olennaista. Vastuu on osa yksilön hyvinvointia.

Eduskuntavaalit lähestyvät. Puolueet valmistelevat ja julkaisevat poliittisia ohjelmiaan. Näyttää siltä, että talous, verotus ja hyvinvointi ovat vaaliohjelmien pääteemoja. Continue reading