Voiko älylaite pilata työmatkan – tai koko työpäivän?

Hyvää huomenta! Virkistävät yöunet alla ja aurinkokin paistaa. Istut aamubussissa ja vilkaiset puhelimestasi, mitä maailmalla tapahtuu. 

Kännykkä tietää kertoo, että ilmastonmuutos ja lajien sukupuuttoaalto etenee, uusi lama on jo pian täällä, eläkkeisiin ei riitä enää rahaa kun sinne joskus 70-vuotiaana päästään, kunnat ympäri Suomea velkaantuvat ja eivät pysty huolehtimaan asukkaistaan, sosiaali- ja terveyspalveluihin ei kohta enää riitä rahaa, työllisyys sakkaa pahasti ja kohta taas leikataan, maailmanlaajuiset pandemiat leviävät ja ihmisiä kuolee, mielenterveyspalvelut ovat ruuhkautuneet ja erityisesti nuoret miehet syrjäytyvät, yksinäisyys on yleistä ja työelämässäkin uuvutaan, vanhusten hoitokodit ovat yhä retuperällä, maailmanpoliittinen tilanne on kriisiytynyt ja aseellisia konflikteja on eri puolilla.   

Hälytys, kriisi, uhka. Niiden massiivisuus saa minut lamaantumaan. Jo yhteenkin vaikuttaminen on haastavaa. Nyt en osaa valita, mistä aloittaisin. Ehkä lifestyle-sisällöt tarjoavat jotain kepeämpää aamuun.

Oletko aina avannut oven väärin? Tämä vaarantaa terveytesi ja se kannattaa muuttaa nopeasti, neuvoo asiantuntija”. Taas uhka, joten klikkaan linkkiä. Nopeasti. Pelko hälvenee tai kasvaa. Ihmisellä on luontainen tarve itsesuojeluun, joten kaikki kansansairaidet, ruoka-aineet ja liikuntamuodot on valjastettu lifestyle-uutisoinnin välineiksi. Tällä tai tuolla muutoksella riski kasvaa tai vähenee, elinaika pitenee tai lyhenee, tilastolliset hyvinvointivaikutukset kasvavat tai vähenevät. Pelko saa minut reagoimaan ja varautumaan.

No, ehkä sosiaalisessa mediassa olisi leppoisampaa. Koen kuitenkin pettymyksen. Myös täällä herää tunteita niin nopeasti, että ajatus ei aina pysy perässä. Provosointi ja kärjistäminen saa minut vihaiseksi ennen kuin edes itse tajuan. 

Tuo henkilö vääristelee! Hän ei varmasti ymmärrä minun kokemuksiani, kuka hän on tästä puhumaan! Ja silti hän täällä kampanjoi! Miksi hänen valheellinen viestinsä saa noin paljon huomiota! Minulla ei ole mitään yhteistä näiden ihmisten kanssa, tämä ei ole minun Suomeni!

Pääsen pois bussista, mutta puolen tunnin matkan aikana olen jo ehtinyt lamaantua, pelätä ja raivostua. Bussimatkan aikana, jonka aloitin hyvin levänneenä ja iloisella mielellä. 

Avaan työpaikan oven. Minkälaisessa mielentilassa aloitan päiväni? 

Huomenna bussimatkani toistuu samanlaisena. Tämä on niin hyvä kaava, että en halua sitä muuttaa. Klikkauksilla tämä kansantalous pysyy pystyssä ja mainostulot virtaavat. 

Erehtyvä ihminen antaa toistenkin erehtyä

Omia heikkouksia ja virheitä ei kannata kieltää, vaan myötätuntoisesti hyväksyä ne. Silloin syntyy tilaa ja uskallusta toteuttaa vahvuuksia itselle ominaisella tavalla. Myös suhde toisiin ihmisiin voi muuttua näin armollisemmaksi.

Joskus omat toiveemme saattavat alkaa määrittää meitä, emmekä me määritä enää toiveitamme. Toiveet koskevat usein itseämme, sitä ihmistä joka haluaisimme olla.

Toiveet voivat kytkeytyä minäkuvaamme tavalla, jota emme aina tiedosta: minä haluan olla johtaja, joka on vahva ja itsenäinen. Minä haluan olla myötätuntoinen ihminen, joka auttaa ja kuuntelee muita. Minä haluan olla älykäs visiönääri, joka keksii ja selittää asioita muille. Continue reading

Intohimo on tunteiden lisäksi syvää sitoutumista

Intohimo tuo monelle mieleen eroottisen rakkauden tai taiteilijan hurmioituneen luomisvoiman. Intohimo on voimakasta, räiskyvää tunnetta. Itse olen alkanut katsomaan intohimoa erilaisin silmin: intohimo on voimakkaiden tunteiden lisäksi syvää sitoutumista johonkin.

