Kumpaa teillä: puhetta vai tekoja?

Istuin kahvin ääressä, mutta en edes nähnyt kahvikuppia. Puhumattakaan, että olisin nähnyt, mitä ympärilläni tapahtuu. Hetkeä aiemmin olin jättänyt tekstini luettavaksi. Hypistelin aurinkoisella terassilla kupin vieressä ollutta lautasliinaa palasiksi ja yritin piilottaa itseni lierihatun sisään. Oliko mitään järkeä kirjoittaa juttua, miksen jättänyt itsestäänselvyyksiä täynnä olevaa amatöörikirjoitelmani suunnitelmatasolle ja pöytälaatikkoon?

Dynamiittia suunnitteluprosessien alle

Muutama viikko myöhemmin istuin kokouksessa, jossa puheenjohtaja veti keskustelun yhteen sanoen ”Hyviä ehdotuksia, ihmiset. Nyt lähdemme kokoamaan porukkaa, jolla teemme linjauksia suunnitelmiin”. Auts, silmieni eteen piirtyy mielikuva horisonttiin häviävästä loputtomasta kiemurtelevasta tiestä, joka pursuaa erikokoisia palaveripöytiä, fläppejä, työryhmiä, infotilaisuuksia… Kokouksen loppusanat olivat joko arjesta irti olevaa hallintojargonia tai totuus siitä, että suunnitteluja pidetään paikoittain tekemisen ytimenä. Suunnittelua suunnitellaan. Ja siinä ollaan isosti hakoteillä.

Hyvin suunniteltu on kuin puoliksi tehty. Näinkin on, mutta kyse ei ole siitä. Keskeinen kysymys on, ymmärretäänkö toiminnan koko sykli eli se, että hyväkin suunnitelma ilman toteutusta on nollan arvoinen. Tai pikemminkin se on negatiivinen. Suunnitteluun sijoitetut resurssit menevät hukkaan ja se turhauttaa.

Ohjaako mokaamisen pelko vai rohkeus?

Mitä sitten useimmiten tapahtuu? Ensin, pitkitämme loputtomalla suunnittelulla konkreettiseen tekemiseen ryhtymistä. On helppoa jäädä pyörimään suunnitelmien viidakkoon. Ei tarvitse herätä aamuyöllä hikisenä aivomyrskyyn ja päässä poukkoileviin ajatuksiin: mokasinko? Todellinen pelko mokaamisesta ei herää suunnitellessa. Se tulee silloin, kun suunnitelmia toteutetaan ja toteutusta arvioidaan. Mokaamisen pelon kohtaavat ne, jotka rohkeasti tekevät ja vievät suunnitelma käytäntöön.

Toisaalta, pelätessämme epäonnistumista ja viemme suunnitelmia käytäntöön puoliteholla, varmistellen. Ja kun epäonnistumme edes osin siinä, mitä suunnitelmien mukaan odotimme – harvoinhan kerrasta täydellistä tulee – häpeilemme ja piilottelemme sen, mitä tapahtui. Häpeä vie voimaa siitä, että oppisimme epätäydellisistä suorituksista. Mikä energiahukka: ensin tehdään ja sitten ei opita tekemisestä. Tuplahävikki.

Yhdessä tekemisen voima

Elämässä tai työssä asiat eivät tule valmiiksi suunnittelemalla. Miten voisimme rohkaistua tekemään ja kokeilemaan sekä antamaan toisillemme ja itsellemme luvan tehdä epätäydellistä tulosta? Kun uskalletaan avoimesti puhua tekemisen tuloksista, oppia ja parantaa, päästään askel lähemmäksi ”täydellistä tulosta”. Tämä positiivisen kehittämisen sykli ei jaksa pyöriä ilman ympärillä olevan yhteisön lupaa ja sitä tukevia yhteisiä käytäntöjä esim. perjantai-iltapäivän yhteinen keskustelu siitä kuka oppi tällä viikolla virheistään ja ”viikon paras moka & paras oppi”-äänestys.

Konkreettiset sidosryhmien ja henkilöstön kanssa tehdyt kokeilut auttavat myös päätöksenteossa. Historiaan katsovien raporttien pohjalta tehdyt päätökset ilman pilotkokeiluja ovat huonompia kuin pilottien – epäonnistuneidenkin – jälkeen tehnyt päätökset. Kokeilujen jälkeen tiedetään paremmin mikä toimii ja kenelle, mikä ei.

Loppujen lopuksi suunnitelmien konkreettinen toteuttaminen on palkitsevana hetki, ei moka. On onnistuttu yhdessä tekemään jotain konkreettista, josta voi jatkaa ja parantaa. Ja mikään ei sido ihmisiä yhteen niin kuin yhteinen tekeminen, onnistumiset, epäonnistumiset ja yhteinen oppiminen. Se ei ole JEDI-voimaa vaan WEDI-voimaa – WE Did It!

