Upeassa elämässä ei ole enää koronaa – vai onko?

Olen koko ikäni haaveillut jonkinlaisista muutoksista elämääni.
Enkä taida olla ainoa.

Nuorena haaveilin, että olisi vaikkapa arvostettu parantavan lääkkeen kehittäjä tai sykähdyttävä artisti, jolle ohikulkijat lähettäisivät lentosuudelmia.

Katselin tämän jonkun toisen elämää haaveissani. Hän oli rauhallinen ja tyytyväinen, säteilevä, onnellinen. Tämä haaveilemani roolimalli, ihmiskunnan helmi, ei ollut suomalainen, vaan tietenkin maailmanvalloittaja. Korkeintaan ylpeä suomalaisista juuristaan.

Aikuistumisen ja keski-ikäistymisen myötä haaveet ja unelmat ovat unohtuneet pitkiksi ajoiksi kaapin perälle.

Continue reading

Herkullisimmat kasvun hedelmät kypsyvät hitaammin kuin jaksamme odottaa

Lataan puhelimeeni uuden sovelluksen. Oletan sen toimivan heti – luonnollisesti. Sovelluksen tulee olla erittäin helppo hahmottaa, nopea ja yksinkertainen ottaa käyttöön ja tuottaa saman tien tulosta, vaikkapa nopeuttaa jotakin toimintaa tai tuottaa viihdettä. Jos sovellus ei tuotakaan tyydytystä, kritisoin helposti sen tarjoajaa.  

Kun päätän kokeilla uutta tiimityömetodia, oletan senkin toimivan heti, olevan helppo hahmottaa, nopea ja yksinkertainen ottaa käyttöön ja tuottavan heti tuloksia. Jos se ei tuota heti parempia tuloksia kuin entiset metodit, se on huono. Voi vaikka klikata some-arvioksi kaksi tähteä. Jos näet pätkän jonkin luennoitsijan videota, eikä se heti säväytä, tuo luennoitsija putoaa valintavalikosta pois lopullisesti. Pikaisesti tehtyjä arvioita ei ole digimaailmassa tapana ottaa uudelleen harkintaan myöhemmin.    

Ovatko arvokkaimmat, tärkeimmät asiat elämässä helppoja ja nopeita? Tuottavatko ne heti alkumetreillä onnistumisen tunteita tai mielihyvää? Kuinka helppo on ladata vaikkapa seuraavat sovellukset näppärästi omaan elämäänsä: aikuistuminen, ammattiin valmistuminen ja siinä eteneminen, parisuhde, vanhemmuus, fyysinen kunto? Entä kaunis piha tai ulkoilumetsä? 

Esimerkiksi parisuhde on nykyisin kuin sovellus, jota yritämme digimaailmassa ladata suoraan puhelimesta elämäämme. On virkistävää kuulla vanhojen pariskuntien kertomuksia elämästä. He puhuvat paljon pidemmistä jaksoista kuin me nykyisin: ”Sodat ja niiden välinen aika olivat rankkoja vuosia.” ”Mies lähti ensin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan kolmeksi vuodeksi, ja sen jälkeen mentiin naimisiin.” 

Itse asiassa monet elämämme tärkeimmät asiat kantavat edellisten sukupolvien istuttamien puiden hedelmää. Miten päädyimmekään itsenäisen Suomen kansalaisiksi? Kuka on raivannut pellot ja perustanut tehtaan, jotta voimme ostaa kaupasta pastaa? Kenen rakentamalle mökille menemmekään kesällä vierailulle? Jos jaksan olla lempeän jämäkkä vanhempana, mahdolliset lapsenlapsenikin hyötyvät siitä aikanaan. 

Työelämässä olettamus pikasovelluksista on ehkä vielä kärjistetympää kuin yksityiselämässä. Työhaastattelusta ei tule toista tilaisuutta. Entä kuinka moni tänä päivänä saa rakentaa työnsä tulevaisuutta seuraavalle sukupolvelle? Jos otamme käyttöön jonkin uuden tavan toimia, oletamme sen toimivan ja tuottavan tulosta mieluiten heti, vähintään samana vuonna, muuten se ei ollut kannattava valinta. Ammattiosaamisen tason nosto niin yksilön kuin organisaationkin osalta on kuitenkin pitkä tie, eikä se tuota lineaarista, varmaa ja ennakoitavaa tulosta.  

