Häpeä

Onko häpeä pelkkä temperamenttinen piirre? Vai onko se voitettavissa hyveiden avulla? Hyvän ja aidon elämän harjoittaminen vaatii häpeän voittamista.

Pari viikkoa sitten olin taas bussissa. Se ei ole mikään yllätys, autoa kun ei ole ja täytyy päästä töihin jollakin keinolla. Oikeastaan käytän bussia joka päivä. Mutten joka päivä huomaa asioita, jotka herättävät huomioni. Pari viikkoa sitten silti jokin sai minut menemään itseeni ainakin vähäksi aikaa.

Bussissa istui Downin syndroomaa poteva nuori mies. Hän istui yksin. Hän välillä hymyili, välillä katsoi ympärilleen. Hän ei sanonut mitään. Kukaan ei koko matkan aikana istunut hänen viereensä. Minäkään en istunut. Moni seisoi. Pohdin miksi.
Continue reading

Rooma: Lucius Vorenus

Rooman (HBO) yksi kiehtovimmista ja koko sarjan läpäisevistä teemoista on ollut hyveet. Sotamies Titus Pullon ja sadanpäämies Lucius Vorenuksen ystävyyttä ja sen kehitystä on ollut kiinnostava seurata.

Minullakin on tapana sanoa: ”90% televisio-ohjelmista on täyttä roskaa.” Mutta harvemmin kuitenkaan muistan antaa tunnustusta siitä kymmenestä prosentista, joka on ihan asiallista ja joskus jopa erittäin laadukastakin. Teen sen nyt.

Katsoin hiljattain ilmestyneet henkilökuvadokumentit kirjallisuuden nobelistista Günter Grassista ja edesmenneestä Aleksandr Solzhenitsynistä. Kun avoimesti valtion- ja materialisminvastaista kritiikkiä esittävää Solzhenitsyniä yritettiin Venäjällä hiljentää, monet kuuluisat kirjailijat ympäri maailmaa — mukaan lukien Grass — nousivat hiljentämisyritystä vastaan.

Molemmat dokumentit olivat puhuttelevia, koska molemmat kirjailijat olivat vakaumuksellisia, toinen vakaumuksellinen ateisti ja toinen kristitty.

Mutta kulttuuri sikseen. Puhutaan viihteestä. Continue reading

Pienet asiat ovat suuria asioita

Mikä on uskollisuuden salaisuus? Rakkaus. Mutta mikä on rakkauden salaisuus? Pienet asiat.

Helsingin puistot ovat aina olleet mukavia. Mutta viime aikoina niihin on ilmestynyt miellyttävä yksityiskohta. Nimittäin kyltit, joissa lukee: ”Pienet asiat ovat suuria asioita.”

Viisaasti sanottu. Se on myös loistava yhteenveto hyveistä.

Haluaisin lyhyesti soveltaa ajatusta hyveeseen, joka ei ehkä ole muodissa, mutta jota juuri siksi tarvitaan erityisesti. Sen nimi on uskollisuus.

Uskollisuus on kuitenkin varsin abstrakti käsite, enkä aio tehdä tästä filosofista tutkielmaa, joten menen heti asian ytimeen ja haavan paikkaan: uskollisuus avioliitossa.

Continue reading

Liiketoiminnallinen neitsyys meni

En tavoittele omaa hyvääni, en asiakkaani hyvää tai työntekijäni hyvää. Kaikki nämä nivoutuvat kuitenkin yhteen palvelemisen ideassa.

Aloitin uudessa työpaikassa reilu viikko sitten. Aiempi kokemukseni oman yrityksen puitteissa on ollut monella tapaa hyödyksi, mutta eipä se silti valmistanut kovan bisneksen kohtaamiseen.