Miten sitten kahvihetkeni loppui?

Siirryin selailemaan Facebookia paetakseni päässäni risteileviä ajatuksia. Sitten silmiini osui video Linnunradasta ja kuinka maailma pyörii avaruudessa häviävän pienenä pisteenä. Pääni läpi kulki jyristen pyrstötahti asioiden loksahtaessa oikeisiin mittasuhteisiin: annoin oman pienen panokseni ja maailma jatkaa kulkuaan. Tulos ei ole ehkä täydellinen, mutta se on nyt lihaa ja verta. Se ei jäänyt puheen tasolle. Tein jotain konkreettista, mikä päälle voin itse tai joku muu rakentaa parempaa. Hyville suunnitelmille kaikki kunnia, mutta loppujen lopuksi vain teoilla on merkitystä, olimme sitten töissä tai kotona.

EI ja KYLLÄ – rakkauden sanoja kumpikin

Ilman kieltäytymisen taitoa on haastavaa saada tasapaino elämään, kirjoitti eräs kotimainen lehti. Se on totta. Sanan Ei opetteleminen vie usealta koko ihmiselämän. Ja matkalla pitää ylittää kaksi pelottavaa estettä. Sen opittuamme olemme kuitenkin vasta puolimatkassa. Sen jälkeen on edessä vielä toinen etappi. On opittava sanomaan KYLLÄ. Oikeille asioille.

Kahden esteen yli

Vuosien harjoittelun jälkeen osaan jo lausua ääneen yhden suomen kielen vaikeimmista kirjainyhdistelmistä – EI. Jos jätetään huomiotta päivät, jolloin aamun herätyskello soi juuri kun olin nukahtanut, jolloin ryntään palaverista myöhässä ranskan tunnille tai jolloin ajatukseni liitelevät eri paikassa kuin keho muuten vaan. Silloin kuulen itseni sanovan ”joo, sopii, kaikki käy”. Joka tapauksessa niitä päiviä on huomattavasti vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Onneksi.

EI-sanomisen elämänkoulussa on opittava hiljentämään ääni, joka takoo uskomustaan ”Susta ei tykätä, jos sanot EI”. Tämän tunnistamisesta alkaa ensimmäisen esteen ylitys. Mikä onkaan vapauttavampaa, kuin kyetä sanomaan EI ilman syyllisyyttä tai yksin jäämisen pelkoa.

Päässämme tai ympärillämme takoo toisinaan toinenkin rajoittava ääni. Se on edellistä rankempi. Se ei hylkää, se tappaa. ”Sua tai jotain toista vielä sattuu, jos sanot EI”.  Sen ylittäminen vie edellistä pidempää. Mutta mikään ei vapauta energiaa suuremmin kuin sanoa Ei tälle äänelle, joka pienentää enemmän kuin mikään muu.

Kun nämä kaksi estettä on ylitetty, tuntuu kuin olisi jo perillä. Olemme suojassa asioilta, jotka pienentävät ja satuttavat. Osamme jo priorisoida, niin ettemme näänny. Olemme omassa turvallisessa kuplassa. Näin kävi myös minulle. Silloin kuitenkin tajusin, että olin vasta välimatkan pysäkillä siihen iloon ja rakkauteen, joka on mahdollista olla totta. 

Anna hyvän tulla elämääsi

EI raivaa tilaa nähdä sen, mitä jo näemme, ja kuulla sen, jonka jo kuulemme. Samalla se avaa portin seuraavalle etapille. Se rakentaa maaperän löytää asiat, jotka saavat meidät puhkeamaan kukkaan, hyppelemään rantakivillä kuin lapsena, tervehtimään ventovieraita aamulenkillä ja hymyilemään totiselle bussikuskille.

Kun näkee ja kuulee paremmin, on helpompi havaita asioita, jotka pistävät positiivisen energian kiertämään ja kasvamaan. Siis sen energian, jonka EIn sanomisella olemme vapautuneet. Siihen tarvitaan toinen rakkauden sana: KYLLÄ. On opittava sanomaan KYLLÄ ehkä aivan uusille asioille ja ihmisille tässä ja nyt. On löydettävä hyvää vahvistavat seikat ja kutsuttava ne osaksi omaa elämää. EI sanominen vaati rohkeutta ja toivoa paremmasta, samoin näiden viiden kirjaimen lausuminen oikeassa paikassa ja oikeassa hetkessä. KYLLÄ.