Mitä arvokkaampi asia, sitä monimutkaisempaa ja hitaampaa on sen omaksuminen ja opettelu. Osaammeko antaa oppimiselle ja tulosten kypsymiselle riittävästi aikatilaa, itsellemme ja muille? Kun käyn juuri avatussa uudessa ravintolassa, eikä kokemus vastaa odotuksiani, antaisinko sille uuden mahdollisuuden? Toivoisimmehan, että meille itsellemme annetaan uusi mahdollisuus, jos ensimmäinen osa esityksestämme ei mennyt ihan nappiin. 

Idässä harjoitettavat kamppailulajit ovat hyvä esimerkki tästä: kukaan ei voi ajan hengen mukaisesti nopeasti ja tehokkaasti saada mustaa vyötä ja ryhtyä opettajaksi. Samaa liikettä voi toistaa satoja ja tuhansia kertoja, eikä opettaja odota sen sujuvan täydellisesti ensimmäisillä kerroilla.  

Oman luonteen jalostaminen on ihmisen tehtävistä ehkä tärkein. Meistä ei koskaan tule itsemme tai läheistemme mielestä valmiita, ja jos pystymme sietämään tämän totuuden, opimme olemaan kiitollisia jokaisesta pienestäkin edistysaskeleesta. Viisaus on pääoma, joka kasvaa parhaiten kärsivällisyydellä, nöyryydellä ja sinnikkyydellä kastellen.

Voisimmeko nostaa keskeneräisyyden arvostamisen uudeksi mustaksi, pitkäjänteisesti tavoiteltavaksi mustaksi vyöksi?  

Henkilöstö- ja asiakaskokemuksen johtaminen on jokaisen oikeus

Henkilöstö- ja asiakaskokemus lukee nykyisin jokaisen organisaation strategisissa tavoitteissa. Strategiatekstistä on pitkä matka arkeen. Kun johtajalta kysyy, mitä hyvä kokemus oikein tarkoittaa, hän selittää sen useimmiten numeroilla: suositteluhalukkuuden tulisi olla tiettyä tasoa. Numerot ovat kuitenkin vasta seurausta hyvästä kokemuksesta.   

Mitä siis tarkoittaa kokemus, muodikkaan kansainvälisesti experience? Mitä johdetaan, kun johdetaan kokemusta?

  • Oli mahtava kokemus nähdä artisti G livenä! 
  • Millainen kokemus sinulle jäi uudesta pääjohtajastamme? 
  • Onko hänellä kokemusta, eikä vain osaamista paperilla? 

Kokemus on tunne. Millaista siellä oli asioida? Millaista siellä on työskennellä? Kokemusta kuvataan adjektiivein. Koemme asiat, tilanteet ja toisemme aisteilla ja hermostolla, emme järjellä. Oleellista on, tuntuuko jonotusaika asiakkaasta riittävän lyhyeltä riippumatta siitä, montako minuuttia se on. Työkokemuskin on ”tuntumaa” tekemiseen. Tunteeko hän alaa? Onko hän elänyt tämän toimialan arkea oikeasti?

Continue reading

Raha – hyvä vai paha?

Millainen suhde sinulla on rahaan? Sitä kannattaa pohtia, sillä raha on yksi käytännöllisimmistä ihmisenä kasvamisen ja luonteen jalostamisen oppivälineistä.

Virallisen määritelmän mukaan raha on vaihdon väline. Näin tylsältä kuulostava asia aikaansaa silti hyvin voimakkaita ja jopa läpi koko elämän meitä seuraavia tunteita: Haaveita ja unelmia, iloa, surua, pelkoa ja ahdistusta. Tyytyväisyyttä, itsevarmuutta, kateutta ja katkeruutta.

