Sinulla on velvollisuuksia

Ihmisoikeuksista puhuminen alkaa aikamme yltäkylläisyyden keskellä saada jo huvittavia piirteitä. Mikään ei tunnu olevan tarpeeksi. Oikeuksien määrä on kuin loputon seisova pöytä, jonne tuodaan jatkuvasti lisää ruokalajeja. Miksi kukaan ei puhu velvollisuuksista?

Olemme hemmoteltua kansaa. Historian näkökulmasta elämme satumaisen runsauden keskellä. Jos meiltä puuttuu jotain, voimme vain alkaa vaatimaan halujemme tyydyttämistä ja vedota oikeuksiimme. Pelkkä olemassaolomme oikeuttaa meidät videopeleihin ja aurinkorantoihin. Meitä edeltäneille sukupolville Suomi olisi kuin aikuisten Disney World. Continue reading

Selfie keskitysleirillä

Mitä on tehtävissä elämäntyylille, jossa televisio on mahdollisuus päästä julkkikseksi ja keskitysleiri on viihdyttävä kauhuleffakulissi?  Voitaisiinko kehitystä ohjata kohti paremman yksilökeskeisyyden kulttuuria?

Ystäväni kävi heinäkuussa Puolassa Auschwitzin keskitysleirillä. Parakit, kaasukammiot, varastot, loppumattomat portaikot ja käytävät – siirtymisen ja jonottamisen tilat – ahdistivat ystävääni. Hän kierteli leiriä ajatuksissaan, vakavoituneena. Seinistä huokui jokaisen vainajan hämmennys ja epätoivo.

Ja kaiken tämän keskellä jotkut turistit poseerasivat mutruhuulin, ottivat selfieitä ja kikattelivat. Auschwitzin historia ei tuntunut koskettavan heitä ollenkaan. Se oli vain paikka, josta voi raportoida Instagramiin, että täällä tuli oltua, karmee sisustus.

Continue reading

Työpaikan ihmeneloset

Fantasia on tyylilaji, joka antaa meille mahdollisuuden tarkastella oman todellisuutemme ilmiöitä uudesta näkökulmasta. Se mikä on päällisin puolin vierasta ja outoa, voi avata silmämme näkemään uusin silmin sen mikä on meille jokapäiväistä ja tuttua. Tämä pätee esimerkiksi tunnettuun supersankarisarjakuvaan Ihmeneloset. Continue reading

Kuinka elää jännitteisessä maailmassa?

Ihmisen elämään sisältyy monia pysyviä jännitteitä: sukupolvien välinen jännite, sukupuolten välinen jännite (sukupuolineutraalius on absurdia), kultuurien välinen jännite ja tässä artikkelissa tarkastelun kohteena oleva yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden välinen jännite. Tavoitteena ei kannata olla elämään kuuluvista jännitteistä vapautuminen, vaan kyky elää tässä jännitteisessä maailmassa. Continue reading

Ympäristöhyveellinen johtajuus

Hyveellinen johtaja huomioi päivittäisessä toiminnassa siis myös ympäristökysymykset, väittää Luonto-Liiton pääsihteeri ja esittää johtajille viisi ympäristöhyveellistä haastetta.

Ympäristökysymykset ovat tällä hetkellä kaikkien huulilla. Ympäristöherätyksen taustoja pitää kuitenkin hakea paljon kauempaa kuin viime vuosien ilmasto- ja ympäristökeskustelusta.

Ympäristöhyveellisyyden yhtenä esikuvana voidaan pitää vuonna 1852 kirjoitettua Henry Thoreaun kirjaa Walden – Elämää metsässä. Kyseessä on tarina siitä, kuinka Thoreau muutti Walden-järven rannalle keskelle metsää, omin käsin rakentamaansa mökkiin. Hän halusi selvittää, miten elää yksinkertaisimmin ja aidoimmin, liitossa luonnon kanssa. Teoksessa on paljon sellaista yhteiskuntakritiikkiä, joka on tänä päivänä edelleen ajankohtaista. Continue reading

Poliitikoilla vastuu työhyvinvoinnista – kuntajohtamisen estejuoksu

Voiko politiikko olla työpaikkakiusaaja? Politiikkojen koulukiusaamisen suhteen tavoitellaan urheasti nollatoleranssia. Silti voi käydä kuten usein vanhempainilloissa: poissa ovat juuri ne vanhemmat, joiden olisi eniten syytä olla läsnä.

Voiko poliitikko olla työpaikkakiusaaja? Muutamat työelämän asiantuntijat ja poliitikot ovat käsitelleet poliitikkojen toimintatapojen vaikutusta työhyvinvointiin.

Esimerkiksi Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tuija Pohjola (SDP) ja filosofian tohtori, työsuojelukonsultti Juhani Tarkkonen puhuvat aiheesta Kalevan Puheenvuoro-palstalla (5.5.2007). Continue reading

Omatuntotalous: uutta ja vanhaa

1980-luvulla oli muodikasta ylpeillä ahneudella. Onneksi ei tänä päivänä. Muodikkaampaa on puhua moraalisuudesta.

Esimerkkinä siitä on uusi kirja nimeltä Omatuntotalous (Talentum). Teoksen ovat kirjoittaneet mainostoimisto PHS:n strategiajohtaja Jaana Haapala sekä vapaa kirjoittaja Leena Aavameri.

Valitettavasti en vielä ole saanut kirjaa käsiini, mutta Continue reading