Me tunnemme intohimoa asioihin, joita tavoittelemme palavasti. Sisällämme herää voimakas, rakkauden kaltainen kaipaus jonkin tavoittamiseksi. Platonin Pitoja mukaillen intohimo voidaan nähdä voimana, joka tavoittelee aina jotain, mitä sillä ei vielä ole.

Intohimo on voimakasta pyrkimystä jotakin kohti: siinä on puutetta, koska se on jotakin vailla, mutta innokkuudessa ja merkityksellisyydessä se on rikas. Intohimo tekee elämästä värikästä, maistuvaa, merkityksellistä. Intohimo avaa elämän elettäväksi, koska se väistämättä osoittaa eteenpäin kohti tulevaa. Continue reading

Torsti Lehtinen: Viisaus kutsuu meitä joka hetki

Uutta kirjaa työstävä Torsti Lehtinen pohtii, mitä viisaus on. Viisaus on talloutunut nopean elämänrytmin ja teoreettisen tiedon jalkoihin, mutta on löydettävissä, jos uskallamme sitä vilpittömästi kuunnella.

Torsti Lehtinen, 72, on kulttuurin moniottelija. Pitkä ja työteliäs ura on tuottanut romaaneja, näytelmiä, aforismeja ja filosofisia teoksia. Lehtinen on kääntänyt suoraan tanskasta neljä filosofi Søren Kierkegaardin alkuperäisteosta ja kirjoittanut Kierkegaardin ajattelua esitteleviä teoksia. Moni filosofiaan ja teologiaan perehtyvä on tietämättään kiitoksen velkaa tälle miehelle. Tanska kun ei jokaiselta taivu niin notkeasti.

Nyt Lehtinen kirjoittaa uutta kirjaa Multaisen iän kerho (Basam Books), joka ilmestyy syksyllä. Multaisen iän kerho pohtii elämän tarkoitusta, ja käsittelee viisautta yhtenä mahdollisena päämääränä elämälle. Torsti Lehtinen, eikö viisaus kalskahda jotenkin vanhalta?

Continue reading

Hyvejohtajuus.fi uudistuu kevään myötä!

Hyvejohtajuuden uusina päätoimittajina aloittivat 1.3. Samuel Salovuori ja Sebastian Koskinen, jotka ovat tulleet tutuiksi kolumnisteina ja vieraskynäilijöinä. Nykyiset päätoimittajat Isa Merikallio ja Antti Mustakallio jatkavat puolestaan kolumnisteina. Päätoimittajien vaihtumisen lisäksi sivusto tulee myös uudistumaan!

Uutuutena sivustolla tullaan näkemään haastatteluja. Juttusarja “Hyveiden jäljillä” esittelee tunnettujen henkilöiden näkemyksiä hyveistä ja elämästä. Sarjan aloittaa kirjailija ja filosofi Torsti Lehtinen pohtimalla viisauden luonnetta. Noin kerran kuussa ilmestyvät haastattelut tarjoavat raikkaita ajatuksia ja näkökulmia jokaisen arkeen.

Lisäksi torstaisin vieraskynien ohella tullaan lukemaan tarinoita ihmisistä, jotka ovat inspiroivalla tavalla vastanneet elämän asettamiin haasteisiin. Nämä rohkeat ja luovat esimerkit julkaistaan sarjana, jonka nimi on “Jättiläisten harteilla”. Torstaisin on tarjolla myös yhteiskunnallisesti valveutunutta pakinointia, jotta huumori voisi sävyttää matkaa kohti hyveellisempää elämää.

Continue reading

Ihmisen minuus kehittyy yhteydessä toisiin

Minuutemme on se tapa, jolla haluaisimme olla vuorovaikutuksessa ja tulla ymmäretyiksi. Jos ihmisen oma näkemys ja muiden ihmisten ymmärrys henkilön identiteetistä eroavat suuresti, niin vuorovaikutuksesta tulee hankalaa. Toiset näkevät sinut silloin henkilönä, joka et koe olevasi.

Continue reading

Defenssien filosofiaa – mitkä asiat erottavat meitä näkemästä itseämme ja todellisuutta?

Joskus pelko ja häpeä saavat ihmisen turvautumaan defensseihin. Defenssit voivat tuntua turvallisilta, mutta estävät samalla elämästä täysipainoisesti. Päästämällä irti defensseistä käsitys rakkaudesta ja omasta itsestä voi muuttua mullistavasti. Mutta mitä nämä defenssit ovat?