Rahaan liittyy ristiriitaisia tunteita ja arvoja. Useimmat ihmiset haluaisivat olla varakkaita. Useimmat taas eivät haluaisi olla ahneita tai pihejä. Moni varakas on kuitenkin ahne tai pihi, sillä niiden avulla varallisuus säilyy ja kasvaa tehokkaimmin. Ja vauraalla on maailmassa valtaa ja voimaa – myös auttaa. Mutta jos annat rahasi sitä tarvitseville, sinusta tulee hetkessä varaton.

Voi ajatella, että meillä on kiintymyyssuhde rahaan, hiukan samaan tapaan kuin lapsuudessa opittu malli läheisistä ihmissuhteista. Continue reading

Miten minimoida riidat työssä ja kotona?

Lapsi on viivytellyt kouluun lähdön kanssa, kun viestit kavereille ovat olleet repun pakkaamista ja pukeutumista tärkeämpiä. Vanhemman keittiöstä huikatut kehotukset valmistautumisesta ovat menneet ohi korvien. Nyt on jo kiire ja tavarat ovat hukassa. “Koulu on tyhmää, ihan sama jos myöhästyn!” Mitä – ja ennen kaikkea miten – sanot lapselle tässä tilanteessa?

Työpaikalla projektivastuut on jaettu kuukausi sitten. Nyt on kolmas projektikokous ja yksi kolmesta vastuuhenkilöstä, jonka vastuulla olevat osa-alueet ovat melkoisen alkutekijöissään, alkaa kritisoida sitä, miten projektin vastuut on jaettu. Sinä olet projektijohtaja. Mitä ja miten sanot antisankarille? Continue reading

Saisiko olla överit, vajarit vai koharit?

Kumpi on parempi – tai pahempi: palvoa terveyttä, sporttisuutta ja urheilusuorituskykyä vai olla pitämättä huolta kunnostaan ja elinvoimastaan?

Ei yllättäen olekaan ihan helppo sanoa. On helppo huomata, kumpaan joukkoon enemmistö haluaisi kuulua. Kuuluisa isi ei kuitenkaan ole käytettävissä, vaan aikuisten on toimittava omin resurssein.

Nykyaikana molemmista on ylitarjontaa. Noin kolmannes suomalaisista aikuisista ei harrasta säännöllisesti minkäänlaista kuntoliikuntaa. Tästä seuraa väistämättä monenlaisia haittoja ennemmin tai myöhemmin, sillä kuntoilua vastaava hyötyliikunta on lähes kadonnut yhteiskunnastamme. Ei tarvitse hakata halkoja, ei kantaa vettä, ei edes kauppakasseja parkkipaikkoja pidemmältä kotiin. Continue reading

Ole vapaasti riippuvainen!

Me modernit digi-ihmiset kaipaamme työssä ja elämässämme kahta vastakkaista asiaa: lisää vapautta ja valikoitua sitoutumista.

Emme halua sitoutua itse, haluamme olla riippumattomia. Kaipaamme lisää vapautta rooleihin, tapoihin, perinteisiin. Haluamme juuri minulle sopivan asiakaskokemuksen, ammatin, ihmissuhteen, juhlat ja lomat – ja koko elämän. Ja vapauden muuttaa sitä, kun siltä tuntuu.

Tosin samalla toivomme, että muut ovat sitoutuneita omiin valintoihinsa, kun ne koskevat meitä. Continue reading

Arkirohkeus ratkaisee!

Olemme kokeneet Suomessa ennätysviileän kesän, joka oli meidät kaikki yllättänyt olosuhde. Arkeen paluun myötä yllättäviä olosuhdehaasteita tulee takuuvarmasti lisää. Ne eivät siis oikeastaan ole yllätys, vain niiden ajoitus.

Itse kukin meistä – tai lapsemme ja muut läheisemme – on esimerkiksi keskimäärin joitakin päiviä vuodesta sairaana. Valmistaudummeko tähän kalenterin ja mahdollisesti tarvittavan arkiavun osalta? Millaista joustoa ja tukea on saatavilla työhön ja kotitöihin?

Entä henkiset haasteet ja kriisit, miten olemme varautuneet niihin? Mitä teen, kun perheenjäsenen, kollegan tai asiakkaan kanssa syntyy konflikti? Kun odotukset eivät täyty, vuorovaikutuksessa syntyy väärinkäsitys?

