Mitä tehdä pikavipeille?

Tulisiko pikavipit kieltää? Vippausfirmojen lobbari levittää harhaanjohtavia tietoja, mutta arvostelua ansaitsee myös oikeusministerin työryhmä. Ratkaisuvaihtoehtojen punnitseminen vaatii viisauden hyvettä.

Vuoden kuumiin politiikan puheenaiheisiin kuuluu pikavippien sääntely.

Syksyllä kokoomuksen Sampsa Kataja esitti pikavippien täyskieltoa. Heti perään puoluetoveri Lenita Toivakka tuotti ehdotuksen, jolla rajoitettaisiin pikaluottojen tarjontaa ja korkoja. Molemmat aloitteet keräsivät yli 100 allekirjoitusta, kansanedustajien enemmistön. Aiheesta löytyy lukuisia muitakin kriittisiä aloitteita ja kirjallisia kysymyksiä vuodesta 2005 – eli siitä lähtien, kun pikalainoja on Suomessa tarjottu. Continue reading

Politiikan retoriikka, osa 2: Puolueiden puheenjohtajat luupin alla

Sanotaan, että italialaisille politiikka on viihdettä. Entä meille suomalaisille? Miten puolueiden puheenjohtajat pärjäävät retorisesti? Oskari Juurikkala esittää puolueellisen arvionsa.

Kuten monet lukijat tietävät, toimin talouspoliittisena asiantuntijana perussuomalaisille. Tämä on pakottanut minut seuraamaan politiikkaa enemmänkin kuin laki sallii ja lääkäri määrää. Samalla olen usein pohtinut sitä, miten puolueiden puheenjohtajat pärjäävät retorisesti. Continue reading

Politiikan retoriikka, osa 1: Halla-ahon eetos

Kirjoitus Halla-ahon retoriikasta herätti kuumia tunteita. Yksi asia unohtui Mustakallion analyysistä: Halla-ahon eetos. Millainen se on ja miten se auttaa meitä ymmärtämään paremmin kiistellyn poliitikon julkisuuskuvaa?

Klassisen retoriikan tutkija Antti Mustakallio kirvoitti eloisan keskustelun tässä blogissa julkaistulla kirjoituksellaan ”Jussi Halla-ahon radikaali retoriikka”.

Mustakallio väitti, että kansanedustaja Jussi Halla-ahon retoriset vahvuudet ovat logos eli looginen argumentaatio ja pathos eli tunteisiin vetoaminen. Näkökulma sai laajempaakin huomiota (esim. Suomen Kuvalehdessä).

Kirjoitus herätti ristiriitaisia tunteita. Continue reading

Palasin sivistyksen parista

Isäni opetti, että asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä. Kieli välittää totuuden – tai vääristää sitä. Mökiltä palaavalle henkilölle on tapana sanoa: ”tervetuloa sivistyksen pariin”. Totuus voi kuitenkin olla päinvastainen.

Vietin suuren osan heinäkuusta ulkomailla, maaseudulla, kaukana suurista kaupungeista.

Ja kaukana internetistä. Continue reading

Takinkääntöjuhlat: poliitikkojen suoraselkäisyydestä

Rehellisyys ja suoraselkäisyys ovat pääomaa politiikassa. Vai ovatko sittenkään?

Veikko Vennamolla oli tapana kutsua maamme poliittista eliittiä haukkumanimellä ”seteliselkärankaiset”. Viesti oli selvä: poliitikot ovat valmiita luopumaan periaatteistaan rahan ja menestyksen vuoksi.

Rehellisyyden hyve tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että ihminen sanoo mitä ajattelee, ja tekee sen mitä sanonut. Viime aikoina rehellisyys ja suoraselkäisyys ovat joutuneet politiikassa koetukselle. Continue reading

Kannustimet ja viisas johtajuus

Ystäväni ja minä opetamme yliopistossa. Opettaminen on eräänlainen kutsumusammatti. Sitä ei tehdä rahasta.

Opettajien motivaation kannalta voisi kuitenkin olla tarpeen, että yliopiston johto miettisi raha-asioita tarkemmin. Selitän miksi.