Kaksi etappia tuovat takaisin elämään

Opittuamme sanomaan Ei ja KYLLÄ uudella tavalla voi käteen jäädä määrällisesti aiempaa vähemmän. Mutta elämänlaadullisesti niin paljon enemmän. Sillä tiellä itsekin olen. Niin pitkällä, että uskon jo näihin sanoihin. EI ja KYLLÄ, rakkauden sanoja kumpikin: itsensä puolesta, ei ketään vastaan. Tai paremminkin itsensä puolesta, kaikkien hyväksi. Koska nämä kaksi sanaa herättävät meidät uudelleen eloon siihen rikkaaseen elämään, jossa jaettu ilo on totta. 

Miten itseohjautuvuudessa onnistutaan?

Itseohjautuvuuden yksi määritelmä on ihmisen kyky toimia autonomisesti ilman ulkopuolisen ohjauksen ja kontrollin tarvetta. Yhteisöllisinä eläiminä emme kuitenkaan koskaan elä ulkopuolisesta maailmasta eristäytyneinä. Olemme perheen, työpaikan, yhteiskunnan jäseniä ja yhteisön käytännöt heijastuvat kykyymme toimia. Ulkopuolisesta ohjauksesta vapaa itseohjautuvuus on harhaa. Continue reading

Johtaja, tiedätkö mikä edistää oppimista?

Johtajan työn ydin on se, että saa aikaan sovittuja tuloksia – ihmisten kanssa ja ihmisten kautta. Haluttujen tulosten saavuttamiseksi työyhteisön täytyy omaksua esimerkiksi uudenlaista palvelulähtöistä toimintatapaa asiakkaiden kanssa, uutta teknologiaa tai laajempaa substanssitietoa. Lyhyesti sanottuna: pitää oppia.

Käskyillä muuttuu vain käytös, oppimista ohjataan eri keinoin

Tuloksellinen johtaminen on oppimisen johtamista. Huonosti opittu, kehnot tulokset. Hyvin opittu, paremmat tulokset. Hyviin tulokseen pääseminen edellyttää johtajalta ymmärrystä siitä, miten ihminen oppii, ja taitoa käyttää tätä ymmärrystä arjessa. Continue reading

Bonjour – Mitä se olisi suomeksi? Kokeile itse!

Vietin talven Ranskassa. Siellä ollessani mietin, mitä haluaisin tuoda tullessani ranskalaisesta elämäntyylistä Suomeen? Toisin mukanani ihmisten tavan tervehtiä toisiaan. Ei vain tuttuja vaan tuiki tuntemattomia kanssaeläjiä. Ei vain juhlassa vaan tavallisen arjen keskellä.

Juoksin aurinkoista Etelä-Ranskan merenrantaa ja kuulin “Bonjour!” lenkkeilijöiden ohittaessa toisensa. Aloin kääntää katseeni vastaantulijoihin, vastata tervehdykseen ja huomasin nopeasti kuuluvani tervehtivien juoksijoiden joukkoon. Continue reading

Anna anteeksi ja pistä hyvä kiertämään

Anna anteeksi ja päästä irti hänestä, joka loukkasi. Päästä myös itsesi irti jatkuvan korjaamisen ja rankaisemisen kierteestä. Ja ala elämään.

Anteeksiannon viimeinen askel on päästää irti hylätyksi ja loukatuksi tulemisen tunteesta. Siitä pimeästä voimasta, joka saa meidät toistuvasti uusissa tilanteissa ja ihmissuhteissa hakemaan paikkausta, korjausta kokemallemme vääryydellä. Se, joka saa meidät toivomaan: ”mutta jos tässä tarinassa on se happy end? Kuin haluaisimme kirjoittaa uusiksi aiemaan tarinamme viimeisen onnettoman luvun. Ja huomaamattamme annamme suuren surun ohjata elämäämme päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen. Voi tuota tiedostamattomuuden ja sinisilmäisyyden voimaa. Continue reading

Onnellisen yksinäisyyden voima

Muistan elämäni ensimmäisen joulun, jonka vietin yksin. Siitä on noin 20 vuotta. Koristeltu kuusi, kynttilöiden valot ja muutama lahjapaketti havupuun alla. Se oli hyvä joulu. Täynnä onnellista yksinäisyyttä.

Yksinäisyydellä on monet kasvot. Jokaiselle meille se näyttäytyy näillä vaihtelevilla kasvoillaan.

Se voi olla kokemus, etten tule kuulluksi. Ympärillä ei ole ketään, jolle voisin olla oma itseni. On yksinäinen, vaikka on yhdessä. Tai yksinkertaisesti ympärillämme ei ole ketään.