Hyveistä rohkeus on varsin hyödyllinen arjen haasteissa. Kun uskallamme rohkeasti kohdata todellisuuden sellaisena kuin se on, säästämme energiaa ja hermoja. Onnellisuus nimittäin asuu arjessa! Continue reading

Hyvekesää!

Hyvejohtajuus-blogi toivottaa lukijoilleen iloista, lämmintä ja leppoisaa kesätunnelmaa sekä koskettavia kohtaamisia läheisten ja kesäisen luonnon kanssa! Sadepäivien ratoksi löydät arkistostamme oivallista luettavaa! Palaamme uusien kirjoitusten kera jälleen elokuussa.

400 grammaa tuoretta rakkautta, kiitos!

Nykyisin on suorastaan muodikasta ajatella, että rakkaus on rajaton luonnonvara, jota on saatavilla aina kun itse haluaa, yksinkertaisesti ”kytkeytymällä” siihen, jolloin ”vetää puoleensa oikeanlaisia ihmisiä”.

Rakkauden oppimateriaalia on netti pullollaan, kursseja ja kirjoja jokaiseen makuun, samoin mindfulness-ohjeita, joten rakkauden ei pitäisi olla ongelma.

Miksi sitten rakkaudesta on niin suuri pula? Kun katselee parisuhteita, perheitä tai työpaikkoja, ei vaikuta siltä, että ihmiset tänä päivänä rakastavat toisiaan taitavammin ja enemmän kuin koskaan aiemmin. Parisuhteiden ja työsuhteiden keskimääräiset pituudet lyhentyvät vuosi vuodelta. Yksinäisiä on valtavasti.

Johtuuko se siitä, että sydämemme koko on keskimäärin vain 250-350 grammaa?

Continue reading

Voiko aikuisella olla liikaa vapautta?

Elämme aikaa, jossa pieni lapsi osaa odottaa lauantain karkkipäivää, mutta hänen vanhempansa ja nettiaikaan ehtineet sisaruksensa eivät. Äiti nappaa käsilaukustaan suklaapatukan töissä, puhelin vie vanhemman huomion leikkipuistossa ja lasten harrastuspaikoilla. Teini ei jaksa perehtyä kesätyöpaikan sääntöihin, vaan ottaa loparit. Pikavippibisnes kukoistaa.

Tätäkö etsimme, kun haaveilimme aikanaan vapautumista ajan ja paikan rajoitteista?  Continue reading

Itseluottamuksen varmistaja – itsevarmuusko?

1990-luvulla arvostettiin johtamisessa ja itsensä johtamisessa aivan erityisesti itsevarmuutta: I can do it! We can do it! Amerikkalaiset gurut ja mainosmaailman sankarit latelivat muille malliksi järkähtämätöntä itsevarmoja mielipiteitä siitä, miten asiat ovat ja miten niitä tulee muuttaa. ”Sinun ongelmasi on hitaus. Asia on näin.” Urheilijat ”tiesivät” olevansa voittajakunnossa.

Donald Trump on tuonut itsevarmuuden takaisin näyttämölle liiankin kanssa. Jos asiassa on jotakin hyvää, se on itsevarmuuden haittapuolien maailmanlaajuinen huomaaminen. Continue reading

Oletko syntynyt onnellisten tähtien alla?

Ystäväni oli ajautunut ammattiinsa elämän käänteissä oikeastaan sattumalta. Vuosien myötä pätkätyösuhteet ja jo alun perin löyhä motivaatio kyseistä työtä kohtaan johtivat siihen, että hän lähti opiskelemaan uutta, mielekkäämpää ammattia keski-ikäisenä.

Valmistuttuaan ”ikääntyvänä” työntekijänä, siis yli 45-vuotiaana, hän haki noin kahta sataa avointa työpaikkaa. Parikymmentä kertaa hän pääsi haastatteluun ja parhaimmillaan jäi lopulta valinnoissa toiseksi tai kolmanneksi.

Melankolisuuteen taipuvaisena olisin vastaavassa tilanteessa jo parinkymmenen hakemuksen jälkeen käynyt mielessäni oikeudenkäyntiä maailmaa vastaan; syyttänyt elämää epäreiluksi, työelämän nykymenoa mielettömäksi. Vaikka vain periaatteesta olisin jatkanut hiljaista oikeustaistelua, vahingonkorvauksiahan ei olisi tiedossa.

