Yhteisöllisyys muistuttaa ajan rientämisestä

Ikäryhmään kuulumista yhdistää yleensä ydinkokemus tai merkittävä yhteiskunnallinen tapahtuma. Näitä ovat aiemmilla sukupolvilla olleet esimerkiksi talvisota, vietnamin sota, rauhanliike, ympäristöliike jne. Sosiologit ovat kertoneet, että aiemmilla sukupolvilla oli yhteinen nimittäjä, mutta mitä lähemmäksi nykyhetkeä tullaan, sen hatarammaksi yhteisökokemus muuttuu.  

X-sukupolvi lienee ensimmäinen ikäryhmä, jonka elämää ei yhdistä mikään suuri yhteiskunnallinen kertomus. Sitäkin enemmän yksilölliset tarinat, joihin kiinnittyä. Amerikkalaisen kirjailijan Elisabeth Wurtzelin mukaan X-sukupolven merkittävin tarina on ”onnellisuuspillerin” arkipäiväistyminen. Terapiakäynnit ja mielialan hoitaminen nivoivat tämän sukupolven maailmaa kohti epävakautta ja kohti epävarmaa tulevaisuutta. 

Ikämme asettuu suhteessa itseämme vanhempiin ja toisaalta nuorempiin. Aivan kuin olisimme aseteltuja janalle, jossa jotkut tupsahtavat samalle pisteelle ja toiset näkyvät siellä kauempana. Jana kuvaa matkaa ja liikettä, johon emme voi vaikuttaa. Olen viime aikoina usein kuullut sanonnan ”entinen viisikymppinen on nykyinen seitsemänkymppinen”. Lausahdus kuvastaa sitä, miten ikään liittyvät stereotypiat ovat muuttuneet. Ihmiset voivat yhä paremmin ikääntyessään. Heidän elämäntapansa on dynaaminen ja aktiivinen. Eläkeikä on noussut ja työtä tehdään yhä pidempi kaari. Ikääntyminen ei pysäytä, vaan pikemmin aktivoi liikettä. Monet eläkkeelle siirtyneet matkustavat ja katsovat maailmaa eri näkövinkkeleistä. Toki, kaikki eivät elä näin, eikä ihmisistä aina voi puhua joukosta.

Viime aikoina on usein nostettu keskusteluun työelämän ikäsyrjintä. En osaa sanoa mitään tarkkaa faktaa asiasta, koska sellaista ei ole yksiselitteisesti saatavilla. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 työllisiä ihmisiä oli Suomessa 2 570 000. Ikäryhmä jakaantuu tilastoissa 15–64 vuotiaisiin. Perinteinen eläkeiän porras häämöttää tässä, mutta on muuttumassa lähivuosina eläkeiän nousemisen myötä. Millaiselta näyttäisivät työpaikat, joissa keskimääräinen työllisten ikä olisi vaikka 30–vuotta? Entä työpaikka, jossa erilaisissa työtehtävissä olevilla ihmisillä olisi ikähaitaria vaikka kaksikymmentävuotta toistensa kanssa? 

Ikäsyrjinnän aikana kannattaa kohdistaa erityistä huomiota niihin työnantajiin, jotka ymmärtävät työn, ammattitaidon ja yhteisöllisyyden voiman merkittävänä ja toimivat sen mukaisesti. Eli palkkaavat eri ikäisiä ihmisiä töihin, miettivät työpaikan yhteisöllisyyden potentiaalia rekrytoimalla toisiaan ammatillisesti täydentäviä ihmisiä. Monet näistä työnantajista ovat oivaltaneet yli 40– ja 50 –vuotiaiden olevan osaamisensa huipulla. Monella heistä on tietoja ja taitoja, jotka puhkeavat täyteen loistoon tässä vaiheessa. Suhtautuminen työhön saattaa olla omistautunutta tai ainakin siinä halutaan onnistua. 

Aika rientää myös toiseen suuntaan kuin janan loppupäätä kohden. Olen kiinnostuksella seurannut miten monet nuoremman ikäluokan ihmiset, lähinnä Y-sukupolvi suhtautuu työhön aivan uudella asenteella. Koska työ ei ole enää yhden pitkän janan tallustamista saman työnantajan palveluksessa, siihen kannattaa rakentaa ilmava suhtautuminen. Vapaus, itsensä määritteleminen, joustavuus, vaihtelevuus ja itsensä kehittäminen ovat erityisesti niitä termejä, joilla tämä sukupolvi kuvailee suhdettaan työhön. Tämä sukupolvi ajattelee työn tulevan muun elämän ehdolla, kun heitä edeltävälle joukolle muu elämä asettui työn ehtojen mukaisesti. 

Ikävaihetarinoihin liittyy ajan rientämisen kokemus. Syntymäpäivät tulevat ja menevät. Juhlaseurueesta puuttuu jossain vaiheessa ystäviä, aivan kuten siinä Uudenvuoden päivän klassikossa Illallinen yhdelle, jossa lady Sophie juhlii yksinään. Elämänkokemuksen karttuminen on voimavara, jonka turvin moni meistä kykenee toimimaan omassa elämässään yhä paremmin. Se tarkoittaa monille työelämässä tietojen ja taitojen käyttämisen parasta aikaa. Ihmissuhteisiin tulee syvyyttä, koska on enemmän rohkeutta jakaa asioitaan. Rajojen asettamisen uskallus tuottaa monelle tyytyväisyyttä elämää kohtaan. Monet toteuttavat elämänkokemuksen saattelemana aivan uusia asioita arjessaan.