Palkkio työn mukaan

Ystäväni opettaa teologisessa tiedekunnassa suosittua C.S. Lewis -kurssia. Kurssi järjestettiin tänä keväänä ensimmäistä kertaa. Sen suosio yllätti sekä luennoitsijan että tiedekunnan.

Suosion varjopuoli on opettajan lisääntyvä työtaakka.

Continue reading

Informaatiolihavuus, ylensyönti ja internet

Monet ovat tietoisia siitä, että he tuhlaavat paljon aikaa tietokoneella. Tämä turhauttaa heitä, mutta he eivät oikeastaan tiedä, mistä ongelma johtuu. Eikä heillä ole aavistustakaan siitä, mistä siihen löytyisi ratkaisu.

Mielenkiintoisen näkökulman tarjoaa brittitutkija Andrew Whitworth, joka vertaa informaatioähkyä ylensyömiseen. Hän puhuu ”informaatiolihavuudesta”.

Vapaus ja vastuu

Vertaus on osuva. Ruoka ja ravinto ovat itsessään hyviä asioita. Mutta niiden kanssa voi mennä överiksi. Silloin ruuasta tulee ongelma, joka itse asiassa vahingoittaa ihmistä ja hänen terveyttään. Ylensyönnin ongelma kasvaa varallisuuden myötä, koska kiusaukset lisääntyvät.

Continue reading

Internet ja työn tehokkuus

Internetin tarjoamat mahdollisuudet aiheuttavat laajamittaista tehottomuutta suomalaisissa yrityksissä. Johtajien on ymmärrettävä uudet haasteet ja vastattava niihin proaktiivisesti. Vapauden kasvaessa hyveiden merkitys korostuu.

Kymmenen vuotta sitten IT–kupla oli suurimmillaan. Monet ihmettelivät, mihin teknologiayritysten arvostukset perustuivat ja mikä oli mahdollistanut vuosia jatkuneen osakemarkkinoiden poikkeuksellisen nousun. Standardivastaus oli, että uusi ja ihmeellinen informaatioteknologia oli muuttanut talouden lainalaisuudet, koska se oli tehostanut työskentelyä niin paljon.

Se saattoi pitää osittain paikkansa. Uusi teknologia on helpottanut viestintää, leikannut monia kuluja ja mahdollistanut toimintatapoja, joista ennen ei osattu unelmoidakaan. Tämä on kuitenkin vain totuuden toinen puoli.

Continue reading

Suomen maabrändin johtaminen

Ollilan porukka julkaisi marraskuussa odotetun raporttinsa Suomen maabrändin kehittämisestä. Valtuuskunnan mukaan Suomen keskeisiä vahvuuksia ovat ongelmanratkaisu, luonto ja koulutus. Näiden jalostamiseen ja brändäämiseen tulisi nyt panostaa. Miten se onnistuu käytännössä?

Maabrändivaltuuskunnan johtopäätökset eivät sinänsä tarjoa suuria yllätyksiä. Oivaltavaa raportissa on kuitenkin se tapa, jolla Suomen – ja maamme mielikuvan – kehittämistä lähestytään. Valtuuskunta ei nimittäin tarjoile lähes lainkaan poliittisia ratkaisuja.

Continue reading

Suurisieluisuus: aktiivista unelmointia

Amerikkalainen tutkimus vahvistaa perinteisen hyve-etiikan viisauden. Unelmoinnin on yhdistyttävä toimintaan.

Alexandre Havard kirjoittaa Hyvejohtajuudessa suurisieluisuuden hyveestä: ”Suurisieluisuus saa johtajat unelmoimaan, visioimaan ja vahvistamaan mission tunnettaan.”

Tätä vasten yllätyin Helsingin Sanomien otsikosta ”Päiväunelmointi tekee ihmisen onnettomaksi”. Voisiko suurisieluisuus olla haitallista? Continue reading

Viisas johtaja tekee virheitä

Älä odota varmuutta, jos sitä ei ole. Opi nopeasti ja korjaa nopeasti.

”Mitään en kadu”, totesi Jouko Karvinen Kemijärven tehtaan lakkautuksen jälkimainingeissa (Talouselämä, 5.3.2009). Et siis tee virheitä?, häneltä tivattiin jälkeenpäin. ”Teen jatkuvasti virheitä.”