Ystäväni on kuitenkin syntynyt onnellisten tähtien alla.  Continue reading

Nouse hyveiden maailmanpyörään!

Rakas lukijamme! Aloitamme vuoden 2017 kutsumalla Sinut mukaan.

Hyveet vaikuttavat kaikkialla. Ne auttavat yhdistämään hyvin erilaisia kulttuureja, ihmisiä ja maailmankatsomuksia. Hyveitä todella tarvitaan maailmassa!

Miten hyveet ovat koskettaneet juuri Sinun arkeasi ja elämääsi? Ehkä jokin hyve on huomaamatta vaikuttanut tilanteeseen työssä, harrastuksissa, kotona tai missä tahansa arjen kohtaamisissa. Rohkeus, käytännöllinen viisaus, oikeudenmukaisuus, sinnikkyys, kärsivällisyys, rakkaus ja lempeys… jokaiselle löytyy tarvetta päivittäin.

Jaa kokemuksesi kanssamme! Continue reading

Oletko sinä saanut kokea hyvää isyyttä?

Isänpäivänä ihastellaan onnittelukortteja, lounastetaan perheen kesken, kahvitellaan isovanhempien luona, avataan lahjoja. Käydään ehkä viemässä kynttilä edesmenneen isän haudalle.

Isänpäivä on vuosittainen, oikeastaan pakollinen tapa. Voimme toki pitää sen sellaisena, kevyenä. Isänpäivän rituaalien pinnan alla piilee kuitenkin korulauseita suurempia kysymyksiä: Olenko saanut kokea hyvää isyyttä? Miten isyys voi arjessa ja elämässä? Continue reading

Onko onnellisuus tunne?

Onnelliset hetket tuovat hymyn kasvoille: kesähetki rannalla auringossa, ystävän kohtaaminen, häät, lapsi sylissä, onnistuminen tavoitteessa. Kun olet iloinen, etkö koekin olevasi myös onnellinen? Ja kun olet hyvin surullinen, koet olevasi onneton?

Onko onnellisuus niin yksinkertaista, onko onnellisuus tunne? Jos näin on, emmekö silloin ole tunteidemme vankeja, olosuhteiden vangitsemia? Menetykset, pettymykset, pelot ja kipu tekevät meistä onnettomia, elämää ei kuitenkaan voi elää kuin hetkittäin ilman ei-toivottuja tunteita, mielipahaa. Jos tarvitsemme iloa, mielihyvää ollaksemme onnellisia, ei elämällä ole sitä tarjolla usein edes alkupalalistalla, vaikka toivomme ja toivotamme ”kaikkea hyvää”.

Jos ”onnelliseen” elämään ei mahdu kuin korkeintaan mausteeksi surua, pelkoa ja kiukkua, olemme itseämme ja ihmisyyttä kohtaan tunnerasisteja. Continue reading

Hyve-eväin kohti syksyä – naiskipparit ruorissa!

Rakkaat hyveiden ja Hyvejohtajuusblogin ystävät! 

On tullut aika aloittaa jälleen blogijulkaisut kesätauon jälkeen. Pian on luvassa erittäin herkullista hyve-evästä arkeen! Hyvejohtajuusblogin perustajista Rakkaustohtori Jason Lepojärven näemme pian Ensitreffit alttarilla -ohjelman asiantuntijana. Aikaisemmat päätoimittajat, Sebastian Koskinen ja Samuel Salovuori, ovat pätevinä kirjoittajina ja hyvejohtajina täyttäneet kalenterinsa työmaailmassa. Ensimmäistä kertaa päätoimittajakaksikkona aloittaa nyt naiskaksikko: Pia Houni ja Isa Merikallio.  

Blogisteinamme jatkavat Tommy Hellsten, Antti Mustakallio, Jussi Ruokomäki, Ville Saarikalle, Sebastian Koskinen, Santi Martinez ja Jussi Kari. 