Tai sitten olemme hukassa itseltämme. Yksinäisyys iskee, kun en enää löydä tietä takaisin itseni luokse. Se synnyttää sellaisen yksinäisyyden kuilun, jota kukaan ja mikään ulkopuolinen ei voi täyttää. Eivät ihmiset, työ, tavarat tai juhlajuomat. Silloin olemme hajottavan yksinäisyyden äärellä. Continue reading

Luottamus työelämässä on konkreettisia päätöksiä ja tekoja

Luottamus on menestyvän organisaation keskeinen tekijä. Jos pysähdyt rauhassa miettimään omia kokemuksiasi työelämästä, uskon, että päädyt samaan tulokseen. Kiinnostava kysymys onkin se, mistä luottamus rakentuu ja miten sitä voi vahvistaa työelämässä? Kiteytän kolumnini lopussa ajatukseni viiteen keskeiseen näkökulmaan.

Missä luottamus näkyy ja tuntuu ?

Luottamuksen seuraukset näkyvät ihmisten suorituksissa, sitoutumisessa ja hyvinvoinnissa sekä organisaation tuloksessa ja muutoksen onnistumisessa. Epäluotettavuus herättää levottomuutta ja lopettaa kriittisen keskustelun, innovoinnin ja kehittymisen. Kun organisaation luotettavuus voidaan mitata ja kuvata ihmisille läpinäkyvästi, on sillä positiivinen vaikutus myös ulkoiseen maineeseen.

“Väitän, että luottamus on ollut ensiarvoisen tärkeää, että olemme saaneet kehitettyä ja kasvatettua meidän palvelutoiminnan siihen malliin kun mitä se on nyt”,  totesi haastattelemani palveluliiketoimintaa kasvattaneen yrityksen johtaja.

Samaa näkemystä puoltavat eri tieteenalojen luottamusta käsittelevät tutkimustulokset. Continue reading

Rakasta työpaikkasi paremmaksi!

”Miten paljon nyt saankaan aikaa, kun voin luottaa tiimiini ja esimieheeni. Mukava fiilis. Tilanne oli toinen pari vuotta sitten”, totesi eräs asiantuntija haastattelussani.

Jokaisella meillä on kokemuksia siitä, miten työskentely muuttuu luottamuksen vahvistuessa. Samoin tiedämme sen, miten energiaa kuluttavaa on työskennellä työpaikalla, jossa luottamus on menetetty.

Me ihmiset koemme ja näemme ympärillämme sen saman, mitä eri tieteenalojen tutkimustulokset osoittavat: luottamus rakentaa parempaa maailmaa, epäluottamus jakaa ja hajottaa.

Jos luottamus johtaa parempaan maailmaan, niin mitä meidän pitäisi tehdä? Äiti Teresan neuvo paremman maailman rakentamiseksi oli: ”Jos haluat parantaa maailmaa, mene kotiisi ja rakasta lähimmäisiäsi.” Continue reading

Teenkö asioita rakkaudesta vai pelosta?

Jokainen eletty tunti on yksi tunti vähemmän elämää. Aikamme on rajallista. Mihin käytämme tämän rajallisen aikamme? Tove Jansson totesi aikoinaan “Tee työtä ja rakasta”. Minä sanon: “Rakasta”.

Olen sitten töissä, kotona tai ystävien kanssa, haluan rakastaa. Helppo sanoa, mutta miten on todellisuudessa. Mihin aikani arjessa menee – teenkö asioita rakkaudesta vai pelosta?

Continue reading

Johtaja – ole rohkea, luota ja aloita onnistumisten kehä

Hyvä johtaja viestii useilla arkisilla teollaan luottavansa porukkaan. Siitä seuraa hyviä tuloksia: ihmisten fiilis ja työsuoritus paranee, ja sen kautta koko organisaatio onnistuu. Siksi se kannattaa. Yksi hyvä tapa vahvistaa luottamusta on antaa ihmisten toteuttaa sovitut asiat omalla tavallaan

Tee aloite ja lähde siitä, että luotat

Luottamus on aina kahden kauppa. Siinä on kummallakin osapuolella on kaksi roolia: täytyy luottaa toiseen ja olla itse luotettava.

Työelämässä on kuitenkin erilaisia valtasuhteita. Työkollegoiden, kuten ystävienkin, kesken olemme lähtökohtaisesti tasaveroisessa asemassa. Valtasuhde esimiehen ja alaisen välillä on erilainen. Siksi esimiehellä on suurempi vastuu aloittaa positiivisen luottamuksen kehä. Sinä, joka olet esimies tai johdat projektia: ota aloite ja aloita yhteistyö osoittamalla luottamusta, se kannattaa. Continue reading