Hyvin sanottu. Vastaus kiteyttää käytännöllisen viisauden paradoksin. Virheitä ei välttämättä tarvitse katua.

Älä odota varmuutta, jos sitä ei ole

Epävarmuus ja virheiden tekeminen ovat etenkin nuorten esimiesten suurimpia haasteita. Pätevyys on vielä osoittamatta, joten virheet näyttävät pahalta. Virheiden tekemisestä on yleensä vain huonoja kokemuksia (koulusta varsinkin). Continue reading

Parempaa elämää etsimässä: Ollilan filosofiset seikkailut

Maija-Riitta Ollila, Johtajan parempi elämä (Helsinki: WSOYpro, 2010). 289 sivua.

Hyvän elämän etsintä on muodissa, ja se näkyy myös johtamiskirjallisuudessa. Maija-Riitta Ollilan Johtajan parempi elämä (WSOYpro, 2010) osuu tähän saumaan. Tosin paikoitellen tuntuu siltä, että filosofikonsultin teos iskee ohi.

Johtajan parempi elämä ei edusta tyypillistä amerikkalaista johtamiskirjallisuutta. Se on pikemminkin filosofinen retki kuin käytännöllinen opaskirja. Siinä on teoksen vahvuus ja heikkous.

Hyvää kirjassa on se, ettei se tyydy pinnallisiin sloganeihin, vaan pyrkii pureutumaan aiheeseensa syvällisemmin. Ollila puhuu etiikasta sen klassisessa mielessä, joka toisinaan unohtuu nykymaailmassa. Etiikassa ei ole ensisijaisesti kyse säännöistä ja niiden perustelusta, vaan hyvän elämän etsimisestä. Kirja edustaa kantaa, jonka mukaan mikään ei ole niin käytännöllistä kuin etiikka. Continue reading

Hyveet strategisessa johtamisessa: Case Nokia

Onko hyveillä merkitystä strategisessa johtamisessa? Nokian menestys – ja alamäki – osoittavat, että kyllä on. Paljonkin.

Talouselämä julkaisi mielenkiintoisen artikkelin Nokian vaikeuksista (”Ollilan uhkapeli”, 17.9.2010). Se osoitti oivaltavasti hyveiden yhteyden menestyksekkääseen strategiseen johtamiseen.

Nokian menestys 1980-luvun lopulta lähtien perustui useiden hyveiden yhteispeliin koko organisaation tasolla: uskallus, ahkeruus, nöyryys jne. Viime vuosina Nokiasta on kuitenkin tullut mielikuvatasolla pikemminkin kriisiyhtiö. Talouselämän mukaan Nokian tapaus havainnollistaa yritysguru Jim Collinsin uusimpia teorioita, joita hän esittelee kirjassaan Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin.

Toimittaja Jyrki Alkion mukaan Nokia on langennut jo neljään Collinsin nimeämään virheeseen: menestyksen synnyttämä ylimielisyys, pidäkkeetön kasvun tavoittelu, riskien ja vaarojen kieltäminen sekä hätäinen pelastuksen etsiminen.

Kiinnostavinta on kuitenkin se, että kaikki mainitut virheet liittyvät hyveisiin – tai siis niiden puutteeseen.

Continue reading

Miksi vapaus on hyvää?

Tosi vapaus ei ole oikeutta tehdä mitä haluamme, vaan sitä, että voimme tehdä sen, mitä meidän tulisi tehdä.

Keskustelimme ystävien kesken vapaudesta. Miksi vapaus on arvokasta? Vai onko se aina hyvää? Miten se pitäisi määritellä?

Aiheesta on kirjoitettu miljoonia sivuja. Erityisen hyödylliseksi olen kokenut Lord Actonin (1834-1902) kuuluisat sanat: Liberty is not the power of doing what we like, but the right of being able to do what we ought. Continue reading

Hyvän työn tekijät

Olen aina pitänyt Esa Saarista fiksuna tyhjänpuhujana. En tosin enää.