Päällisin puolin yrityksen toiminta painottaa vahvasti liikevaihtoa ja sen kasvattamista. Taustalla oleva asiakaslähtöinen missio helpottaa oloani, mutta ei tarpeeksi. Olen kiinteästi mukana asiakasyritysten toiminnan kehittämisessä, joten tarvitsen suuremman mission siinä missä asiakkaiden työntekijätkin, eiväthän hekään tavoittele itseisarvoisesti oman yrityksensä menestymistä (ainakaan toivottavasti).

Huomaan, että lopulta en tavoittele asiakkaan hyvää, vaan ihmisten hyvää ja teen kaikkeni, että asiakkaani voivat edelleen palvella omia asiakkaitaan – ihmisiä.

Continue reading

Aitoa elämää

Aitous on hyve, jota kaikki arvostavat. Silti monet näyttävät viihtyvän näyteikkunassa. Miksi?

Koulu alkoi jo kaksi viikkoa sitten. Sen huomaa ainakin bussissa. On mukava seurata pikkukoululaisten menoja reppu selässä. On myös mielenkiintoista kuulla heidän keskustelujaan (vaikkei niitä haluaisi kuunnella, niiden kuulemista ei voi välttää) ja yrittää vertailla ne meidän keskusteluihimme, kun olimme heidän ikäisiään. Vielä mielenkiintoisempaa on kuulla heidän kännykkäkeskustelujaan. Niitä jopa kuuntelen välillä mielelläni. Tuntuu siltä, että he puhuvat kaikille bussissa matkustaville.

Muttei se minua häiritse: he ovat sentään vielä lapsia tai melkein lapsia, ja lapsissa on aitoutta.

Mutta vastaavia keskusteluja kuulee varttuneempienkin ihmisten suista. Ne kyllä askarruttavat. On lähes paradoksaalista havaita, kuinka aikoina joissa yksityisyyden suojasta pidetään niin paljon huolta, jotkut ihmiset ovat valmiina puhumaan itsestään niin raa’an avoimesti tuntemattomien ihmisten kuullessa.

Continue reading

Miten hyveitä vahvistetaan?

On muodikasta puhua arvoista. Mutta elleivät arvot realisoidu todellisuudessa, jäävät ne vain abstrakteiksi käsitteiksi. Puhe hyveistä palauttaa arvokeskustelun takaisin ihmiseen.

Hyve on ihmisen hyvä luonteenpiirre tai tottumus, joka näkyy teoissa.

Yleensä puhutaan neljästä ns. kardinaalihyveestä: viisaudesta, rohkeudesta, itsehillinnästä ja oikeudenmukaisuudesta. Johtajuuden suhteen puhutaan lisäksi suurisieluisuuden ja nöyryyden hyveistä. Näitä voitaisiin keksiä monta lisää, ne mitä todennäköisimmin kuitenkin liittyisivät edeltäviin hyveisiin jollain tasolla.

Kaikki hyveet liittyvät orgaanisesti toisiinsa – yhtä ei voi olla, tai ei ainakaan kovin paljon, ilman muita hyveitä, jotka tukevat sitä. Koska hyveet ovat luonteenpiirteitä tai hyviä tottumuksia, ne tosiaan näkyvät myös teoissa. Esimerkiksi rohkea ihminen osoittaa rohkeutensa teoissa, viisas ihminen osaa asettaa itselleen hyviä ja oikeita päämääriä sekä tehdä hyviä päätöksiä.

Hyveet eivät kuulu synnynnäiseen temperamenttiimme vaan luonteeseemme, joka on hankittua. Tästä seuraa, että olipa perhe- tai muu taustamme mikä hyvänsä, voimme harjoittaa ja vahvistaa hyveitä itsessämme. Hyveet eivät diskriminoi.

Miten hyveitä sitten vahvistetaan? Continue reading

Työelämän inhimillistäminen

Suomalainen kulttuuri tekee selvän eron yhtäältä työelämän ja toistaalta yksityisen elämän välillä. Salkussa kulkee useampi naamari, joita sitten tilanteen mukaan vaihtelemme.