Defenssillä tarkoitan tässä yhteydessä sitä, kun ihminen kieltäytyy näkemästä jotain itsesssään tai elämässään mikä on selkeästi totta, mutta jonka hän ajattelee olevan liian tuskallista kohdattavaksi. Hän kieltää sen ja elää niinkuin tätä tuskaa tuottavaa asiaa ei olisi. Continue reading

Vasta rakkaus parantaa ihmisen itsekkyydestä

Rakkauden tarjoama vastavuoroisuus auttaa luopumaan itsekkyydestä ja tavoittelemaan arvokkaampia päämääriä. Vasta rakkaudessa me löydämme itsemme ja tarkoituksemme maailmassa.

Ihmisen näkemisestä kyynisessä valossa on nykyään tullut älykkyyden tunnusmerkki. Kenelläkään ei voi olla yleviä tai kauniita tavoitteita, vaan niiden takana nähdään aina jotain itsekästä.

Continue reading

Miksi jokaisen on tärkeää ymmärtää masennusta?

Yhä useampi suomalainen masentuu. Silti siitä pelätään puhua, koska se mielletään heikkojen sairaudeksi. Tästä leimasta olisi tärkeää päästä eroon. Masennuksen ymmärtäminen on asia, joka hyödyttää kaikkia.

Muistan poistuneeni epäuskoisena lääkärin vastaanotolta. Minulla oli juuri todettu keskivaikea masennus. Ajattelin, että en oikeasti ollut masentunut. Pidin itseäni liian hyvänä masentumaan. Sain hyviä arvosanoja ja olin mielestäni lahjakas. Sain kasvaa hyvässä ja välittävässä kodissa. Minulla oli ystäviä. Olin kaikin puolin “normaali”.

Continue reading

Sureminen kuuluu elämään

Suru syntyy menetyksestä. Kaikki meistä menettävät elämänsä aikana jotain. Useimmat meistä joutuvat hautaamaan vanhempansa, jotkut jopa lapsensa. Joskus meidät pakotetaan luopumaan terveydestä tai rakkaudesta. Suremiselle on siis tarvetta. Mutta kuinka sureminen tapahtuu?

Surevalle ihmiselle maailma näyttäytyy yksinäiseltä. Maailma pyörii vilkkaana hänen ympärillään, uutiset syntyvät ja kuolevat tiuhaan tahtiin. Kiirehditään töihin, töistä ruokakauppaan. Kahviloissa nauretaan entiseen malliin. Continue reading

Hyvä itsetunto on lahja

Ollapa kuuluisa ja ihailtu, moni meistä haaveilee. Näyttelijä, muusikko tai urheilija, alansa huippu. Olisin kysytty ja haluttu joka puolella, muista poikkeava ja huomiota herättävä. Miksi haaveilemme kuuluisuudesta ja upeista saavutuksista?

Tavalliseksi koettu elämä on menettänyt arvoaan, voisi ehkä hiukan kärjistäen sanoa. Perhe, mukava työpaikka ja viikottainen tennistunti eivät enää riitä, vaan me haluamme kokea olevamme erityisiä tavalla tai toisella. Julkisuuden ja menestymisen avulla on mahdollista nousta ”harmaasta massasta” tunnetuksi ja tiedetyksi henkilöksi. Mutta miksi me haluamme erottua niin kovasti muista?

Continue reading

Kuinka ilo katoaa elämästä – kyynisyyden läpileikkaus

Kyyninen ihminen ei kykene innostumaan eikä iloitsemaan. Hän ei pidä mitään arvokkaana, kannattavana tai mahdollisena. Ympärillään olevista ihmisistä hän yrittää kitkeä kaiken tavoitteellisuuden vähättelemällä. Miksi kukaan haluaisi olla kyyninen?

Kaikki meistä ovat joskus joutuneet vastakkain kyynikon kanssa, ja hämmästelleet tämän tapaa suhtautua elämään. Kyyninen ihminen on iloton ja epäilevä. Tunteellisesti hän on poissaoleva, joten myötätuntoa on turha odottaa. Hänen asenteensa elämään on kiinnostumaton. Millään ei ole merkitystä, joten miksi yrittää. Menköön niin taikka näin.

On ilmeistä, että kukaan ei halua kyynistyä. Miksi elää väritöntä ja tunteetonta elämää, kun elämästä voisi saada enemmän irti? Kyynisyyttä ei valita, siihen ajaudutaan.

Continue reading