Oikeastaan tämän jutun lähtökohta ei ole Esa Saarinen vaan Howard Gardner – tuo maailmankuulu monien älykkyyksien (multiple intelligences) teorian kehittäjä. Hän vieraili toukokuun lopulla puhumassa Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) järjestämässä tilaisuudessa hyvän työn tekijöistä. Panelisteina olivat läsnä Sari Baldauf ja Esa Saarinen.

Tarkempi käännös Gardnerin projektista olisi kenties hyvän työskentelyn elementit, mutta se ei kuulostaisi lainkaan yhtä napakalta suomen kielellä. Kyse on siis 1990-luvulla aloitetusta tutkimushankkeesta The Elements of Good Work, jonka tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät saavat ihmiset omistautumaan työlleen ja pitämään siitä.

Kysymys on äärimmäisen ajankohtainen. Toisaalta pohditaan ikääntyvän väestön työssä jaksamisesta, toisaalta huolia herättää nuorison asenne työskentelyä kohtaan. Johtajilla on edessä suuria haasteita. Continue reading

Hyvejohtajan sääntöetiikka

Sanotaan, että Suomi on sääntöuskovaisuuden luvattu maa. Muuhun maailmaan verrattuna olemme poikkeuksellisen kuuliaisia sääntöjen noudattajia. Jalankulkijat odottavat valojen vaihtumista, vaikka autoja ei olisi tulossa (ehkä tästä tosin on alettu lipsua viime aikoina).

Sosiologinen matkailija

On mielenkiintoista havainnoida eri kulttuurien asenteita sääntöjä kohtaan. Olen pariin otteeseen viettänyt pääsiäistä Roomassa. Kokemus on hengellisesti mahtava – ja sosiologisesti opettavainen.

Continue reading

Kauneus, totuus ja hyve: vaarallinen taide

Taide yleensä herättää vahvoja tunteita. Onko se hyvä vai paha asia? Hyveteorian mukaan se riippuu tapauksesta.

Vuosia sitten luin erään taidehistorioitsijan väittävän, että Pablo Picasson taide kulki käsi kädessä hänen moraalisen elämänsä kanssa.

Etenkin kun hänen ihmissuhteensa – erityisesti avioliittonsa – olivat kunnossa, hänen taiteensa oli lähes perinteistä ja realistista (Picasso osasi myös maalata). Mutta hänen suhteidensa rikkoutuessa ja hänen langetessaan elostelijan elämään, Picasso turvautui kubismiin ja surrealismiin.

En osaa arvioida väitteen todenmukaisuutta. Mutta on helppo kuvitella, että taiteesta voi tulla keino paeta todellisuutta ja ikään kuin pakottaa todellisuus omaan, väärentyneeseen visioon asioista sen sijaan, että mukautuisi itse todellisuuteen. Continue reading

Karismaattinen hyvejohtajuus

Onko karismaattisuus kansankiihotusta vai todellista suuruutta? Ehkä molempia. Aito karisma viittaa jonkinlaiseen Jumalan kaltaisuuteen. Sitä vahvistavat erityisesti nöyryyden ja suurisieluisuuden hyveet.

Sana ”karisma” (kreikk. kharisma) tarkoitti alunperin tietynlaista jumalallista tai Jumalalta tulevaa lahjaa. Se sai erityisen paikan nykyajattelussa sosiologi Max Weberin ”karismaattisen auktoriteetin” käsitteessä. Weberin mukaan karismaattisuus on henkilön ominaisuus, jonka ansiosta hän erottuu joukosta ja hänellä ajatellaan olevan yliluonnollisia, yli-inhimillisiä tai ainakin erityislaatuisia voimia tai kykyjä, joita pidetään jumalallisina tai esimerkillisinä ja joiden vuoksi muut suhtautuvat häneen johtajana. [1]

Weberin käsite viittaa kieltämättä johonkin hyvin erityiseen. Yleisessä kielenkäytössä karismaattisuus ymmärretään usein laajemmin. Karismaattisuudesta voidaan puhua esimerkiksi silloin, kun tietty henkilö ”valloittavan persoonallisuutensa” ansiosta saa muut psykologisesti valtaansa. Continue reading