Käännän parhaillani Alexandre Havardin kirjaa Virtuous Leadership (2007) suomeksi. Kääntämisen etuja on se, että lukemaansa joutuu pohtimaan syvällisesti. Havardin kirjasta riittäisi inspiraatiota hyvejohtajuus.fi -keskustelufoorumin artikkeleille monen vuoden ajaksi.

Havard puhuu usein ”työelämän inhimillistämisestä”. Eräs esimerkki hänen omasta työelämästään pisti naurattamaan. Continue reading

Hyve-etiikka vs. sääntöetiikka

Aito vapaus on ei ole ainoastaan vapautta jostakin vaan vapautta johonkin. Sääntöetiikka tuottaa mielikuvituksettomia ihmisiä, joiden valttikortti ei ole luovuus. Säännöt osoittavat kohti hyveitä.

Hyvejohtajuuden yksi perustava uskomus on se, että johtajuuden ydin on ihminen itse. Ei se, mitä hän osaa tai mitä hän tietää, vaan mitä hän on.

Ihminen kehittää itseään kehittämällä hyveitään eli hyviä tottumuksia. Ennen pitkää näistä hyvistä tottumuksista tulee pysyviä ominaisuuksia.

Tämä hyvejohtajuuden taustalla oleva hyve-etiikka liittyy vain pinnallisesti ”sääntöihin”. Continue reading

Ylpistely on ylpeyttä on nöyryyttä on nöyristelyä?

Voiko vanhempi olla ylpeä lapsistaan? Vaikuttaa siltä, että ylpeyttä on kahta lajia, on nöyrää, epäitsekästä ylpeyttä, sekä itsekästä ylpeyttä. Nöyryys ja ylpeys ovat pikemminkin veljeksiä kuin vihollisia.

Keskustelin ylpeydestä isäni ja veljieni kanssa. Esitin heille väitteen, että nöyryys on tervettä – se on hyve – ja sen ääripäinä ovat ylpeys ja nöyristely – jotka ovat paheita. (Osittain erheellinen väite, kuten myöhemmin huomataan.) Sain takaisin kysymyksen ”voiko vanhempi olla ylpeä lapsistaan?” Tästä seurasi luonnollisesti yritys määritellä ylpeys. Päädyimme toteamaan, että sanat pettävät meidät.

Tuo määrittely olisi ollut helpompaa sanakirjan kanssa ja yritänkin nyt selvittää sen avulla mitä ovat ylpeys ja nöyryys.

Continue reading

Erehtyminen on inhimillistä?

”Erehtyminen on inhimillistä”. Ilmaus, jonka kaikki tuntevat ja jota lähes kaikki käyttävät. Mutta mitä se tarkoittaa?

Kuvailisin sitä empaattiseksi ilmaukseksi. Sen tarkoitus on yleensä piristää ystävää, joka syystä tai toisesta on allapäin.

Huonon fiiliksen syy ei kuitenkaan voi olla ihan mikä tahansa.

Jos joku on menettänyt omaisuutensa tulipalossa, et varmaan lohduttaisi häntä sanomalla: Älä huoli, erehtyminen on inhimillistä. (”Paska flaksi” sopisi paremmin, mutta jos kaverilla ei ole huumorintajua, se tuskin piristäisi.)

Continue reading

Epärehellinen? En minä, vaan ne muut

Olenko rehellinen? Kaikessa ja viimeiseen asti? Valitettavasti tähän on vastattava kielteisesti.

Leading Blog kirjoittaa tutkimuksesta, joka kertoo kuinka 97% ihmisistä ilmoittaa olevansa rehellisiä, mutta vain 75% sanoo työtovereidensa ja naapureidensa olevan rehellisiä. Pidätkö itseäsi rehellisenä? Entä työkavereitasi? Tai naapureitasi?

Kirjoittaja väittää seuraavaa. ”We are they”. Eli 25-prosenttisesti epärehelliset ihmiset ovat kuin ovatkin.. juuri me. Continue reading

Miksi syöt vielä ylimääräisen pizzapalan?