Päätoimittaja Pia Houni esittäytyy:  

14011769_10154051287177732_794098952_n

Olen filosofinen praktikko, jonka yhtenä intohimona on pohtia hyveitä. Toivon, että ihmiset harjoittaisivat arjessaan myötätuntoa ja edistäisivät tasa-arvoisuutta. Olen koulutukseltani teatteritaiteen tohtori ja dosentti. Olen opiskellut yliopistoissa Suomessa ja ulkomailla monia eri aineita, ja niiden yhteisvaikutus on mahdollistanut laajan osaamiskentän. Teen tutkimustyötä, opetan ja luennoin, fasilitoin ja vien filosofisia työtapoja eteenpäin erilaisille ihmisille yrityksessäni Lemoniapro:ssa. Kirjoitan myös aktiivisesti. Toteutan säännöllisesti myös taideprojekteja, kirjoitan ja käännän (kreikan kielestä) runoja sekä kuratoin näyttelyitä. Arjen voimavaroja ovat meditaatio, liikunta, koirat, luonto, taide ja intohimoiset keskustelut ihmisten kanssa.

Elokuvassa Kreikkalainen naimakauppa perheen isä heittää ylpeän kommentin: ”sano minulle mikä sana tahansa, niin minä osoitan sinulle sen tulevan kreikan kielestä”. Hyveistä voisi sanoa samaa: mikä tahansa ongelma ja elämän vino kulma saattaa löytää ratkaisunsa hyveistä. Kukapa meistä ei etsisi hyvää elämää?

Päätoimittaja Isa Merikallio esittäytyy:

IsaJussiSKuppi

Aikuistuin 80-luvun nousukauden kasvattina, jolloin kovempaa, korkeammalle ja nopeammin, oli ihannoitu ideologia opinnoissa, kilpaurheilussa ja työelämässä. Elämä yllätti monin tavoin, ja kirjoitin oppikokemuksista ensimmäisen kirjani Suorituselämästä Merkityselämään 2013 (Basam Books), jonka juuret kantavat 2009 aloittamiini johtajuusvalmennuksiin, joissa hyveet ovat ytimessä. 2010 aloitin myös Hyvejohtajuus-blogistina.

Olen opiskellut myös Pia Hounin kursseilla filosofista praktiikkaa, ja filosofian lisäksi psykologia on sydäntäni lähellä. Teen työtä yrittäjänä, konsulttina, puhujana ja coachina, niin ihmisenä ja johtajuudessa kasvun, kuin asiakasmotiivien ja strategioiden parissa. Sittemmin olen kirjoittanut kirjalle jatko-osat Vilpittömästi välinpitämätön (2014, Basam Books) ja Jaksaa, jaksaa – näkökulmia vaarallisesta kantavaan vahvuuteen (2015, Basam Books), joissa käsittelen myös hyveitä.

Vapaa-aikaani vietän espanjanvesikoira Remun, 9-vuotiaan dynamotyttäreni ja läheisten ihmisten parissa mm. SUP-melontaa opettaen ja harrastaen muunlaisen kunto- ja hyötyliikunnan lisäksi. Kohtuus kaikessa, joten syön myös paljon suklaata! Olen kantapään kautta oppinut hyveiden arvon elämässä ja työelämässä, enkä lakkaa hämmästelemästä niiden ehtymätöntä voimaa.

Näkymätön tunnesyrjintä koskettaa jokaista

Aikuisella on oikeus olla vihainen, sillä aikuisella on suuttumiseensa pätevä syy. Kun aikuinen on juuri tylyttänyt puolisoaan tai lastaan, hän myös osaa purkaa selittäen tätä pätevää syytään toverilleen suuttumisen jälkeen, niinpä hän saa empatiaa.

Lapsella sen sijaan ei ole oikeutta raivota, eikä koiralla ole oikeutta purkaa tuntikausien yksinolon aiheuttamaa turhaumaansa hänen mielestään ei-tärkeisiin esineisiin. Heillä ei ole oikeutta tunteisiinsa, sillä he eivät osaa puhua oikeaa kieltä ja riittävän hyvin. Koira ei osaa samaa kieltä kuin perheensä, lapsi taas ei osaa argumentoida suuttumustaan järkevästi. Continue reading