Kohtuullisuus on kohtuulliselle niin kovin helppoa, mutta kuka meistä on oikeasti kohtuullinen? Ja mistä ylensyönti meille kertoo?

Olet pizzariassa. Menit sitten ostamaan yhden palan lisää herkkupizzaasi. Tiedät aivan hyvin, että olet jo nyt täynnä, ja ettei sinun pitäisi syödä enempää. Ei ainakaan ylimääräistä pizzapalaa. Tai oikeammin, tunnustat sen vasta hetken syönnin jälkeen.

Tätäkö nyt on itsesi johtaminen? Kyseessä on itsehillinnän puute. Tiedät mitä on kohtuullisuus, mutta olet silti kohtuuton.  Continue reading

Voitontavoittelun ideologia vaara taloudelle

Keskustelin parin ystävän kanssa siitä, mikä on järkevän liiketoiminnan tavoite ja moottori. Onko se puhdas voitontavoittelu? Jos ei, niin mitä tekijöitä pitäisi ottaa huomioon?

Oli mielenkiintoista huomata, miten syvälle meidän kulttuuriimme ja ajattelutapoihimme on uurtunut — ainakin kaupallisten ihmisten keskuudessa — tämä puhtaan voitontavoittelun maksiimi. Siitä on tullut todellinen ideologia.

Kaksi väitettä

Voitontavoittelun ideologiaan sisältyy kaksi väitettä: (1) voitontavoittelu on ainut tekijä joka oikeasti ajaa bisnestä (faktuaalinen väite), ja (2) voitontavoittelu on järkevin tapa tehdä bisnestä (normatiivinen väite). Continue reading

Ihmiskauppa on hyvää bisnestä

Ihmiskeskeisyys ja palveleminen kasvattavat yrityksen merkitystä sekä liiketoimintaa. Henkilötön sähköpostiosoite paljastaa enemmän johtajuuden olemuksesta kuin voisi uskoa.

Jari Parantainen ottaa itsensä näköisen lähestymistavan asiakaskeskeisyyteen artikelissaan Sinustakin ihmiskauppias?. Parantainen korostaa asiakkaiden mieluummin lähestyvän ihmistä, ei yritystä.

Artikkelissa esitetään johtajien pakkomielle rakentaa organisaatio siten, että ihmiset ovat vaihdettavia osia – esimerkkinä sähköpostiosoite info@musta-aukko.fi (sen sijaan, että posti osoitettaisiin rehellisesti Maijalle maija.huimala@yritys.fi). Parantaisen purnaus on perusteltu.

Oletetaan, että olet ostamassa jotain. Otatko mieluummin yhteyttä osoitteeseen myynti@yritys.fi, vai osoitteeseen maija.huimala@yritys.fi? Itse ottaisin yhteyttä Maijaan.

Mutta ihmiskaupalla on myös toinen puoli. Continue reading

Omatuntotalous: uutta ja vanhaa

1980-luvulla oli muodikasta ylpeillä ahneudella. Onneksi ei tänä päivänä. Muodikkaampaa on puhua moraalisuudesta.

Esimerkkinä siitä on uusi kirja nimeltä Omatuntotalous (Talentum). Teoksen ovat kirjoittaneet mainostoimisto PHS:n strategiajohtaja Jaana Haapala sekä vapaa kirjoittaja Leena Aavameri.

Valitettavasti en vielä ole saanut kirjaa käsiini, mutta Continue reading

Halu elää on halua elää hyvin

José Ortega y Gasset tiivistää mitä on elämä, halu elää.

”Toisaalta tietyistä ylimääräisistä asioista hän luopuu vain vastahakoisesti tai ei lainkaan, valiten ääritapauksessa mieluummin kuoleman kuin niiistä luopumisen. Tästä voidaan tehdä se johtopäätös, ettei ihmisen halua elää, olla maailmassa, voi erottaa halusta elää hyvin.” (José Ortega y Gasset)

Ja tästä on kyse, kun puhutaan hyveistä — kun kyseessä on johtajuus.